sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulu tulee odottamalla

Minua oikeastaan vähän ärsyttää ihmisten kategorisointi jouluihmisiin ja... niihin muihin. Mutta jos nyt luokitteluleikkiin lähdetään, niin itse kuulun jälkimmäisten kastiin.

En minä sitä, etten pitäisi joulusta. Pidän kyllä. Se on yksi lempijuhlistani. Nyt lasten myötä entistä enemmän: olen löytänyt itseni tänä vuonna sekä googlaamassa sanaparia "helppo piparkakkutalo" että askartelemasta joulukortteja.

Mutta jos minä mietin, että mikä tekee joulun, siis: onko jotain sellaista valmistelua tai rekvisiittaa, jota ilman joulu ikään kuin jättää tulematta, niin vastaukseni on ilmiselvä ei.

Joulu tulee odottamalla. Se tulee, vaikkei olisi siivonnut kaappeja, vaikka ruokana olisi makaroonia, vaikka lahjat olisi hankkimatta ja piparit paistamatta.

Minulle tämä on lohdullinen ajatus. Vapaudun sen avulla kaikesta joulunalusstressistä. Koska joulua ei tarvitse tehdä, voin poimia joulupuuhista parhaat päältä. Tein piparitalon, koska halusin. Leivoimme torttuja, koska se oli kivaa. Askartelimme kortit, koska kaipasin uutta tekemistä viettäessäni lasten kanssa ties kuinka monetta sairaspäivää neljän seinän sisällä (kortteja tehtiin yhteensä 15 - siihen loppui sekä ison että pienen askartelijan kärsivällisyys. Ihan jokainen tuttumme ei siis korttia tänäkään jouluna saa).


Minulle joulu on ennen kaikkea yhdessä olon ja rauhoittumisen juhla. Koko homman idea kuihtuu kasaan, jos vietän joulunalusviikot hampaita kiristellen, kun vielä pitäisi tehdä sitä ja tätä eikä mikään ole vielä valmis ja mitäköhän tästäkin tulee ja jos et nyt ole kiltisti niin ei kyllä tipu lahjoja.

Niin. Ollakseni joulun koittaessa sellaista seuraa, että minut ylipäätään halutaan sisällyttää joulun viettoon, täytyy minun madaltaa rimaa ja ottaa homma löysin rantein. Silläkin tavalla saattaa saada paljon jouluaskareita tehtyä, mutta olennaista on oma asennoituminen siihen, että mitään ei ole pakko tehdä.

Kuinkas teillä? Onko jotain, mitä ilman joulu ei kerta kaikkiaan tule? Entä osaatko hoitaa joulupuuhat hymyssä suin?

8 kommenttia:

  1. Joo, hymyssä suin. Jopa sinä vuonna, kun kutsuttiin kaikki meille joulua viettämään ja saatiin itse kokata ruuat. Mä rakastan joulunalusaikaa. Se on joulussa melkein parasta, tavallaan. Rakastan keitellä omaa glögiä ja näperrellä suklaata viemisiksi, sinappiakin on tullut monena vuonna tehtyä. Sellaisia erityisiä juttuja, joita ilman en haluaisi joulun tulevan. Perinteet on tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, itse tehty sinappi on ihan parasta! Itsehän en ole sitä (tietenkään) ikinä tehnyt, mutta olen ollut onnekas ja saanut joskus maistaa :D Ihanaa, että teitä joulupuuhaajiakin on!

      Poista
  2. Vähän ennen joulukuun puolta väliä oli pipo todella kireällä (lähinnä töiden vuoksi), ja olin vakuuttunut, että en jaksa touhuta mitään joulujuttuja. Työstressi helpotti, ja sittemin on leivottu pipareita ja nyt jo enimmät ruoka- ja lahjaostokset tehty. Tänään lorvittiin tuntikaupalla miehen kanssa metsässä kuusta etsimässä ja sukuloimassa, olipa mukavaa! Joulukorttien sijaan lähetän tänä vuonna osalle uuden vuoden kortit, kun en vaan kerennyt. Pari muutakin juttua jää tammikuuhun (mm. kummitytön perinteinen valokuvakirja), mutta mitäpä siitä. Jouluun pitää kuulua rentoiluakin, harrastan kaikenlaista suorittamista niin paljon arjessa, että jouluna saa skipata just ne jutut kun haluaa!

    Ihanaa joulua teidän perheelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin <3

      Mä oon samoilla linjoilla: jouluna parasta on, kun voi tehdä just sen verran kuin haluaa ja jaksaa. On hauska näperellä kaikenlaista, jos se on vapaaehtoista, mutta hampaat irvessä sellaisen tekeminen, mikä on mukamas pakko, ei ole kivaa.

      Mä tein tänään toffeeta! Koska lapset on taas kovassa kuumeessa ja me jumissa neljän seinän sisällä - ja koska kaapista löytyi siirappia ja kuohukermaa. Nyt ne on jääkaapissa hyytymässä ja tuovat mukavan yllätyslisän joulupöytään, jos onnistuvat.

      Poista
  3. Hyvin kirjoitat. Olen itse pohtinut viime päivinä olenko jouluihminen vai en. Toisaalta ahdistaa kaikki se ostoshysteria ja krääsä ja sianruhot kaupan pakastealtaissa ja ne ankeat suomalaiset joululaulut joissa itketään lapsuuden kadotettujen joulujen perään... Toisaalta nautin kovasti joulun fiilistelystä ja valikoiden niistä ihan omista joulujutuista. Yritän pitää minimissä ne "pakolliset" jutut eli kortit ja lahjat ja laittamiset. Silti huomaan että joulunalusstressi on tarttuvaa, tulee helposti sellainen hermostunut olo että tarttis vielä tehdä vaikka mitä... Tuo tontuilla uhkailu on kyllä sellainen juttu, johon toivottavasti en sorru omien lasten kanssa. Saas nähdä kuinka käy :) Rauhallista joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kovasti tykkään joulusta, vaikka vietämme sitä paljon vähäeleisemmin kuin mitä mainoksista ja sosiaalisen median kuvista saa käsityksen koko muun Suomen joulunviettotavoista :D

      Meillä ei ole kuusta, ei jouluvaloja enempää koristeita, joulupöytä hoituu nyyttärihengessä kälyn luona ja lahjat hankittiin tänäkin vuonna vain lapsille. Joulukalenterin luukut on unohtuneet useampana päivänä, ja tontuista tai joulupukista en ole jaksanut lapsille edes kertoa - lahjatkin paketoin esikoisen ihmetellessä vieressä. Ja silti joulu on ihana ihana juhla, jossa parasta on kokoontua perheen kanssa yhteen ja syödä hyvin ja hartaasti, ihastella serkusten touhuja ja olla vaan.

      Rauhallista joulua!

      Poista
  4. En ole jouluihminen. Meillä pulma on kahden suvun perinteiden yhteentörmäys. Sieltä toisesta suvusta tulee paljon sellaisia jouluperinteitä, jotka itse kokee rasitteeksi. En ole aikaisemmin yksipuolisesti uskaltanut irtisanoutua niistä mutta nyt kun ajattelen, niin tänä vuonna taisin onnistua! Tyttö kirjoitti joulukortit, mies osti suvulleen lahjat, lapset leipoivat piparit ja kukaan ei siivonnut. Nyt on jo toooosi rento fiilis, tosin vähän muista syistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Meilläkään kukaan ei ole siivonnut. Eikä varmaan siivoakaan: nyt lähinnä jännätään kaataako lasten kuumetauti meidät aikuisetkin petiin vai pääsemmekö juhlimaan aattona.

      Rauhallista joulua!

      Poista