sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Laiska lokakuu

Viimeisetkin lehdet taisivat tippua viikonlopun aikana. Taivas on harmaa, puut mustia ja maa hiljalleen maatuvien lehtien peitossa. Illat alkavat joka päivä aikaisemmin, yö ei aamulla tunnu väistyvän lainkaan.

Uloslähtö on yhtä hikikiukkua, kun pakkaan lapsia ja itseäni kerros kerrokselta viimalta suojaan. Toiselta puuttuu vedenpitävät kengät, toiselta kunnon hattu. Kummallakaan ei taida olla sopivaa talvihaalaria, mutta onneksi siihen on vielä aikaa.

Kuulas ja kirpeä syksy (se syksy, josta pidän), taitaa olla peruuttamattomasti takanapäin. Talvea en juurikaan odota (koska haluan juosta, en kaipaa kinoksia tai pakkasta!), ja tämä syksyn ja talven välimaasto se vasta ankea onkin.

Mukavuudenhaluinen peikko minussa haluaisi harmaan ankeuden koittaessa vain kaivautua peittojen alle ja jäädä sinne. Kurkistaa varovaisesti ulos vasta joskus keväällä, samassa tahdissa leskenlehtien kanssa.

Parina päivänä olenkin lintsannut ulkoilusta, ihan ilman mitään pätevää syytä. Leikkipuisto alkaa olla jo nähty, eikä siellä näillä säillä löydy juttukaveriakaan. Lapset ovat viihtyneet sisäleikeissä, minä olen pessyt lattian ja järjestellyt askartelulaatikon. Mutta pääasiassa vain loikonut lattialla. Ollut läsnä ja kiireetön, nyt kun vielä mahdollisuus on.

Ja sitten toisinaan on ihan hyvä ottaa itseään niskasta kiinni (etenkin kun esikoinen pyytää päästä ulos) ja vain lähteä. Siellä saattaa paistaa aurinko. Ja olla tosi nättiä. Lapset telmivät itsensä punaposkisiksi ja itse hengittelen itseni taas pirteämmäksi.

Kyllä tämä tästä. Kevättä kohti.







8 kommenttia:

  1. Minäkin olen yrittänyt erityisen ponnekkaasti nauttia väriloistosta ja hengittää valoa ja raitista ilmaa. Marraskuu sucks. Mutta kyllä siitäkin selviää!

    PS. Syksyyn juoksijalle heijastinliivi, omani hain Lidlistä femmalla. ;) Se onkin ainoa selkeä pukeutumispäätös tällä hetkellä, muuten tuntuu että on aina liikaa tai liian vähän päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä selviää. Joka vuosi. Vähän asenneongelma tämä suhtautumiseni. Että kun sille kylmälle ja pimeälle ei mitään voi, niin pitääkö pahentaa asiaa nurisemalla. Kuravaatteet niskaan vain ja menoksi!

      Joo, heijastinliivi. Olen sellaista pariin otteeseen hypistellyt. Ehkä hankinkin, vähän heppoisilta tuntuvat juoksuvaatteissa olevat heijastimet tuolla pimeässä.

      Poista
  2. Ajeltiin toissapäivänä Pohjanmaalle mummolaan ja matkalla satoi lunta! Ihan kunnollakin hetken verran. Tuli niin rauhallinen ja hyvä olo että itsekin hämmästyin. Syksy on ihana ja pidän talvesta, mutta en siitä koleasta mustasta välimuodosta. Musta talvi on kamala, toivon paljon lunta. Lumisade muistutti myös siitä, että kyllä se joulu sieltä tulee ja samoin vauva. Odotan niin, että pääsen vaunujen kanssa tarpomaan lumeen ja taas raikkaaseen ulkoilmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta! Hyvänen aika, nyt jo :)

      Joo onhan se lumi kivaa, etenkin kun esikoinen osannee jo nauttia siitä. Sitäpaitsi lumi ja jää on kuvauksellista. Joulukin on ihan jees. (Mutta en minä ole talvi-ihminen. Jotenkin vain yritän pyristellä läpi tämän vuodenajan sen voimalla, että kevät vielä koittaa.)

      Poista
  3. Mua kyllä pelottaa taas tuleva talvi, se on aina niin pitkä. Pari kuukautta mä jaksaisin, mutta kun pimeääkin on edessä vielä neljä, kylmästä puhumattakaan. Huoh. Mutta antaa kyllä syyn tykätä lokakuusta, koska siihen tulevaan verrattuna tämähän on vielä valoisa ja ihanan värikäs kuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ehdottomasti! Siihen saakka kun lehdet putoavat lokakuu on ihan paras kuukausi. Nyt joutuu vähän pinnistelemään sen parhauden kanssa.

      Poista
  4. Nyökyttelen. Kyllä se vaatii tiettyä mielenlujuutta pukea hiki päässä kaksi venkoilevaa lapsukaista ja itsensä kylmää tihkusadetta vastaan kuullakseen n. 3 min ulkoilun jälkeen: "Kylmää ja pimeää. Mennään sisälle." Mutta joo. Sisällä olo koko päivää ei meillä ole mahdollinen vaihtoehto, sitten alkaa jo paikat hajota (hermojen lisäksi). Viime talvena vajosin niin syvälle kaamos- ja kotikaaosväsymykseen että nyt on ollut pakko lähestyä tätä pimeää vuodenaikaa jotenkin erilaisella, hyväksyvällä asenteella. Vielä se on kantanut, saa nähdä kuinka kauan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään sisällä koko päivää olla. Jos mä olen päivällä lintsannut, mies vie lapset illalla ulos. Eikä lintsaaminen aina mullakaan onnistu, en edes halua, sillä raittiista ilmasta virkistyy omakin mieli.

      Kirkasvalolamput kehiin! Kyllä se siitä. Joulu on kohta, ja sen jälkeen päivät jo pitenevät :)

      Poista