tiistai 30. joulukuuta 2014

Kohti täydellistä vaatekaappia (eli vaatekaapin suunnitelmatalous käytännössä)

Osana täydellisen vaatekaapin metsästystä harjoittelin tämän vuoden vaatekaapin suunnitelmataloutta. Halusin lisää suunnitelmallisuutta ostoksiini ja ennen kaikkea halusin eroon virheostoksista. Vaatekaappia raivatessa oli käynyt ilmi, että ostin mitä mieleen juolahtaa, en sitä, mitä tarvitsen. Vaatteisiin kuluttamistani summista minulla ei ollut aavistustakaan.

Ennen lapsia saatoin kuluttaa aikaa kaupoissa, vaikka en varsinaisesti tarvinnut mitään. Usein mukaan tarttui silti jotakin. Silloin, kun todella tarvitsin jotakin, tarve oli yleensä heti huomenna. Ostos piti tehdä hirveässä hädässä ja lähdin kotiin jonkun ei-tää-nyt-ihan-ollut-sitä-mitä-hain-mutta-kun-huomenna-tarviin-niin-ei-voinut-olla-ostamattakaan kanssa.

Luottovaatteet tuulettumassa


Miten vaatekaapin talous sitten suunnitellaan?

Lähdin liikkeelle budjetista. Koska en ole aiemmin pitänyt kirjaa ostoksistani, en ihan tiennyt, minne rajan asettaisin. Halusin rakentaa vaatevarastostani toisiinsa yhteensopivan kokonaisuuden aiemman sekamelskan sijaan, joten selvää oli, että täydennysostoksia oli tehtävä. Tämän vuoden budjetti onkin melko korkea 2000 euroa. Budjettia ei tietenkään ole pakko käyttää loppuun, mutta ainakin omaa toimintaani se ohjaa niin vahvasti, että tämän vuoden budjetista käyttämättä jäi vain 5 euroa. Ensi vuoden budjetti on 1800 euroa, minkä jälkeen yritän pitää vuosibudjetin 1600 eurossa.

Listasin vaatetarpeet exceliin, jota päivitin pitkin vuotta. Lisäsin listaan ostokseni ja niiden loppusumman, jotta pysyin perillä siitä, minkä verran rahaa on jäljellä. Tarpeita tuli harkittua moneen otteeseen, ja osan siirsinkin seuraavalle vuodelle. Nyt tämän vuoden ollessa lopussa, tiedän jo aika hyvin ensi vuoden tarpeita (ne ovat niitä tänä vuona ostamatta jääneitä). Toisaalta budjetissa on hyvä olla löysää yllättäviä tarpeita tai jopa mielitekoja varten. Itse ostin tänä vuonna suunnitelman ulkopuolelta uudet juoksulenkkarit edellisten kuluessa puhki.

Olin tarpeiden listauksessa tarkka, mutten liian yksityiskohtainen. Kirjoitin ylös, että tarvitsen mustan yksirivisen säänkestävän välikausitakin, jotta tiedän, mitä etsin kun liikun kaupoilla. En ole varsinaisesti ollut ostoksilla, mutta kaupungilla muissa asioissa ollessani olen piipahtanut katsomassa tarvitsemiani juttuja. Esimerkiksi sandaalit ja välikausitakin löysin tällaisen sitkeän ja säännöllisen piipahtelun lopputuloksena. En siis käyttänyt etsimiseen juuri lainkaan aikaa, vaan kävelin kenkäkaupan läpi siinä lähellä ollessani ja poistuin, jos sopivia ei ollut. Sitten eräänä päivänä olikin, sovitin ne, maksoin ja jatkoin matkaa. Juju tuntuu olevan siinä, että tietää mitä etsii eikä ole kiire saada sitä heti.

Kaupasta on osattava poistua ostamatta mitään. Aiempaa ostoskäyttäytymistäni kuvaa hyvin se, etten malttanut lähteä tyhjin käsin kotiin, koska olin jo tuhrannut niin paljon aikaa ostoksilla luuhaamiseen. Tästä tavasta olen aika hyvin päässyt jo yli - mitä nyt kerran alennusmyynneissä piipahtaessani vanha hulluus meinasi ottaa vallan, kun kaikki oli niin älyttömän halpaa ("-60%!?! Ihan pakko ostaa, säästän näin paljon!").

Tämän vuoden vaateostokset osana kokonaisuutta. Vaalennetut vaatteet löytyivät omasta vaatekaapistani, tummalla näkyvät ostin tämän vuoden aikana.
Ostin minä muutakin. Juoksuvaatteet ahmaisivat kolmasosan budjetista.

Tarvitsin vaatekaapin suunnitelmataloutta suitsimaan leväperäistä ostoskäyttäytymistäni ja saattaakseni vaatekaappini sellaiseen kuntoon, että osat sopivat sekä minulle että toisiinsa. Ensimmäinen vuosi vei pitkälle tähän suuntaan, mutta tarvitsen vielä ainakin toisen vuoden, jotta saan urakan valmiiksi.

Tämä vuosi on mennyt pitkälle ulkoleikeissä lasten kanssa ja kotona verkkareissa konttaillen. Ensi vuonna edessä on töihin paluu, ja pääsen tekemään saman harjoituksen työvaatteilleni. Asetan tavoitteeksi vihdoin ryhtyä käyttämään ompelijan palveluita. Minulla on lukuisia siistejä hyväkuntoisia työvaatteita, joissa on jotain pielessä: hihat liian pitkät, lantiossa liikaa väljyyttä, huonosti istuvat hartiat. Nämä lienee helposti korjattu ammattilaisen toimesta, ja saan uusia sopivia vaatteita omasta vaatekaapistani.

Jatkossa toivon suunnitelmatalouden muuttuvan aina vain helpommaksi. Kesävaatteeni ovat jo niin hyvät, että tarvitaan ainoastaan täydennysostoksia vanhan kuluessa käyttökelvottomaksi. Oman tyylini suhteen olo on jo varma, vaikka vanheneminen tuonee jatkossakin muutoksia pukeutumiseen.

Mitä ostamiseen tulee, aika vähän tekee mieli ostaa mitään, mikä on vain "melkein hyvä". Niitä melkein hyviä on tullut karsittua kaapista tarpeeksi, yhtään lisää en sinne halua.

18 kommenttia:

  1. Mietin tämän illan aikana, paljonkohan minä olen käyttänyt tämän vuoden aikana rahaa vaatteisiin. Luulen, että maksimissaan 200 euroa. Ja tuokin voi olla yläkanttiin määritelty....Mietin että olenko todella pihi vai sattuiko vain vuosi jolloin ei tarvinnut hankkia esim. ulkovaatteita ollenkaan. Ehkä tämä tulee siitäkin, että minä juoksen samoilla ikivanhoilla lenkkareilla kesät talvet samoissa trikoissa tai verkkareissa joissa olen juossut ainakin viisi viimeistä vuotta. Ja tuo sama pätee mihin vaan vaatteisiin tai kenkiin. Mutta kyllähän minä olen myös pihi. Onneksi en päättänyt perustaa blogia, joka perustuu vaateostoksiin tai päivän asukuvauksiin. Aika ankeeta olisi. Ensi keväälle tiedän yhden tarpeen, uudet kevätkengat pitää ostaa. Vanhoista (7 v sitten ostetuista) alkaa tulla ukkovarvas läpi. Tarve ohittaa siis mun pihiyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pitkään, olisinko julkaissut tämän tekstin paljastamatta vaatebudjettiani. Rahasta puhuminen on jotenkin niin nihkeää, siinä tulee helposti suoritettua kaikenlaisia vertailuja. Taidan olla myös hieman herkkä tulkitsemaan: esimerkiksi sinun kommenttisi tuntui alkuun arvostelulta "noinko paljon tuo höhlä törsää vaatteisiin!" :) Vaikka et sinä varmasti sitä tarkoittanut, kerroitpahan vain, miten erilaisia olemme.

      Jotenkin olen tosi iloinen siitä, että sinunkaltaisiasikin on. Ettei ihan joka iikka juokse samanlaisessa kulutusrumbassa, josta minä tarvitsen itselle asetettuja sääntöjä pyristelläkseni irti. Vaikka taidat kyllä olla aika harvinaislaatuinen tapaus: muistaakseni Rinna Saramäki arvioi suomalaisen vuotuiseksi vaatebudjetiksi 1600 euroa (tai sinnepäin, 1000 euroa oli Saramäen mukaan erittäin pieni summa, jolla pärjää vain, jos onnistuu tekemään löytöjä kirpputoreilta).

      Mietin paljon myös sitä, että minun tarpeisiini sopiva raja voisi olla myös vaatteiden kappalemäärä, ei rahallinen arvo. Sillä jos vallan intoutuisin kirpputoriostoksiin, alennusmyynteihin tai halpakauppoihin, minähän saisin samalla rahalla moninkertaisesti: mikä ei suinkaan ole tarkoitus. Jonkun rajan tarvitsen joka tapauksessa, koska suhtautumiseni vaatteisiin on erilainen kuin sinun.

      Sellaisen neuvon haluaisin vielä antaa, että vaihda ihmeessä ne lenkkitossut! Juokseminen aiheuttaa joka askeleella tärähdyksen kropalle, ja siihen auttaa vain kunnon iskunvaimennus. Parhaissakin lenkkareissa iskunvaimennus kuluu käytössä. Ei niitä nyt ehkä joka vuosi ole tarpeellista vaihtaa, mutta jos yhtään enemmän juokset, niin kohta voisi olla jo aika :)

      Poista
  2. Hei kiitos, tämä oli tosi mielenkiintoinen katsaus. Ja kiitos myös summista. Itse olen vähän sitä mieltä, että kaikki summat kuulostavat tosi isoilta niin kauan, kunnes oikeasti seuraa omaa ostokäyttäytymistään. Se voi paljastaa yllättäviä asioita.

    Vuoden jälkeen havaintoni vaatebudjetista ovat hyvin saman suuntaisia kuin sinulla (postasinkin samasta aiheesta). Yhtään ei tee mieli ostaa melkein hyviä enää. Mulle ei ole tosin vielä yhtään noin hyvin hahmottunut, mikä oikeasti olisi juuri minulle realistinen ihannebudjetti, jolla pärjäisin tavisvuonna. Toivottavasti ensi vuoden päätteeksi olen viisaampi. (Tietty elämäntilanne vaikuttaa. Jos olisin asiallisessa toimistossa töissä, käyttäisin varmasti enemmän rahaa vaatteisiin.)

    Mut siis, kiitos! Vaatekokoelmasi on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Laura! Kävin lukaisemassa myös sinun juttusi, ja huomasin, että kappalemäärällä mitattuna olemme ostaneet yhtä paljon vaatteita. Sinun budjettiasi laskee kirpputoriostokset, ja vaatteiden ostaminen käytettynä onkin varmasti ekologisin tapa hankkia uusia vaatteita. Itse en oikein osaa kirpputorilta ostaa: en tunne kirpputoreja tietääkseni, mistä löytyisi minun tyyliini sopivia vaatteita, en uskalla ostaa sovittamatta, ja ainakin toistaiseksi tykkään harkita ostoksiani pitkään (kirpputorilla minuun iskee paine, että jos en nyt tätä osta, ensi viikolla on jo myöhäistä). Mutta kuulen mielelläni vinkkejä, jos sinulla on sellaisia tarjota!

      Yle uutiset kertoo, että suomalainen ostaa 13 kg vaatteita vuodessa - ja heittää 8-9 kg pois. Se on aika hurja määrä. Minua kiinnostaisi myös vaatteisiin kulutetut eurot, mutta luulen, että siitä ei ole luotettavaa tilastoa tarjolla. Vaatteita ostetaan kuitenkin paljon myös ulkomaisista nettikaupoista, joten suomalaisten kauppojen myyntitilastot eivät kerro koko totuutta, ja kyselytutkimuksilla saadut vastaukset ovat varmasti huimasti alakanttiin - käytetyt eurot kun tuppaavat unohtumaan, jos niitä ei kirjaa ylös.

      Mulla tämän vuoden budjetti oli suuri, koska elämäntilanteen takia paljon olemassa olevista vaatteista piti uusia. Raskaudet ovat muuttaneet kroppaa niin, että en esimerkiksi omistanut yksiäkään sopivia rintaliivejä. Kenkiä oli määrällisesti enemmän kuin tarpeeksi, mutta jalkani on kasvanut. Tänä vuonna pitää tehdä vielä jonkin verran tälläistä uusintaa, mutta toivon mukaan jatkossa uutta tarvitsee ostaa vain käyttökelvottomaksi kulunutta korvaamaan. Vähän arvailua tuo 1600 euroa vielä on, mutta viime vuoden kokemusten perusteella uskon sen olevan aika lähellä.

      Elämäntilanne vaikuttaa, se on ihan totta. Itse toivon tältä vuodelta vaatteiden hitaampaa kulumista, kun en toimistotyössä konttaa pitkin lattioita :)

      Poista
    2. Tuo kappalemäärien samankaltaisuus on mielenkiintoinen juttu, kommentoin tätä tuolla oman bloginikin puolella. Kirppariostokset tosiaan laskevat mun budjettia, eikä ole ollut ollenkaan vastaavia kropanmullistuksia kuin sinulla. Sillä on varmasti iso vaikutus summaan.

      Kuten sanottua, itse tein virheostokseni kirppiksiltä, joten multa ei ehkä kannata kysyä vinkkejä... Siellä todella iskee helposti jokin sokeus. Mutta tekee silti mieli todeta, että tämänvuotiset hyvät kirppisostokseni ovat olleet tutun merkkisiä perustoppeja, joita käytän kesällä melkein joka päivä, ja UFF:ilta ostettu Marimekon villamekko, joka on täydellinen talvinen kotiasu. Ehkä ylipäänsä sanoisin, että käytettynä on turvallisinta ostaa tuttuja perusvaatteita tuntemassaan merkissä tai sitten erityisen laadukkaasta materiaalista vuosikymmeniä sitten valmistettuja vaatteita (jos on varma tyylistään).

      Olen kyllä tämän vuoden aikana alkanut myös inhota useimpien kirppismyyjien valtavia vaatekasoja, joista jo ensivilkaisulla näkee, että vaatteet ovat onnetonta laatua eikä niistä koskaan ole pidetty sen parempaa huolta kuin siinä hetkessä, kun ne ovat päätyneet ongelmavuoreksi maksulliselle pöydälle. Aargh. Ei kovin houkuttelevaa.

      Poista
  3. Aloin laskea rahasummaa vasta puolessa välissä vuotta, mutta noin 500 euroa meni. Suurin osa tosin aivan turhia ostoksia, ilmankin olisin pärjännyt. Tuo Saramäen kirja aiheutti ehkä hieman nurinkurisesti innostumista vaatteista, joista en normaalisti ole niin kiinnostunut.

    Intohimoni on kosmetiikka (jonka kulutusta seurasin myös, siihen meni 2076 euroa).

    Vaatteisiin menee rahaa tietty "epätasaisemmin" kun uutta talvitakkia tms. isompaa ei tarvitse joka vuosi ostaa. Suutariin mulla menee tosin karmean paljon rahaa suht säännöllisesti, kun korjautan mieluummin vanhaa kuin ostan uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani sytyin Saramäen kirjasta kun ymmärsin, että on mahdollista olla kiinnostunut omista vaatteistaan olematta kiinnostunut muodista - ja ettei ekologinen vaatekaappi tarkoita välttämättä sitä, ettei ikinä enää hanki uusia vaatteita :)

      Mä siis tykkään kyllä kivoista vaatteista, mutta kosmetiikkaa käytän aika vähän. Meikkejä en ole ostanut viime vuonna lainkaan, hiustuotteiksi riitti 900ml pullot shampoota ja hoitoainetta sekä uusi muotovaahto ja hiuslakka. Suihkusaippuaa kului yksi näytepullo, jonka jälkeen palasin käyttämään lasten hellävaraista pesunestettä. Dödöjä mulla oli vuoden alussa kolme, nyt kaksi. Käsirasvat mies ostaa marketista, oisko pari tuubia mennyt vuoden aikana. Jotain saattoi jäädä listaamatta, mutta aika pienellä mennään.

      Määrät varmaan kasvavat töihinpaluun myötä, mutta tuskin ihan siihen, mitä ne joskus olivat. Esimerkiksi, oltuani neljä vuotta ilman hajuvettä, en sellaista enää kaipaa.

      Poista
  4. Mulla on elämäntilanteen kannalta ollut aika samanlainen vaatevuosi; alkuvuodesta jouduin vielä hankkimaan joitakin imetysvaatteita, loppuvuodesta äkillinen laihtuminen laittoi sitten vartalon ja samalla vaatetarpeet ihan uusiksi. Mielestäni olen kitkutellut vain muutamalla vaatteella, mutta yllättävän paljon ostoksia on kertynyt jos alus- ja ulkoilu-/urheiluvaatteet lasketaan mukaan. Luultavasti vähän yli parin tonnin menee.

    Olet kyllä onnekas, jos löydät kaupoista täydellisiä vaatteita. Itse olen joutunut tyytymään "kohtalaisiin", koska juuri sellaisia kuin olen hakemassa ei tunnu olevan olemassakaan. Ja jos ei ole yhtään paria sopivia housuja, pakko ne on ostaa melko pikaisella aikataululla... Täydellisen trenssin löysin, ja moneen tilaisuuteen asustettavan perusmekon - näistä olen iloinnut eniten. Suurimmat virheostokset ovat vintage-puolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kropan muuttumisen lisäksi uuden haasteen tuo pukeutumistyylin ja mieltymysten muuttuminen. Aiemmin sipsuttelin korkeilla koroilla, nyt mukavuudenhalu voittaa ja kuljen mieluummin matalammilla. Aiemmin tykkäsin melko piukoista mekoista, nyt saa olla vähän enemmän väljyyttä. Sateella haluan jalkaan kunnon kumpparit nahkakenkien sijaan ja takin pitää olla vettä hylkivä, ja niin edelleen.

      Varmasti tarpeet muuttuvat jatkossakin, mutta toivottavasti eivät näin paljoa kerralla. Toki reilun kolmen vuoden pukeutuminen pelkkiin äitiys- tai imetysvaatteisiin varmasti vaikuttaa myös, kun vaatekaappia ei ole tullut kunnolla päivitettyä aikoihin.

      Jäin miettimään, että löydänkö täydellisiä vaatteita. Kyllä mä viime vuonna taisin löytää kaksi aika täydellistä takkia. Toisesta tosin pitää hihat käydä lyhentämässä, mutta muuten leikkaus on minulle täysin passeli. Ostamani mekot ovat olleet myös täysosumia - mutta melko hintavat merkkifarkut sen sijaan täysin typerä ostos. Liian pienet, liian pillit ja valmiiksi kulutettuina reikä polvessa alle vuoden käytöllä.

      Tänä vuonna mulla on tavoitteena viedä ompelijalle iso läjä melkein hyviä vaatteita. Sellaisia, joista tavallaan tykkään, mutta jotain on pielessä. Ehkä niistä saadaan mulle täydelliset. Toivottavasti.

      Poista
  5. Moikka!

    Löysin blogisi FB-linkin kautta, ja jäin mielenkiinnolla lueskelemaan parhaita paloja läpi. Varsinkin nämä vaatekaapin järkeistämiseen liittyvät postaukset sekä mietintäsi perheen perustamisesta ja äitiydestä ovat kolahtaneet.

    Luin myös Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan läpi, ja olen sen jälkeen sekä muuttanut omia kulutustottumuksiani että ajatuksella panostanut vaatehankintoihini. Nyt, vajaa vuosi aloituksen jälkeen, alan itsekin suoraan sanoen yllättyä miten hyvin vaatteeni sopivatkaan yhteen ja miten helppoa on löytää toimivia yhdistelmiä perusvalikoimaan kuuluvista vaatteistani. Vaatemakuni on erilainen kuin sinulla, samoin värimaailma, mutta konsepti on sama, ja siksi sainkin sinultakin monia hyviä vinkkejä ja ideoita asiassa eteenpäin :) Kiitos siis niistä!

    Äitiys ja perhekirjoituksesi kolahtavat siksi, että asia tulee pian (toivon mukaan) ajankohtaiseksi minullekin, ja on siksi ollut todella piristävää ja rohkaisevaa lukea järkeviä, jalat maassa -olevia ja hyvin kirjoitettuja pohdintojasi aiheesta. Ehkäpä minäkin uskallan ;)

    Kaikkea hyvää sinulle uuteen vuoteen, kiitos kun jaksat kirjoitella tätä blogia, ja varaan oikeuden kommentoida jatkossakin ;)

    t. KatjaV.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ihanasta, mieltä lämmittävästä kommentista! Toivottavasti kommentoit useasti uudestaan, kommentit ovat blogiharrastuksen suola!

      Minäkin olen iloinen, että vuoden jälkeen muutos jo selvästi näkyy vaatekaapissa. Ihan vielä en ole maalissa, ja joudun tekemään jonkin verran täydennyshankintoja, koska vaatevalikoimani oli melkoinen sekamelska aiemmin. Mutta suunta on oikea.

      Meitä äitiydestä jalat maassa olevia ja kirjoittavia bloggareita on yllättävän paljon, onneksi. Kiva kun tykkäät jutuista, ja toivon, että toiveesi asian ajankohtaistumisesta toteutuu :)

      Poista
  6. Kiitos, kiitos, kiitos tästä sarjasta! Nämä on tosi inspiroivia, kiehtovia ja omassa muutoksessa kannustavia. Kiitos myös budjetin jakamisesta. Olen samoilla linjoilla aikaisemman kommenoitoijan kanssa: koko vuoden vaatemenoja on vaikea arvioida, ellei todella pidä niistä kirjaa.

    Asetimme puolison kanssa koko perheen vuosi sitten tavarapaastolle. Olemme pitäneet kirjaa kaikista talouteen tulevista ja lähtevistä tavaroista ja sepäs vasta on ollut mielenkiintoista ja silmiä avaavaa. Suosittelen! Google driveen taulukko ja kirjanpito pystyyn.

    Mulla on tavarapaaston ohella menossa vaatekaapin parantaminen. Mä luulen kans ostelleeni vaatteita jollekin ihan toiselle (en tajua minäkään, että miksi ihmeessä). Oma tyyli on sen verran hakusessa, että olen ollut nyt reilun vuoden ajan tosi tiukalla en-osta-kuin-pakon-edessä -linjalla. Paastosta huolimatta olen hankkinut uusia vaatekappaleita yli 30 kpl. Mukana on toki alusvaatteet ja sukat, mutta siltikin tuo on aika yllättävän suuri määrä. Rahaa on mennyt n. 850€, ja siitä suurimpana menoeränä 150€ villakangastakki hautajaisia varten. Alkaneen vuoden tavoitteena mulla on kirkastaa se oma tyylini ja opetella ostamaan sopivia (minulle ja yhteen), laadukkaita vaatteita. Suunnitelmataloutta kohti siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, ja KIITOS kommentista! Juuri tällaiset kommentit rohkaisevat jatkamaan aiheen parissa, vaikka hivenen epämukavuusalueella olenkin :)

      Mulla oli vakaa aikomus vuosi sitten kirjata kaikki hankinnat, mutta sitten hyydyin ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen. Ei niin, että meille mitenkään älyttömästi tavaraa tulisi, mutta tämä vaatteiden seuraaminen tuntui riittävältä. Vaikka onhan niitä hankintoja, viimeksi ostimme uuden television vanhan mentyä rikki.

      Minua on muuten tämä vaatehaaste innostanut korjaamaan tavaroita ihan ennennäkemättömällä tarmolla. Liimasin irvistävän lenkkarini umpeen, parsin (kömpelösti, mutta kuitenkin) kymmenen vuotta palvelleet kuorihousuni jaksamaan vielä muutaman kauden ja teippasin kulmistaan repsottavat tuolien pehmusteet takaisin paikalleen. Vähän järkyttävää on ollut samalla huomata, miten vähällä arvostuksella olen aiemmin suhtautunut tavaraan: harvoin olen välittänyt korjata, pois vaan ja uutta tilalle.

      Poista
  7. Ihana, Saara. Siis olet, toki tekstikin oli. Tämä innosti mut lähtemään mukaan. Ensimmäinen vaatekaapin raivaus ja läpikäynti on nyt tehty, jatkoa piisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin olet <3

      JEE, että olet mukana. Odotan suurella mielenkiinnolla raportteja :)

      Poista
  8. Moikka! Lueskelin eilen sun kaikki täydellinen vaatekaappi postaukset läpi ja palasin tänään vielä uudestaan! Hyviä juttuja! Itsellä on myös Rinnan kirjan innoittamana vastaava projekti käynnissä ollut jo vuoden verran. Mun blogista löytyy myös pohdintoja asian tiimoilta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Palaathan taas, sillä lisää on tulossa ainakin aiheista korjausompelijan käyttl ja työtyylin päivitys. Minäkin kurkkaan sinun blogiasi, on aina mielenkiintoista lukea muiden vastaavista projekteista.

      Poista