tiistai 16. joulukuuta 2014

Vuosi vähissä vaatteissa - projekti 333:n opetukset

Olen harjoitellut vaatekaappini järkevöittämistä projekti 333:n avulla nyt neljä vuodenaikaa (ks. aiemmat kirjoitukset: kevät, kesä, syksy). Vuosi ei ole vielä täynnä, mutta vuodenajan vaihtelut koettu, joten uskon jo hahmottavani, millä määrällä vaatteita pärjään tästä eteenpäin.

Vastaus on, että hämmästyttävän vähällä.

Pyöritin samoja luottovaatteita läpi neljän vuodenajan, vaihdellen kausien välillä lähinnä kenkiä ja päällysvaatteita. Kerrospukeutuminen monipuolisti yksittäisten vaatteiden käyttömahdollisuuksia, ja esimerkiksi kesällä ostamani raitamekko taipui moneen säähän ja tilaisuuteen.

Talvivaatteet

Koko vuoden vaatteet

Projekti 333 opetti, että suppealla vaatevarastolla pärjää ilman, että se tuntuu pieneltä. Mutta opin minä muutakin:

Oman maun tunteminen on ehdotonta. Olen vuosikaudet shopannut vaatteita, jotka jäävät käyttämättä, koska en ole hahmottanut omaa tyyliäni ja sitä, minkälaisissa vaatteissa tunnen oloni kotoisaksi. Tämän läksyn opin käymällä läpi oman vaatekaappini. Olen vuoden mittaan pukenut päälle löytöjä vaatekomerostani, tunnustellut ja makustellut, viihdynkö vaatteessa vai en. Joidenkin vaatteiden kohdalla on ollut helppo todeta kyllä tai ei, osa on vaatinut pidempää tutkailua. Vaikka karsin käytössä olevat vaatteet minimiin, niidenkin joukosta erottui pian muutama, joita en halunnut pitää päälläni (esimerkiksi musta poolo on ollut käytössä vuoden mittaan vain yhden käden sormilla laskettavan määrän).

Yhteensopivuus takaa yhdisteltävyyden. Karsin jo alussa värit minimiin, ja kuosien ystävä en ole koskaan ollutkaan. Käyttöön jäi lopulta musta, valkoinen, harmaa, farkku/tummansininen sekä yksittäiskappaleet keltaista ja sammaleenvihreää. Asusteissa väriä toivat punainen ja keltainen kaulakoru.

Vaihtelu virkistää. Käytin samoja vaatteita sitkeästi läpi vuoden, mutta vaihtelua toivat vuodenaikojen mukaan vaihtuvat kengät ja päällysvaatteet. Ainakin itselleni on tärkeää, että voi kokea pukevansa välillä päälleen jotain "uutta", vaikka se olisikin peräisin omasta kellarikomerosta. Tosin en ole pidättäytynyt vaatehankinnoista, vaan olen päivittänyt vaatevarastoani läpi vuoden. Talven pukeutumista piristivät uudet päähineet ja mattapintaiset mustat kumisaappaat, jotka sopivat siistiinkin tilaisuuteen.

Karsimisessa ei kannata innostua liikaa. Etenkin projektin alkuvaiheissa minulla oli kova hinku tyhjentää kaapit kaikesta turhasta. Onneksi en ehtinyt pistää kiertoon esimerkiksi juhlamekkojani, joille kuitenkin tuli tarvetta loppukesän häissä ja syksyn iltapukujuhlassa. Kaapissa on ihan hyvä säilyttää oman tyylin mukaisia, päälle mahtuvia ehjiä vaatteita, vaikkei niille tulisikaan käyttöä edes kerran vuodessa. On ekologista ja edullista juhlia vanhassa mekossa sen sijaan, että hätäpäissään ryntää kaupoille kutsun saatuaan.

Vaatteet kuluvat, kun niitä käyttää. Olen vuoden aikana käyttänyt puhki kahdet housut, ja kolmannet kokevat kohta saman kohtalon. Hihattomat topit ovat olleet lähes päivittäisessä käytössä, ja nyt niin kulahtaneita, että kelpaavat lähinnä aluspaidaksi. Kun vaatteita on vähän, yksittäistä vaatetta tulee pidettyä paljon. Kuluminen ei kuitenkaan haittaa, vaan vaatteiden käyttäminen loppuun on vain hyvä asia. Kulahtaneita vaatteita voi pitää kotivaatteina, kunnes ne voi hyvällä omalla tunnolla laittaa roskikseen.

Projekti 333 on vain osatotuus. Projekti 333:n tarkoituksena on karsia turhaa ja siten helpottaa omaa pukeutumista, mutta kaikkineen se on vain löyhä ohjenuora, jota jokainen soveltaa omalla tavallaan. Minä esimerkiksi jätin laskematta (ja kollaaseihin liittämättä) juhlapuvut ja -kengät (6 vaatetta), urheilu- ja ulkoiluvaatteet (17), koti- ja alusvaatteet (52) sekä korut (lukuisia). Eli jos joku katsoi tuota koko vuoden vaatteet sisältävää kollaasia hämmästellen, miten kukaan voi pärjätä läpi vuoden vain 44 vaatteella, niin vastaus on, etten minä ainakaan pärjää. Oikeampi luku on lähempänä 120:tä plus korut, minkä lisäksi kaapissani roikkuu vielä paljon sellaisia vaatteita, joita en ole tänä vuonna käyttänyt, mutta joista en ole vielä halunnut luopua.

Mutta siitäpä pääsemme seuraavaan opetukseen, joka kuuluu: Vaatteiden lukumäärä ei ole itseisarvo. Kun mietin, mitä minä olen tästä harjoituksesta saanut, niin vastaus ei ole vähemmän vaatteita. Toki sekin pitää paikkansa, mutta ennen kaikkea olen saanut varmuutta omaan tyyliin, selkeyttä pukeutumiseen, vähemmän ostoksilla tärvääntynyttä aikaa, helpompia valintoja vaatekaupoilla, säästyneitä hermoja ja enemmän aikaa. Olen myös säästänyt rahaa, vaikka tämän vuoden vaatebudjettini ei ole ollut mikään pieni.

Projektista saa enemmän irti, kun sen yhdistää vaatekaapin suunnitelmatalouteen. Projekti 333 ei itsessään ole mikään säästäväisyys- tai ekologisuusharjoitus, jos sen ottaa siltä kannalta, että joka kaudeksi ostaa itselleen uuden vaatevaraston. Itselläni tavoitteena oli kuitenkin ennen kaikkea ostamisen järkevöittäminen laatuun satsaten ja virheostoja välttäen, jolloin kannatti asettaa ostoksille vuosibudjetti ja suunnitella ostoja etukäteen. Kirjoitan vuoden vaateostoksia erikseen, mutta jo nyt paljastan, että suunnitelmallisuus helpotti vaateostoksia niin paljon, etten taida luopua siitä koskaan.

**

Olen jo pariin otteeseen ollut luopumassa vaateasioista kirjoittelusta, koska jollain hölmöllä tavalla ujostelen sitä. Koen, että käytän vaatteiden ajatteluun ja niistä kirjoittamiseen suhteettomasti aikaa, kun ottaa huomioon, etten ole mikään muoti-intoilija. En myöskään koe osaavani antaa kenellekään tyylivinkkejä. Jatkan aiheesta oikeastaan juuri siksi.

Itse seuraisin mielelläni blogia, joka antaa esimerkkejä oman tyylin löytämisestä ja asuvalinnoista, jotka eivät perustu uuden ostamiseen. Haluan kannustaa muita samanlaisen oppimishaasteen kimppuun, sillä minun elämääni projekti 333 on helpottanut paljon. Muutama blogikollega on jo kertonut saaneensa teksteistäni inspiraation samanlaiseen hankkeeseen, ja sekin innostaa minua palaamaan aiheen äärelle.

Näitä tekstejä on siis tulossa lisää. Toiveitakin saa esittää: mistä sinä haluaisit kuulla projekti 333:en liittyen? Ehkä tekee mieli kokeilla itsekin, mutta jokin vielä askarruttaa?

22 kommenttia:

  1. En tiedä onko projekti 333 erityisesti kiintoisa, mutta kuten olen todennut, tykkään kyllä lukea vaatepohdintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projekti 333 on työkalu, eikä se minustakaan ole itsessän kiinnostava. Mutta mua kiinnostaa yksittäisiä "päivän asuja" enemmän vaatekaapin kokonaisuus, ja miten eri osat toimivat yhteen tai miten sama mekko muuntautuu eri tilanteisiin asustamalla. Lukisin sellaista tyyli-blogia tosi mielelläni, jos vain jostain löytäisin. Onko sun lukulistalla tällaista?

      Poista
    2. Ei mutta vinkkaa mulle, jos löydät. En oo oikeen osannut etsiäkään, ehkä yritän myös pitää kohtuudessa mun kiinnostuksen vaatteisiin. Rinna Saramäen kirjoituksia seuraan, mutta niin varmaan sinäkin.

      Muakin kiinnostaa yhdisteltävyys, mutta en oo oikein musta tyyppi ja värit tekee heti kaiken vaikeammaksi. Laadukkailla mustilla pärjäis kyllä aika vähällä aika pitkälle! Tai "avainvaatteilla", joista oon itsekin joskus kirjoittanut.

      Poista
    3. Joo, Rinnan blogia luen jo. Mäkään en ole oikeastaan edes etsinyt, koska en yhtään tiedä, mistä aloittaa. Joskus päädyn näitä vaatejuttuja kirjoittaessani jonkun google-haun perusteella muotiblogeihin, mutta ne mihin olen eksynyt ovat niin kaukana omasta ajattelustani, että olen sulkenut nopeasti selaimen :D

      Värit on hankalia. Mun tekisi mieli yhdistää mustaan useampaakin väriä: keltaisen lisäksi punaista ja tumman sinistä. Mua ei sinällään haittaa, vaikka se lisäisi vaatteiden määrää (kun en koe tuon tämän vuoden määrän mikään huikea olevan), mutta silti on vaikea löytää sellaista väripilkkua, joka toimisi kokonaisuuden kaikkien muiden osien kanssa.

      Ja on siinä sekin, että kukaan ei huomaa, jos käytän samaa (tylsää) mustaa mekkoa joka päivä eri asusteilla - mutta jos ylläni on paloautonpunainen kolttu, niin se kyllä huomataan. Eli jos samaa vaatetta haluaa pitää useasti yllään antaen illuusion eri vaatteesta, on sen parempi olla itsessään vähän valjumpi. Mikä ei ole pelkästään hyvä asia. Vaatii säätämistä, tämä. Edelleen.

      Poista
  2. Tykkään näistä postauksista, odotan siis innolla jatkoa. Jotain samantyylistä aion toteuttaa kunhan palaudun suht omaan kokooni. En ehkä ihan 333:sta, mutta katsoa mitä minulla on, mitä oikeasti käytän ja mitä pitää hankkia. Vaatteita omistan tälläkin hetkellä suht vähän ja päälle eksyvät melkein aina ne samat jutut (varsinkin siis nyt ihan loppusuoralla raskaana, mutta muutenkin). Nimenomaan ne sun oivallukset, ei niinkään projektin ohjeellinen toteuttaminen tässä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Mulla P333 on toiminut työkaluna oman vaatekaapin järkevöittämiseen, ja nimenomaan puuttuvien osien hankkimiseen. Lopulta mullakin on pyörinyt aika lailla samat vaatteet kaudesta toiseen, mutta vaatevaraston täydentämistä P333 on helpottanut tosi paljon.

      Poista
  3. Vaatekaapin putsaus olisi täällä paikallaan :)

    VastaaPoista
  4. Edelleen aion jossain välissä tämän tavalla tai toisella toyeuttaa. Nyt tosiaan päällä pyörii imetyspsidat ja sellaiset roikkucahelmaiset puserot jotks voi kietoa liinan ja vauvan ympäri + legginsit ja sukkahousut, näitä pestään, käytetään, pestään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mä muistan vielä tuon vaiheen! Mähän aloitin P333:n kun imetin vielä, mutta pahin puklailuvaihe ja tiheän imun ajat olivat jo ohi. Viime kevään P333:ssa käytin muuten normaaleja vaatteita, mutta aluspaitana oli imetyspaita.

      Ja ensi vuonna mulla on tavallaan P333:n toinen kierros edessä, kun palaan töihin ja joudun päivittäin löytämään päälle jotain muuta kuin ne vanhat kuluneet verkkarit :D

      Poista
  5. Mä luen mielelläni näitä juttuja :)

    Mun ongelmana on nimenomaan ne siistimmät ja kalliimmat vaatteet joita tulen välillä hankkineeksi mutta joiden käyttökerrat jäävät melko vähäisiksi. Niitä hankitaan mielikuvien vallassa esim. tärkeää bisnesmiitinkiä varten (joita ei minulla edes ole). Esimerkiksi minulla on tällä hetkellä yksi kynähame odottamassa ensimmäistä käyttökertaansa, taisin ostaa sen syyskuussa. Samoin muutama muu pikkuhamonen on jäänyt todella vähälle käytölle. Mekkoja olen oppinut käyttämään viimeisen parin vuoden aikana, monta aiempaa hankintaa on vasta nyt aktiivisessa käytössä. Löytöjä voi siis tehdä omasta kaapista.

    Perusperiaate mun vaatekaapissa on, että jos en ole käyttänyt vuoteen - hankkiudun eroon. Ei koske ihan kaikkia juhlavaatteita, mutta käyttövaatteita kylläkin :) Kausivaatteetkin saattavat joskus jäädä tosi vähälle käytölle, esim. paksumpia toppahousuja ei viime talvena juuri tarvinnut, toissa talvena sitäkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon myös tykännyt ostaa bisnesvaatteita, minkä seurauksena arkivaatteita on kehnonlaisesti. Nyt toivon kohta edessä olevan töihinpaluun vaativan vain vähän uusia ostoksia, kun niitä työvaatteita on kaappi pullollaan. Kaikki eivät välttämättä enää istu tyyliini, mutta jospa uskaltaisin vihdoin ompelijan palveluita ostamaan.

      Mä oon säästänyt joitain vaatteita, jotka on ennen olleet mun lempivaatteita. En raaski vielä luopua niistä, mutta jos ne vuoden kaapissa oltuaan ja monen sovituskerran jälkeenkään eivät tunnu enää omilta, saavat poistotuomion. Vaikka toisaalta joskus käy niinkin päin, että alan pitämään jostain vaatteesta ajan myötä.

      Poista
  6. Se että vaatteet saa toimimaan mahdollisimman monella tavalla ja sointuvasti yhteen vaatii paljon virittelyä: analysointia, pohdintaa, toteutusta. Jotenkin olen viime aikoina rinnastanut harrastuksen muiden laitteiden virittelyyn: aina paremmin, aina tehokkaammin. Silloin tällöin uuden osan hankintaa, huoellisen vertailun ja sopivuuksien selvittelyn jälkeen. Omasta viritysoperaatiostani olen kirjoittanut blogissani (johon pääsee nimimerkkiä klikkaamalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nunnukka, lisäsin blogisi heti lukulistalle!

      Poista
  7. Peukut myös minulta tämän sarjan jatkamiselle! Juuri hilasin kaapista vinttiin pari mekkoa, joiden käyttö on ihan itsestään vähentynyt, kun on kylmempää. Jospa joululomalla ehtisin tehdä ajatuksella karsintaa talvikauden valikoimaksi. Olen samaa mieltä tuosta, että kaikkea ns. ylimääräistä ei kannata heti heittää menemään. Ja sitten taas kun on niitä vaatekappaleita, joita ei vaan pidä tai kaipaa, niin ne pois ja ensi kerralla ostoksilla pitäisi muistaa, mikä se oma maku oikeastaan olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapissa saa ollakin sellaisia vaatteita, joille on tarvetta harvoin, mutta jotka silloin varmasti pääsevät käyttöön. Mulla juhlamekot on sellaisia, joille tulee tosi harvoin käyttöä, mutta joita on kuitenkin hyvä olla olemassa silloin kun juhlavaan pukeutumiseen on tarvetta.

      Mulla on tänä vuonna tullut kaksi virheostosta, mikä on mielestäni todella vähän verrattuna aiempiin vuosiin. Tosi nopeasti siis sain tehtyä muutoksen ostostavoissani vain omaa tyyliä tarkemmin pohtimalla.

      Poista
  8. Liityin heti lukijaksi, kun lupasit näitä postauksia lisää! Löysin blogisi Hyvän mielen vaatekaapin Facebook-päivityksen kautta ja olen oikein innoissani.
    Tiedän niin hyvin, mistä puhut... olen pitkästyttänyt lähipiiriäni nyt pari vuotta minimalistinen/kapselivaatekaappijorinoillani ja se on erityisen koomista juuri siksi, etten todellakaan ole mikään tyyliguru, vaan vaatekaappinsa sisältöön väsynyt äiti, jonka on vaikea hahmottaa vartalonsa uusia ulottuvuuksia pukemismielessä.
    Olen juuri päättänyt ensimmäisen P333-kauteni (mistä postasin harvaan päivittyvässä blogissani erittäin häveliään epävisuaalisesti, vaikka olen itse eniten kaivannut juuri hyviä ja visuaalisia postauksia) ja aion nyt siirtyä valmiiksi niukkavaatekaappiselle henkilölle sopivaan sekä ennen kaikkea itsestäänselvään kahden kauden vuoteen. Nyt kun on vuoden ensimmäinen päivä, voisin vielä ehtiä ryhdistäytyä rahakirjanpidon suhteen!
    Itse olen suuri värien rakastaja ja olen huomannut ratkaisseeni värikysymyksen jo aiemmin koostamalla perusvaatteet enimmäkseen neutraaleista (musta, valkoinen) sekä puolineutraaleista (denim, oliivi) ja käyttämällä väriä ja kuvioita neuletakeissa, huiveissa, kengissä ja laukuissa. Kirkkaanpunaisia lämpimän kauden kenkiä hankin viime vuonna kolmet (!) ja talvellakin käytän isoa kirkkaanvihreää nahkalaukkua.
    Onnea uudelle vaatekaapillesi ja lykkyä uuteen vuoteen. Itse aloitan vaatevuoteni oikein toiveikkaissa merkeissä ja jään seuraamaan blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Onpa mukavaa, että isosti fanittamani Hyvän mielen vaatekaappi on löytänyt pienen blogini. Täytyy kurkata blogiisi, kuulostaa herkullisilta väriyhdistelmiltä.

      Lisäksi uteloittaa, mistä olet löytänyt peräti kolmet muun kuin mustan tai ruskean väriset kengät? :) (Omassakin kaapissa on yhdet paloautonpunaiset satiinipiikkarit, jotka ovat kyllä u p e a t. Viime vuonna pääsivät käyttöön vain kerran, toivottavasti tänä vuonna tilaisuuksia tulee enemmän.)

      Poista
    2. Kyllä minä luen sinun blogiasi! Ja jos en muuten lukisi, niin google ohjaa (kirjailija, joka ei mukamas silloin tällöin googlaa oman teoksensa nimeä joko valehtelee tai on aikamatkailija vähintään 20 vuoden takaa).

      Poista
  9. Vaatevarastosi on kovin samannäköinen kuin minullakin! Välillä mietin, että värejä voisi lisätä, mutta ei vain tule lisättyä. Innoituksestasi lasken tänä vuonna vaatteisiin menevän rahasumman (samalla tulee laskettua, kun lasken ostetut tavaratkin). Minullakin on vaatevaraston järjestely menossa (ja koko kodin samalla), lisää blogissani lkotona.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, multa oli mennyt kommenttisi ihan ohi ja jäänyt vastaamatta :(

      Käyn kurkkaamassa blogiasi, kiva lukea muiden vastaavista projekteista.

      Poista