keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mene metsään ihminen

"Kauppojen lisäksi on varsin vähän paikkoja, joissa koko perhe voi viettää aikaa ilman pääsymaksua ja huonollakin säällä", kerrotaan Helsingin Sanomien jutussa, jonka mukaan Ikea on mainiota ajanvietettä lapsiperheille, etenkin sadesäällä.

Aiemmassa Hesarin jutussa selitettiin sisäleikkipuistojen suosiota sillä, että "monesta vanhemmasta rajattu sisätila tuntuu turvallisemmalta kuin villi mellastus ulkoilmassa".

Nyt ihmiset. Sade on vain vettä. Ei se pahaa tee. Eikä lapsen elämässä kaiken tarvitse olla pehmustettua.



Lapset rakastavat kuralätäköitä. Oikeissa varusteissa vedessä läträäminen on hauskaa aikuisellekin. Tokihan vesisateessa värjöttely on kurjaa, jos on märät vaatteet ja paleltaakin vielä. Minulla onkin vinkki: Ikean sijaan voisi mennä vaikka retkeilyvälinekauppaan. Ostaa kunnon kuorivaatteet, kumisaappaat ja villakerraston. Niillä pärjää säässä kuin säässä, kerroksia lisäten ja poistaen tarpeen mukaan.

En minä sitä, etteikö sisäleikkipuisto tai vaikkapa Ikeakin voisi olla mukavaa satunnaista huvia. Tai etteikö toisinaan voisi ulkoistaa lasten pihaleikkejä päiväkodille, toiselle vanhemmalle tai isovanhemmille.

Mutta se ei vaan päähäni mahdu, että luonnonvarainen ympäristö olisi jotenkin vaarallinen, koska siitä puuttuu aidat ja pehmusteet. Tai että sateella ulkoilu ei kerta kaikkiaan tule ikinä kysymykseen.

Jotkut vanhemmat sanovat, etteivät he ole oikein hiekkalaatikkotyyppiä. Ymmärrän. En minäkään ole. Leikkipuisto voi olla aikuiselle tylsä paikka, etenkin sateella, jolloin siellä ei yleensä ole ketään muuta. Itse olen välillä niin kypsä hiekkalaatikkoleikkeihin, että lähden lasten kanssa muualle ulkoilemaan. Paikan ei tarvitse olla kummoinen. Menemme rantaan kiviä heittelemään. Tai kävelylle läheisille kevyen liikenteen väylille. Saatamme hypätä bussiin, jotta pääsemme metsänreunaan. Tai sitten yksinkertaisesti etsimme lähimmän ison vesilätäkön, johon lapset menevät istumaan.

En koe olevani mikään eränkävijä. Ulkoilu on minulle tapa pysyä selväjärkisenä pikkulapsiarjen keskellä. Raitis ulkoilma piristää enemmän kuin mikään määrä kahvia. Hermotkin lepäävät, kun lapset saavat purkaa energiaansa kiipeilemättä sisällä seinille. Kuravaatteiden pukemisesta en minäkään pidä, mutta niiden olemassaolo on silti suuri helpotus.

Niin että ihan en ymmärtänyt tuota Hesarin juttua. Kauppojen lisäksi on vaikka mitä paikkoja, jonne koko perhe voi yhdessä mennä ilman pääsymaksua. Astut vain ovesta ulos.

27 kommenttia:

  1. JOO! Just näin!

    Mä en diggaa leikkipuistoista sateella, koska siellä on tylsää - aurinkoisella säällä voi sentään istua tylsistymässä, mutta sateella ei sitäkään. Siksi me aika usein ipanan kanssa otetaan kurasäillä koira ja lähdetään metsään. Nyt pitäisi vaan muistaa tuoda erään äidin kumisaappaat mökiltä niin voitais vähän tarkemmin tutkia polkuja ja muuta sellaista.

    (Ja jos haluaa sisälle koko perheen kanssa ilman pääsymaksua, ehdotan KIRJASTOA. Sieltä ei saa daim-kakkua mutta kirjoja saa, ja oikeesti, se kakku on vetistä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto! Miten unohdinkaan kirjaston! Sinne, tottakai, jos ei halua kastua. Vaikka en minä ihan ymmärrä, että miksei haluaisi :) Siis jos on ne kumisaappaat.

      Poista
  2. Se sisäleikkipuistojuttu oli ihan hassu. Kun eihän ulkoilu pihalla tai puistossa tai metsikössä ole mitenkään verrannollisia maksulliseen virikeähkypuistoon. Syyslomalla käytiin lasten kanssa Snadistadissa ja pakon sanelemana myös syötiin siellä. En edes ilennyt laskea, paljonko rahaa saatiin palamaan.

    Me ei olla mitään eräilijöitä vaan ulkoilu tapahtuu yleensä kaupunkimaisissa puitteissa. Siispä lapset olikin aivan riemusta ratkeamaisillaan viikonloppuna kun mentiin Kirkkonummelle ja juotiin termarikaakaot metsässä.

    Ja ulkoilu on tosiaan aivan välttämätöntä joka päivä. Arkena kerran, kun tarha huolehtii päiväulkoiluista, viikonloppuisin vähintään kaksi. Muuten tippuu rappaukset katosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarin jutut oli ihan kummallisia, täysin kritiikittömästi tuotiin esiin vain leikkipuistoyrittäjän tai kauppaansa asiakkaita houkuttelevan yrityksen näkökulma. Ja molemmissa jutuissa oletusarvo oli, että jos sataa, ulos ei voi mennä.

      Mekin liikutaan enimmäkseen 1-4km säteellä kotiovesta, mutta eipä lapsille tarvitse mitään aarniometsää ollakaan, kaupunkiluonnostakin löytyy ihmeteltävää.

      Poista
  3. Alkuperäistä juttua en ehdi nyt lukea, mutta sun juttuusi kommentoin, että NIINPÄ. Onko ihmiset jotenkin vähän hölmöjä nykyään? Anteeksi tämä suoruus. Mutta mikä voittaa metsäretken? Tai kuralätäköissä läträämisen? Nyt joku roti. Nih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä minäkin ihmettelen! Mutta koska blogini lukijat ovat kanssani suloisen samaa mieltä, emme koskaan saa selville asian mahdollista toista laitaa. Onko sellaista? Vai olemmeko me vain oikeassa?

      Poista
  4. Amen :) Kurakelillä parhainta on lähteä kävelylle ja kävellä jokaisen rapakon kautta. Yks kaunis (sade)päivä laps kompastui ja meni vatsalleen rapakkoon. Luulin että kurahaalari olisi hörpännyt vettä, mutta mitä vielä, sisävaatekerta oli aivan kuiva. Ja Laps oli iloinen :)

    Bussiajelua voitaisiinkin kokeilla joku päivä, se olisi varmasti lapselle elämys, koska ei normiarjessa käytetä busseja.

    Joskus sekin, että saa kävellä ruokakaupassa kärryissä istumisen sijaan on ihan hyvä vaihtoehto päivän aktiviteetiksi (sekä lapselle että äidille...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa, mun lapset on harva se sadepäivä rähmällään lätäkössä, koska mikään vähempi ei riitä! Olenkin oppinut arvostamaan kunnon kuravaatteita, vaikka niiden pukeminen onkin... sanotaanko vaikka että puuuh.

      Meilläkin pelkkä bussiin astuminen tekee retken. Vaikka matkustaisimme vain pysäkin verran :)

      Poista
  5. Me ei olla koskaan käyty missään hoplopeissa, suhtaudun niihin varauksella. Ja sitä paitsi niin totta, ulkona on paras. Hiekkalaatikolla on helposti tylsää (mulla), mutta metsässä ei. Parasta onkin metsässä just kun vähän tihuuttaa ja on lämpöistä ja vedenkestävää päällä, pukeutumiskysymys se vain on. Tihkusateella raikkaus on mahtavaa ja voi munkin mielestä on edelleen parasta kahlata kumppareilla vesilätäkössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kuralätäköissä läträämisestä :)

      Ja sama täällä, hiekkalaatikolla tulee helpommin tylsää kuin metsässä. Meille kaikille.

      Poista
  6. En voisi olla enemmän samaa mieltä! Tässä elämänvaiheessa koululaisten kanssa on harmi, että ulkoilu ei enää ole säännöllistä, vaan lapsia saa oikein hätistellä ulos, eikä sekään aina auta. Mutta aina, kun on ulkoillut ja erityisesti metsälenkin jälkeen, tulee hyvä olo, se ei ikinä kaduta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tulee tosi hyvä olo! Mullakin on joskus vaikea lähteä, ei muka jaksaisi pukea ja harmaatakin on ja sitä ja tätä tekosyytä. Mutta sitten kun ulos on saanut lähdettyä, niin siellä on aina kivaa.

      Poista
  7. Just näin! Minua harmittaa kun töihin meno vähentänyt oman ulkoiluni kamalan vähäksi vs. kotiäitiajat. Iltaisin pimeällä olen aina ollut tosi laiska lähtemään pihalle, vaikka se olisi ajatuksissa ulkoilu edes iltaisin olisi kiva juttu. Mut ku. Jossakin varhaiskasvatussuosituksissa muistelen joskus ulkoilun ilmaistu olevan lapsen paras paikka liikunnallisten taitojen opetteluun (ym.), mutta yltsin vähän ulkoilusta löytyi netistä tutkimuksia tms kun joskus kotiäitiaikaan näitä samoja höyrysin blogissani, kun huomasin että varsin moni ei ulkoile koko päivänä. Se tuntuu tosi mielenkiintoiselta, kun oman lapsuuden aikaan kai sitä ei muuta tehty kuin oltiin ulkona (hieman liioiteltuna) ja arkijärjellä ja -kokemuksella ne edut itselle ja lapselle voi nähdä suorana vasteena päivässä/illassa/yössä. Ja meillä kyllä sama kuin Lupiinilla, ilman ulkoilua tippuis katosta rappaukset, ropisten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon nyt tsempannut ja käynyt lenkillä pimeässä. Koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole :) On se parempaa kuin sisällä kökkiminen, vaikka tietysti valoisalla olisi vielä kivempaa. Mutta kaikkea ei voi saada.

      Mulla ei ole mitään muuta kuin oma aavistukseni tämän tukena, mutta mä väittäisin myös, että metsässä liikkuminen on parasta motoriikkatreeniä, mitä on. Epätasainen alusta, kiviä, mäkiä, kiipeilypuita ja mitä näitä nyt on. Mahdottoman monipuolista harjoittelua, tasapainoa, ketteryyttä, koordinaatiota. Lisäksi kaikki aistit käytössä, kun metsässä näkyy ja kuuluu kaikenlaista.

      Poista
  8. Aivan niin! Eikä tarvitse olla edes suuri aarniometsä, että aikuisilla ja lapsilla on kivaa. Ulkoilu on meilläkin must-juttu. Viikonloppuna ehkä mennään yhdellä ulkoilukerralla, jos oikein laiskoja ollaan, mutta koko päivä sisällä ei onnistu millään, kenellekään meistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitsekaan olla aarniometsä, vaan pienikin pläntti riittää. Ei me oikeastaan metsä-metsässä olla lasten kanssa oltukaan, vaan näissä lähimaisemissa lähinnä ja mökillä. Sekä tietysti leikkipuistoissakin paljon - tärkeintä, että saa happea :)

      Poista
  9. No niinpä! Siis todellakin mennään ulos, vaikka satais. Puistossa on kyllä silloin tylsää, kun ei ole muita. Sitten vain käveleskellään luonnossa. Tai siinä luonnossa, mitä tässä melkein keskustassa on :D Lapsesta lätäköt ja vesisade on ihania. Ja ihan kauhealla ilmalla mennään tuonne Liinan mainitsemaan kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja meidän neiti sai just viime viikolla oman sateenvarjon ja oli oikein pettynyt, kun ei moneen päivään satanut vettä :D Vaikka ei meidän kuorivaatteiden kanssa mitään varjoa tarvita, mutta olihan se innoissaan, kun pääsi sitä ensimmäisen kerran ulkoiluttamaan. <3

      Poista
    2. Ha haa, on mahtanut olla suloinen näky sateenvarjonsa kanssa :)

      Poista
  10. Oh dear, tuli jotenkin paha olo noista jutuista. Vai oliko ne mainoksia, ehkä. Kyllä ulkona on paras! Me ei monesti ehditä edes metsään asti, kun siinäkin on jo riittävästi että saa kävellä ihan itse hiekkatiellä ja heittää keppejä ja kiviä ojaan, katsella sorsia ja kävellä lätäköissä, kun pari tuntia on jo hujahtanut eikä olla edes metsän reunassa (joka on siis noin kilometrin päässä). Mä olen oppinut arvostamaan meidän uneliasta espoolaislähiötä ihan uudella tavalla nyt, kun olen huomannut, miten "paljon" täällä tapahtuu heti kun astut ovesta ulos: juna menee ihan vierestä, lentokoneet lentää jo aika matalalla, hiekkatie puistoon lähtee lähes kotiovelta, koulupojat ajaa mopoilla kevyenliikenteen väylillä ja täällä on ihan hitosti koiria! Lapsen mielestä parhautta! Niin ja tosiaan, nykyään kirjastoissakin saa leikkiä :)
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä menee helposti kilometrin matkaan tunti :) Kun on niin paljon kaikkea tutkittavaa ja ihmeteltävää. Mutta sehän on ihan parasta, mennä rauhassa ja tutkailla.

      Poista
  11. Sä osaat sitten hyvin pukea sanoiksi sen, mitä minä olen ajatellut :) Mä tein alkusyksystä erittäin viisaan liikkeen, kun läksin lähimetsään noiden mukuloiden kanssa kun en enää muutakaan aktiviteettia keksinyt. Ekalla kerralla taisivat ihmetellä epätasaista kulkualustaa mutta sitten innostuivat metsässä olosta niin ettei niitä useimmiten tahdo saada sieltä pois! Puhumattakaan metsässä olon vaikutuksesta räyhäävään lohikäärmemutsiin: useimmiten tulen ihan ihmisenä sieltä metsästä takaisin. Jotain tekisi mieli sanoa siitäkin, onko hyvä asia opettaa lapset pienestä pitäen viihtymään kuluttamisen ja kaupoissa hengailun parissa, mutta ehkä en edes viitsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on just noin, että lohikäärmemutsi jää sinne metsään, ja kotiin palaa ihminen, joka jaksaa ymmärtää, kuunnella ja hymyillä :)

      Ja samaa minäkin mietin, että mieluummin opetan lapseni viihtymään paikoissa, joissa viihtyminen ei edellytä minkään ostamista.

      Poista
  12. Olishan se muuten kivaa ja raikasta ulkoilla aikuisenkin sateessa mutta kun siinä kastuu, aikuisen ulkoiluvaatteet eivät ole mitkään kurikset joista ei vesi tule läpi vaikka konttaisi märässä. Elokuussa kerran alkoi tuntua että sisällä seinät kaatuvat päälle mutta ulkona on sen näköistä että koska hyvänsä voi alkaa satamaan. Eli päätin että uhmataan sitten sadetta, hupullinen vettähylkivä tuulipuku päälle, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Alkoi ripsotella vettä. Nostin tuulipuvun hupun päähän ja päätin että sade ei nyt häiritse ulkoilua. Oli oikeastaan rentouttavaa kuunnella kun pisarat ropisivat huppuun ja sade tuoksui raikkaalle. Mutta sitten sade yltyi todella nopeasti ihan mielettömän kovaksi rankkasateeksi niin että vesi valui puroina kaduilla ja pisarat pomppivat asfaltista. Tuulipukuni imaisi sitä piiskanneet sormenpään kokoiset kylmät pisarat ja tunsin kuinka kylmää vettä valui vuolaasti läpi hupusta, olkapäiltä, rinnanpäältä ja selästä. Tuulipuvun verkkovuorelliset housut liimaantuivat litimärkinä jalkoihin, hihat käsiin ja huppu hiuksiin. Takin alla ollut t-paita kastui minuutissa aivan likomäräksi. Olin todella märkänä ja viluissani. Sade päättyi kun pääsin kotipihaan noin 15 min likoamisen jälkeen. Ei olisi kannattanut uhmata sadetta ja kyllä sitä miettii että kannattaako sadepäivänä ulos lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän ulkoilu kivaa ole, jos on huonot varusteet.

      Kyllä niitä vedenpitäviä vaatteita aikuisillekin löytyy, retkeilykaupat on hyviä paikkoja, ja myyjältä saa neuvoa! Mulla on kuorihousut ja -takki, joita käytän sadekeleillä vuoden ympäri. Vesi ei tule läpi rankassakaan sateessa, ja voin kahlata samat lätäköt kuin lapsetkin. Kumisaappaat vesisateelle ja lätäköihin, gore tex -lenkkarit kosteaan keliin. Keväisin ja syksyisin alle tulee vähemmän vaatetta, talvella paljon. Kylmillä keleillä vaihdan päälle toppatakin, mutta tosi kylmällä ei yleensä ole märkä.

      Jos monen sään ulkoilu yhtään kiinnostaa, suosittelen piipahtamaan retkeilyvälinekaupassa ja kyselemään neuvoja myyjältä. Omat ulkoilukamppeeni ovat noin 10 vuotta palvelleet moitteettomasti, joten isosta investoinnista ei ole kyse, kun sen jakaa käyttökerroille.

      ...Mutta sitten toisaalta, jos sadesää ei tippaakaan houkuttele ja ulkoilukamat jäisivät vain kaapin perukoille roikkumaan, niin parempi säästää nekin rahat :)

      Poista
    2. Löysinpä tämän viime syksyisen postauksen johon vastasin. Tänä syksynä en aio enää kastua. Lopullisesti mittani tuli täyteen alkusyksystä kun minun piti lähteä asioille kävelemään kilometrin matka ja näytti että alkaa satamaan. Kun pääsin ulko-ovelle niin pysähdyin katoksen alle. Vettä satoi aivan kaatamalla. Voi ei! Tuonneko joudun lähtemäään ilman sadevaatteita, ajattelin ja vedin epätoivoisesti tuulipuvun hupun päähän. Läksin kävelemään tunsin miten vesi tuli armottomasti tuulitakin läpi hupun sisään, rinnuksille ja selkään ja kastellen paidan. Parin sadan metrin kävelyn jälkeen olin täysin läpimärkänä.

      Kuten neuvoit, menin retkeilyvälinekauppaan kysymään sadevaatteita. Kerroin että haluan ulkoiluun hyvät sadevaatteet joilla pärjään tarpeen tullen rankassakin vesisateessa kuivana. Ja kuinkas ollakaan myyjä suositteli minullle perinteisen sadeasun sijaan juurikin kuoriasua. Sovitin kuoripukua päälle ja toisin kuin perinteinen sadeasu se tuntui yllättävän mukavalta päällä, yhtä mukavalta kuin tuulipukunikin. Epäilin suuresti että eihän näin mukava asu voi pittää vettä, ei ainakaan rankkasadetta. Myyjä vakuuti kuitenkin että tämä kuoriasu on täysin rankkasateenkin pitävä ja poistuin retkeilykaupasta uusi kuoriasu mukanani ja reilua satasta köyhempänä. Eli nyt mulla on kuorivaatteet. Syksy on kuitenkin ollut kuiva joten en ole päässyt sitä kunnon sateessa testaamaan mutta se on käytössä tuntunut tosi hyvältä, hengittää hyvin ja on mukava päällä. Kerran pyöräilin töihin kevyessä sateessa ja se toimi hyvin, en kastunut. Mutta se vedenpitävyys jäi kuitenkin kiinnostamaan. Koska puvulla on takuu niin halusin varmistua siitä että sillä todellakin pärjää kuivana ja lämpimänä säässä kuin säässä eli myös kylmässä rankkasateessa.

      Niimpä päätin toteuttaa ensin hupsulta tuntuneen idean: Päätin mennä kuoriasu päällä kylmään suihkuun. Joten pehmeä verkkapuku päälle jossa näkyy helposti mahdollisesti sisään vuotanut vesi ja se myös pitää olon lämpinä. Sitten kuoriasu verkkapuvun päälle. Kaulukseen yhdistetty huppu päähän niin että vain kasvot jäivät näkyviin ja kylmän suihkun alle seisomaan. Suihku huuhteli huppua ja selkää vuolaasti ja myös rinnanpäällinen ja vetoketju valui virtanaan vettä. Seisoin kylmässä suihkussa 6 min mutta yhtään ei tuntunut olo märältä. Pysyin siis täysin kuivana ja lämpinä kuoriasun sisällä. Kun suihkun jälkeen riisuin kuoritakin niin tarkistin vielä sen alla olleen verkkatakin ja totesin sen täysin kuivaksi, edes olkapäiltä eikä vetoketjun kohdalta ei ollut tullut yhtään vettä läpi. Kun tuolla kuoriasulla voi ihan huoletta käydä vaikka suihkussa niin eipä tarvitse välittää syyssateistakaan. Tuntuu tosi vapauttavalle kun voi lähteä päivittäin ulos silloin kun mieli tekee vaikka satasikin kunnolla vettä. Eikä tarvitse pelätä että kastuisi töihin pyöräillessä. Kyllä kunnon varusteissa kelpaa ulkoilla, säällä kuin säällä, siinä olet aivan oikeassa:-)

      Poista
    3. Aivan mahtavaa! Kiitos paljon kun näit vaivan ja tulit kertomaan kokemuksesi! Vau, olen hämilläni ja onnellinen, että olen saanut höpinöilläni yhden ihmisen nauttimaan ulkoilusta edes hitusen enemmän!

      Poista