tiistai 10. helmikuuta 2015

Keski-ikäinen

Täytän tällä viikolla 36 vuotta.

Se tuntuu hyvältä. Se ei tunnu juuri miltään.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tajuan olevani keski-ikäinen, eikä se kuulosta enää kirosanalta. En ole kunnolla vanha, mutten nuorikaan. Katselen takki auki paljaspäin tennareissa viipottavia teinejä pakkassäällä, ja kääriydyn tyytyväisenä untuvatakkiini ja pipooni. Omista teinivuosistani on kaksi vuosikymmentä. Nyt  lässähtänyt kampaus on kylmettymistä pienempi paha.

Viimeisin ikäkriisini taisi olla kun täytin kolmekymmentä. Olin asettanut itselleni julkilausumattomia tavoitteita, mitä tuohon ikään mennessä on pitänyt saavuttaa, enkä ollut saanut listastani omistusasuntoa enempää.

Nyt minulla on kaikki, mitä tarvitsen. Neljäänkymmeneen on lyhyt matka, mutta ilman paineita.


Ikä tuntuu pään sisällä lisääntyneenä varmuutena ja vähentyneenä näyttämisen tarpeena. Haluna kuunnella enemmän muita kuin olla itse koko ajan äänessä. Samalla haluan entistä herkemmällä korvalla kuulla itseäni, tehdä miten minulle on hyväksi, tanssimatta muiden pillin mukaan.

Ikä tuntuu kropassa niin, että itsestään tekee mieli pitää huolta. Rasvainen ja suolainen ruoka tekee pahan olon, sokeri turvottaa. Liian vähät unet tuntuvat aivoissa ja näkyvät ihossa. Liikunnan puute tekee ärtyneeksi.

Kaksi lasta on jättänyt jälkensä. Vatsassa on enemmän nahkaa kuin sinne tarvitaan, kylkiluut sojottavat ylöspäin vielä puolitoista vuotta viimeisimmän raskauden päättymisestä. Suuret vauvat puskivat kohdussa tilaa sinne minne saivat, luuni antoivat periksi. Vatsalihakset levähtivät kasvavan mahan tieltä kylkiin ja sinne jäivät, nyt kuron niitä takaisin yhteen fysioterapeutin avulla.

Hiuksissa on harmaata, otsalla ryppyjä.

Silti olen kauniimpi kuin koskaan.

On hyvä olla juuri tämän ikäinen.

24 kommenttia:

  1. Onnea!
    Itsekin karvan alle nelikymppisenä olen todella tyytyväinen itseeni enkä kaipaa parikymppisen vartaloon (ja nyt välillä ihmettelen oliko kroppa silloin muka oikeasti niin epäkelpo kuin silloin joskus tuntui.. kuvista ei ainakaan näytä siltä). Kaikenlaista harmaata, roikkuvaa ja ylimääräistä siellä sun täällä iän ja raskauksien myötä mutta silti olen paljon enemmän sinut vartaloni kanssa. Vatsaa kyllä yritän saada litteämmäksi mutta vaikeaa on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Eikö olekin ihana elämänvaihe tämä, kun on sinut itsensä kanssa? Litteä vatsa on kyllä haaste, itse en taida jaksaa tehdä sen eteen niin paljon töitä kuin tarvitsisi, jos sellaisen haluaisi saavuttaa..

      Poista
  2. Hyvää syntymäpäivää :) Mä kriiseilen vähän loppuvuonna tulevaa kolmevitosta. Mutta koen kyllä kaiken tämäntyyppisen kipuilun vain hyvänä. Sittenhän sitä voi olla tyytyväinen asioihin kun niitä vähän kipuileekin, sensijaan että ei välittäisi niistä negatiivisista tunteista ja patoaisi kaiken jonnekin piiloon. Uskon ja toivon että loppuvuodesta synttäreiden koittaessa mulla on aika samat olot kuin sulla tässä tekstissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sä olet ihan oikeassa, kyllä kipuilut on tärkeitä käydä rauhassa läpi. Sehän vaan kertoo siitä, että nyt on meneillään jotain merkityksellistä.

      Poista
  3. Onnea!
    Itse en kriiseillyt ollenkaan kolmekymppisiä, varmaankin siksi että odotin viimeisilläni esikoista tuolloin. Kolmekymppisenä on ollut mukavaa, sillä tuntuu ettei enää ole samalla tavalla paineita kuin parikymppisenä, Lähestyvä 40 sen sijaan tuntuu aika pelottavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mulla iso kolmenkympin kriiseilyn syy oli se, ettei minulla ollut vielä lapsia. Olin jotenkin ajatellut, että siihen ikään mennessä "pitää" olla. Neljäänkymppiin en ole ladannut mitään odotuksia, siksi se tuntuu (ainakin tällä hetkellä, ehtiihän tässä vielä mieli muuttua) hyvältä iältä sekin.

      Poista
  4. Lämpöiset syntymäpäiväonnittelut (sille päivälle, kun ne nyt sattuu). :)

    Ihanan seesteiseltä kuulostaa. Omat synttärini ovat ensi viikolla ja ne samaan aikaan eivät tunnu missään ja sitten taas tuntuu, että olen hiivatin lähellä kolmeakymmentä ja .... Mutta entäs sitten vaikka olenkin..? :) Paljon hyvää voi olla vielä luvassa. Ja asenne, sillä on merkitystä. Sulla se tuntuu olevan kohdillaan. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Varmasti on paljon hyvää vielä tulossa, mutta kuten Kukkavarvas yllä toteaa, on kriiseilläkin paikkansa ja ne on tärkeää käydä läpi eikä piilottaa maton alle.

      Poista
  5. Paljon onnea! Tunnen itseni onnekkaaksi, että olen saanut tutustua suhun. Olet hieno tyyppi ja kaunis niin sisältä kuin ulkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Ihania sulosanoja, olet kyllä hieno tyyppi sinäkin. On kyllä yksi blogin perustamisen iloisimpia seurauksia, että sain tutustua sinuun <3

      Poista
  6. Onnea tälle viikolle ja näille numeroille! Minäkin täytän sen verran elokuussa sitten.

    Olen huomannut samoja asioita, monia - tämä on hyvä ikä. Se vain, miten ikä tuntuu kropassa, on viime kuukausina vähän yllättänytkin. Ei niin myönteisesti aina. Haluaisin vielä vähän aikaa jatkaa sellaisessa kropassa, joka voi näyttää ihan sama miltä kunhan se toimisi kuten parikymppisellä. Mutta saahan sitä haluta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mä jäin miettimään tätä, että haluaisinko kropan joka toimii kuten parikymppisellä. Eli minun kohdallani sellaisen, jota ei tarvitse liikuttaa ja jota voi kiusata tupakilla ja alkoholilla, ja se silti toimii. Enpä tiedä haluaisinko. Ehkä sitten, jos diili olisi elinikäinen ja voisin vaan maata kirjoja lukemassa ja kroppa kestäisi silti...

      Mutta yksi asia, joista olen näille ikävuosille kiitollinen on juuri se, että olen herännyt pitämään parempaa huolta itsestäni. Eihän se kivaa ole huomata vuodet vartalossaan (enkä puhu nyt ulkonäköseikoista vaan muista krempoista), mutta jos sen seurauksena on se, että teen enemmän ja voin paremmin myös tulevilla vuosikymmenillä, niin kyllä minä sellaisen otan vastaan ihan mielelläni.

      Poista
  7. Täällä yksi kolmikutonen ja samat fiilikset. Olen nyt eniten sinut itseni kanssa, en haluaisi olla kolmikymppinen enkä herranjestas mitään kakkosella alkavaa. Nyt on tosi hyvä. Kroppa on vähän krempoilla liikakiloja on juuttunut vatsaan ja univaje vaivaa, mutta oon silti jotenkin niin äärimmäisen tyytyväinen omaan kroppaan ja ulkonäköön. Tosin oman ikäni ("kohta neljäkymmentä" unohdan jatkuvasti, olen jotenkin juuttunut siihen 34:ään missä olin ennen lapsen syntymää :D (dementiako jo nyt) ja urakriisi vaivaa (tähän ikään en ole vielä päässyt "oikeisiin töihin" vaan luuhaan yliopistolla pätkää pätkän perään ja mietin kovasti onko tämä mitä haluan elämältä).

    Niin ja onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mä muistan joskus parikymppisenä lukeneeni seesteisistä keski-ikäisistä, ja ajatelleeni sen olevan huijausta :) Ehkei ollutkaan.

      Ja mun on myös välillä vaikea muistaa ikääni. Lasken sitten syntymävuodestani :D

      Kiitos!

      Poista
  8. Hyvää syntymäpäivää! (ja terveisiä vauvalandiasta, kamalasti hyviä tekstejä oot kirjoittanut, mitä olis niin tehnyt mieli kommentoida, mutta kun... on nyt ollut vähän kädet täynnä!)
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa kuulla sinusta Anna! Paljon onnea, mietinkin, että milloinkohan sinun vauvasi syntyy. Palaathan taas, ja kerro, miten on mennyt :)

      Poista
  9. Onneksi olkoon! Eihän tuo ole ikä eikä mikään ;) Kai tiesit, että "forty is the new thirty"?

    VastaaPoista
  10. Myöhäinen onnentoivotus, olet viisas, upea ja silleen eteerisen iätön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku katos, et paljasta tarkkaa päivää! Kuinka ovelaa! Ehkä en olekaan myöhässä, tämähän saattaa olla vallan oikea hetki!

      Poista
    2. Ovela on toinen nimeni :) Kiitos!

      Poista
  11. Onnea! Sama ikä ja tismalleen samat fiililset täällä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi ehkä vähän ikänäköä jo, kun tulee noita lyöntivirheitä.

      Poista
    2. Täällä myös, kun en edes huomannut :)

      Kiitos!

      Poista