sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kurkistus kotiin

Perillä-blogin Anu haastoi menemään epämukavuusalueelle. Tai ainakin lainahöyheniin: kirjoittamaan jotain, mitä ei normaalisti kirjoittaisi, omana itsenään, omaan blogiinsa.

Anu ajatteli varmaankin, että pidetään kimpassa vähän hauskaa. Ei nosteta rimaa liian korkealle, ei oteta haastetta liian vakavasti.

Mutta minkä sitä itselleen voi. En minä osaa ottaa löysin rantein, vaan yksi asia johti toiseen, ja lopulta pohtin kaikkea varsinaisen aiheen ympäriltä, tehtävänantoa kuitenkaan toteuttamatta.

En minä sitä, että Ehdoton ehkällä olisi jotenkin tiukka konsepti, josta ei sovi lipsua. Ei sillä ole konseptia lainkaan! Ehdoton ehkä on välillä ollut kirjablogi, matkablogi, reseptinkin olen tänne joskus laittanut, vaikken nyt sitä enää löydä. Vaateblogia olen kirjoittanut aivan erityisellä tarmolla. Siinä sivussa Ehdoton ehkä on ollut myös raskausblogi, äitiysblogi, kaikenlaista isoa ja pientä ihmettelevä blogi.

Mutta arvatkaa mitä minä mietin joskus silloin aikana ennen Ehdoton ehkä -blogia? Arvaan, ettette arvaa (ellei otsikko antanut jo ilmi). Minä ajattelin, että vitsit kuinka kivaa olisi olla sisustusbloggari. Olin siihen aikaan sisustusblogien suurkuluttaja, ja raskaushuuruisessa pesänrakennusvimmassani imin niistä kaiken, mitä irti saa. Hurmaannuin kauniista kuvista, taidokkaista pikkuesinesommitelmista ja ylipäätään siitä, miten joku noin taitavasti osaa asetella tuolit ja pöydät niin, että on nättiä.

Ajattelin, että minä tahdon myös!

No tuota. Siinä kävi sitten eräs toinenkin homma. Saattaa olla tuttua muillekin, jotka lukevat tavarapainotteisia blogeja.

Aloin himoitsemaan esineitä. Oma vaalea kotini alkoi tuntua tylsältä, halusin särmikästä mustavalkoisuutta. Että jos nuo seinät nyt sitten kuitenkin maalaisi (taas). Piristevärinä sitruunankeltaista! Miten kulahtaneilta ruokapöydän tuolimme näyttävät, kun koko muu maailma kalustaa kotinsa Ilmari Tapiovaaran Fanett-pinnatuoleilla. Ja nuo lamput, mistä lie rautakaupasta ne on hankittu. Haluan Muutoa, Tom Dixonia, Jieldeä. Entä miksei minulla vieläkään ole String-hyllyä? Tai edes Ferm Livingin leikkuulautaa? Tuo Normann Copenhagenin kynttilänjalka on muuten u p e a.

(Huomaatteko, miten hyvin muistan brändit vieläkin?)

En tyhjentänyt tiliä sisustusostoksilla.

Lopetin sisustusblogien lukemisen.








Kyllä minussa vieläkin asuu pieni esteetikko, mutta jättäessäni muiden kotien ihastelun vähemmälle olen oppinut nauttimaan siitä, millainen omani on. Meillä näyttää ihan kivalta. Oikeastaan hämmentävän kivalta, nyt kun noita kuvia katson (näinköhän ne sisustusbloggaajatkin sen tekevät: kääntävät selkänsä sotkulle, ja kuvaavat sieltä, missä näyttää nätiltä).

Meillä on kivoja huonekaluja, mutta pää ei räjähdä, jos johonkin tulee kynänjälkiä. Huonekalut ovat vaaleita, mutta pestäviä. Lapset saavat hyppiä sohvalla ja sängyillä, seiniin ja ovenkarmeihin on lupa törmäillä potkuautolla. Tahmaisia tassunjälkiä on siellä ja täällä, ja se on ihan okei. Ylipäätään yritän ylläpitää ajatusta, että tavarat ovat käyttöä varten, eivät vain katseltavaksi tehty.

Olohuoneen sohvalle rakennetaan joka aamu pesä, ja lastenhuoneen lattialle junarata. Keittiö on useammin sotkuinen kuin siisti, eikä kenenkään sänkyjä pedata päivittäin. Pyykit roikkuvat telineissään kunnes ne korjataan pois uusien pyykkien tieltä. Osa leluista tuntuu muuttaneen pysyvästi olohuoneeseen, ja mikäs siinä.

Tämä on koti, ja saa näyttää asutulta. Oikeastaan se, että meillä näkyy elämisen jäljet, on kodissamme parasta. Nyt niitä muistoja syntyy, ja klommot seinissä kertovat aina jonkin tarinan.

Sisustusbloggaria minusta ei tule, koska tämän enempää jutun juurta en kodistamme taida keksiä. En vaihda huonekalujen järjestystä tai somista kotia jouluun sun muihin juhliin. Uusia hankintoja teen harvakseltaan (viimeksi ostin saippuapumppupullon kylpyhuoneeseen rikkoutuneen tilalle - olisiko siinä aihetta blogipostaukselle?).

Joitain haaveita minulla vielä on. Seinät ovat turhan paljaat: osa tauluista lojuu ripustamattomana laatikossa, osa on vasta ajatuksen asteella. Eteisen matto repsottaa, lipastosta tippuvat laatikkojen pohjat irti. Pimeään vuodenaikaan kaipaan aina kotiimme enemmän valoa ja kirkkaampia lamppuja. Millään hankinnalla ei kuitenkaan ole kiire, vaan pärjäämme sillä, mitä on. Voin mutustella toiveitani rauhassa, laittaa rahaa syrjään ja ostaa harkitusti sitten, kun sopiva tulee vastaan.

Oman kodin esittely tuntuu yllättävän intiimiltä. Taisin sittenkin vastata Anun haasteeseen: ilman sitä olisitte tuskin nähneet näitä kuvia. Koti on asukkaittensa näköinen, eikä sen oikeastaan tarvitse miellyttää muita.

24 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Kiitos, kun saatiin kurkistaa teille :) Ja mulla on ihan sama suhde sisustusblogeihin. Mä luen niitä nyt taas, kun funtsin talon sisustusta ja haen omaa tyyliä, mutta koko ajan painin sen kanssa, etten oikeasti halua ostaa kaikkea uutena. En edes puolia. En vaan pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Mustakin on mukava nähdä, miten tutut ihmiset asuvat. Se aina paljastaa jotakin, millainen koti ihmisellä on :)

      Talon rakentaminen ja sisustaminen on ihan hyvä syy lukea sisustusblogeja. Kyllä niistä aina ideoita saa, ja saattaa säästyä tekemästä jotain typeriä ratkaisuja. Itse toivoisin, että olisin lueskellut valaistuksesta enemmän ennen kotimme remonttia - nyt en jaksa lähteä avaamaan seiniä ja kattoa saatika vetämään pintavetoja, jotta saisin lampuille paremmat paikat, joten näillä mennään.

      Itse asiassa mä mietin tätä kirjoittaessani, että jos joskus saan toteutettua haaveeni sijoitusasunnon hankkimisesta, ja se olisi remontoitava, niin mä voisin hyvinkin perustaa remonttiblogin. Siinä olisi luontevasti jutun juurta, ja olisi kenties hyödyllistäkin pyöritellä erilaisia valintoja visuaalisesti ja talteen jäävään muotoon. Kaikkea hankintoja ja tehtyä työtä voisi verrata etukäteen tehtyyn budjettiin, eikä tarvitsisi lähteä siihen ostoskiimaan, kun joku tekstiilifirma on julkistanut uuden keittiöpyyhemalliston.

      Poista
  2. Olipa kiva tosiaan kurkata teille :)

    Itse en taida uskaltaa ostaa kallista (eli laatua?). Pelkäisin just sitä pään räjähtämistä jos tulisi niitä kuuluisia elämän jälkiä. Mietin pitkään että sit pamautan ja ostan kuhan se aika on ohi, ettei tarvitse miettiä nyrkkiin ujutettuja mustikoita, mutta yllättäen se ostaminen ei enää kiinnostakaan. Olen liian kiintynytkin jo olemassa olevaan.

    Sisustusblogit ovat kyllä toisinaan ihanaa luettavaa, silloin kun koko homma on vaan silmänruokaa. Sitten jos tulee näitä pakko saada - ajatuksia, pidän taas pienen breikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että minäkin olisin vähemmän zen, jos meillä olisi tapahtunut jotain pysyvää vahinkoa :) Toistaiseksi puuvärin jäljet ovat lähteneet saippuavedellä pyyhkimällä, ja mun meikkikynillä tehdyt piirrokset meikinpoistoaineella. Itse sain pahimman sotkun aikaiseksi pudottamalla täysinäisen kynsilakkapurkin hajalle keittiön kivilattiaan (tietysti kirkkaanpunaista!). Se lähti onneksi kynsilakanpoistoaineella :D

      Mä tykkään katsella kauniita kuvia, ja kauniista sisustuksista nautin erityisesti. Mulla on sitä tarkoitusta varten säilössä nelisen vuosikertaa vanhoja Avotakkoja. Sisustuslehdissä on se hyvä puoli, että niissä esitellään keskenään erilaisia sisustuksia, joissa usein näkyy ajan kerrostumat - toki joitain hankintoja mainitaan nimeltä, mutta vaikka kuinka ihastuisin johonkin mummolta perittyyn mattoon, en voi suin päin marssia kauppaan samanlaista hankkimaan.

      Sisustusblogit sen sijaan... Ehkä se johtuu siitä, että sisustusbloggarilla on harvoin pääsyä muihin kuin omaan kotiinsa, ja kun se on kerran esitelty, uutta sanottavaa löytää helposti vain hankkimalla uutta. Ja mulle se on jonkinlainen ahdistusta tuottava seikka, koska huomaan helposti haluavani kaikkia niitä kauniita esiteltyjä tuotteita.

      Poista
  3. Hei, me lähdettiin samoille vieraille maille. Monessa suhteessa tutut fiilikset, paitsi sen selän kääntämisen suhteen ;) http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2014/10/welcome-to-our-ranch.html?m=1

    VastaaPoista
  4. Kyllä tää tosiaan kävi vieraalla maaperällä, koska mä en muista blogissa nähneeni tätä ennen lattiaa enempää teidän kotia. :D

    Mä mietin ensiksi sisustusjuttua (olisin kirjoittanut kauniista hedelmäkulhosta), mutta eipä mulla olisi siitä irronnut oikein muuta kuin, että joo, on meillä kaunis hedelmäkulho - ei varmaan edes kuvaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä mitä, vastahan minä vuosi sitten esittelin näitä samoja pyykkinaruja :D

      Ensi kertaa varten pari vinkkiä: ensin teet pohjatyönä kollaaseja siitä, minkälainen olisi sopiva hedelmäkulho juuri teille. Voit esitellä vaikka puisia, metallisia, muovisia, lasisia, valkoisia, raidallisia... Tässä kohtaa lukijoillakin on kenties mielipide.

      Sitten rajaat vaihtoehdon muutamaan, ja pohdit kuvien kera, missä hedelmäkulho sijaitsisi kodissanne, ja mitä hedelmiä siinä säilytettäisiin. Sinä ehkä tykkät enemmän banaaneista, mutta miehesi kaipaa päärynöitä?

      Ja lopulta loppuhuipennus: hedelmäkulho saapui kotiin! Tässä se nyt on. Tyhjänä, täytenä, edestä, sivulta, ylhäältä.

      Voi, tämä sisustusjuttuhan on aivan loputon tarinoiden lähde! Ehkä mä sittenkin harkitsen vielä kerran ;)

      Poista
  5. "En tyhjentänyt tiliä sisustusostoksilla. Lopetin sisustusblogien lukemisen."

    - Näin juuri! Kiitos! Ei mulla muuta :) (Tai ehkä sen verran, että suunnittelen itse postausta otsikolla Meillä ei sisusteta.... ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä :)

      Vaikka mä kyllä sisustan. Tavallaan. Vähän riippuu siitä, mitä pidetään sisustamisena. Mulle on tärkeää, että kotona on kaunista ja esineet sopivat yhteen. Mitään turhaa en halua, ja käytännöllisyys on tärkeää, mutta kyllä mä mietin hankintoja paljon myös esteettiseltä kantilta.

      Mutta jos sisustamisella tarkoitetaan jatkuvaa kodin uudistamista tai "piristämistä" jollain pikku ostoksella, niin sitä en tee. Sisustusblogeissa näkee paljon sellaista, että ostetaan jotain pientä kivaa, joka ei maksa paljoa. Kuten vaikka keittiöpyyhkeitä tai pannunalusia. No, meillä on jo keittiöpyyhkeitä ja pannunalusia. Tarvitsen uusia vasta, kun nykyiset menevät rikki, ja ne ovat monen vuoden käytön jälkeenkin niin hyvässä kunnossa, että uskon siihen menevän vuosia.

      Huonekalujakaan me ei oikeastaan tarvita: mitä nyt se eteisen lipasto hajoaa käsiin, siinä ei nykyään voi säilyttää mitään painavaa, koska pohjat irtoavat (syy nro 1 siihen, miksi en koskaan enää osta ikeaa). Silti mä haaveilen uudesta kirjahyllystä, jonka varmaan joskus vuosien päästä hankinkin. Vaikkei edellinen menisi rikki. Katsotaan.

      Poista
  6. Kiitos, kun saimme nähdä muuta kuin komerosi :-). Pesärakennusvietti on lasten tullessa valloillaan ja lasten mukana tuleva tavara (siis ne millä muksut oikeasti leikkii) ei sovi mihinkään sisustukseen. Meillä ei enää sisusteta vaan yhä karsimalla sisustetaan. Muutetaan kotia toimivammaksi ja välillä yhä etsin toimivia pienten kotien ratkaisuja netistä. Ajoittain minimalismiblogeistakin saa ostostarpeita. Minä olen ostanut blogin aikana mattoja ja sängyn, pojalle nuottitelineen ja saanut lipaston legoille. Olen luopunut yöpöydistä ja säilytyslaatikoista. Lasten kasvaessa tarpeet muuttuvat ja huoneen sisustusta joutuu päivittämään, vaikka ei sisustaisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen on meilläkin sisustuksessa vallallaan juuri nyt. Tilan lisäys on yksi parhaista sisustuskeinoista, mitä tiedän :) Kohta pääsemme luopumaan hoitopöydästä, ja ehkä lastenrattaatkin jäävät kohta vähemmälle käytölle (ja muuttavat pois olohuoneestamme).

      Karsiminen auttaa myös epäjärjestykseen, jota meillä jonkin verran vielä esiintyy. Keittiö on toimiva, koska siellä ei ole mitään turhaa, mutta esimerkiksi siivouskomero on vielä läpikäymättä.

      Poista
  7. Onpa tosiaan kivannäköistä :)

    VastaaPoista
  8. Olipa hauska kurkata teille, hyvin samantyyppisiä ajatuksia sisustuksen suhteen täälläkin.
    Pidän meidän kodista hirveästi, se on ihan meidän näköinen. Tosin kaipaan nykyään värien sijaan enemmän rauhallisuutta ja vaaleutta, mutta en haluaisi ostaa uutta. Sohva on kulahtanut, mutta uusi ostetaan vasta, kun viimeinenkin lapsi on siihen kuolannut ja sillä pomppinut. Lastentulon myötä piti hankkia muutama Ikean huonekalu, mutta muuten meillä on kaikilla kalusteilla joku tarina ja ne on nähneet paljon elämää. Mummojen pöytiä, miehen ja sen sisarusten vanhat sängyt, miehen isoisän bingossa voittama kirjahylly(!), miehen pyörällä työpaikan kellarista raahaama pöytä jne. Sen rinnalla uudet huonekalut tuntuvat aika sieluttomilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tavallaan haaveilen siitä, että olisi elämää nähneitä huonekaluja, mutta meillä on tosi vähän kenenkään vanhaa. Toisaalta se on hyväkin, ainakin jos sen ajattelee sen niin, että huonekalujen alkuperäiset omistajat ovat vielä olemassa tavaroitaan käyttämässä. Mutta sitten toisaalta meillä on aika paljon Ikeaa, koska ensimmäistä kotia kalustaessa ei ollut varaa muuhun. Ja ne eivät ole mitään loppuelämän huonekaluja, eivät nimittäin kestä muuttoja, eivätkä oikein sitä elämääkään. Noh, tulevat meillä hyvin loppuunkäytetyiksi, sillä en minäkään tähän elämänvaiheeseen ole valmis hirveästi rahaa laittamaan kiinni potentiaalisiin maalausalustoihin :)

      Poista
  9. Ihana tuo teidän makkarin lamppu!

    Mä olen melko hyvin välttynyt siltä että blogeja selatessa iskisi ostokiima. Joskus aan jotain ideoita tai suuntaa omille mieltymyksille mutta onneksi se pahin ostovimma on pysynyt poissa. Joskus kyllä ihan hakemalla haen nimenomaan niitä ideoita ja juttuja jos tuntuu että itsellä ei oikein tahdo selkiytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on minunkin mielestäni ihana :)

      Ehkä ostokiima ei tule kaikille (mikä on tietysti erinomainen juttu!). Minulle se tulee, nimenomaan sisustusblogeista. Noh, en lue muotiblogeja, joten helppo sanoa, etteivät ne aiheuta ostoshaluja :D

      Ideoiden lähteinä blogit ovat kyllä hyviä!

      Poista
  10. Hahaa! Mä ajattelin sisustusbloggausta myös, kun mietin, millä teemalla osallistuisin haasteeseen. (En sitten osallistunut millään teemalla. Kuljen jossain siirapissa.)

    Tuttuja fiiliksiä. Siitäkin olen samaa mieltä, että teillä näyttää tosi kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ollut hauska lukea sun sisustusbloggaus :)

      Mulla on hämärä muistikuva, että olisimme joskus sun blogin puolella käyneet keskustelua aiheesta sisustusblogit ja ostokiima? Ehkä muistan väärin, mutten silti ylläty, jos fiilikset ovat tutut.

      Poista
    2. Hyvin mahdollista! Mä siis tunnistin hyvin tuon ostokiiman, vaikka itse olen kokenut sitä ehkä enemmän tyyliblogeja luettuani. Niitäkään en ihan kauheasti enää lue, sattuneesta syystä.

      Poista
    3. Näin se keskustelu muistaakseni meni siellä sun bloginkin puolella :) Sama kiima, eri kohde, sama ratkaisu :D

      Poista
  11. Minäkin tykkään tuosta teidän makuuhuoneen lampusta, tosin on teillä muutenkin kaunista!

    Hyvä postausidea muutenkin.

    Tuo sisustusblogien lukemisesta seuraava ajatusvirta kuulostaa tutulta, miten tuota olisi paremmin voinut sanoittaakaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on mun mielestä kodikasta kaiken tämän normaalin epäjärjestyksenkin keskellä, mutta noista kuvista pitää muistaa, että ne ovat vain kuvia :) Tiskit ovat kuvaajan selän takana lavuaarissa, ja olohuoneessa nököttävät lastenrattaat on rajattu kuvan ulkopuolelle, ja niin edespäin :D :D

      Poista