keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Sen pituinen se

Se on siinä. Mahtisormus on tuhottu, paha pyyhitty pois maailmasta.

Voin taas keskittyä muihin asioihin kuin kirjaani.

Siinä kävi kuten aina ennenkin. Hautakeroille asti oli aika verkkaista. Luin muutaman sivun kerrallaan, välissä jonkun toisen kirjan. Palasin. Frodo ei ollut vieläkään päässyt ulos Konnusta. Kyllästytti.

Mutta sitten vauhti alkoi kiihtyä. Päästiin Rivendelliin ja Elrondin neuvonpitoon. En jännittänyt sitä, kuka valitaan saattueeseen tai pääsevätko Sormuksen Ritarit yli Caradhrasin solan. Jotain oli muistiini jäänyt edellisistä lukukerroista.

Monta yksityiskohtaa olin kuitenkin unohtanut. Miltä Morian salit näyttivät, kuinka kepeästi haltiaveneet kulkivat pitkin Anduinia.

Tiesin Saattueen hajoavan, jännitin silti. Kuljin mukana Rohanin tasangoille, Fangornin synkkiin metsiin, Ämyrinlinnan epätoivoiseen taisteluun ja Rautapihan hävitystä katsomaan.

Muistin Lukitarin luolan ja Klonkun juonen, mutten sitä, miten Cirith Ungolin tornista karataan. Muistin avun tulevan, mutta pelkään silti Minas Tirithin puolesta. Matka Tuomiovuorelle on pitkä, ja minä roikun matkassa ja pidätän hengitystäni, jälleen kerran.

Kunnes se on tehty, tehtävä saatu päätökseen. Olo on huojentunut, mutta samalla tyhjä. En minä halunnut lopettaa vielä! En ole saanut tarinasta tarpeekseni, Sormus pitää minua vielä otteessaan.


Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että se pitää tiukasti otteessaan vielä kymmenennelläkin lukukerralla. Tarjoaa jotain uutta, ja palauttaa mieliin sen, minkä olit jo unohtanut. Kun viimeinen sivu on käännetty, olo on haikea. Uutta kirjaa ei voi aloittaa nyt, olen vielä kiinni juuri lukemassani.

Minulla näitä lempikirjoja on monta. Taru Sormusten Herrasta, Tuulen viemää, Vanhus ja meri, Kuin surmaisi satakielen. Yhä uudelleen ja uudelleen palaan niiden pariin, ja aina jännitän loppuratkaisua. Voi, kun Scarlett tällä kertaa saisi Rhettinsä ja vanhus saaliinsa.

Kirjat <3.

Onko sinulla vastaavia ikisuosikkeja? Minkä kirjan jaksat lukea uudestaan ja uudestaan?

6 kommenttia:

  1. Minä luen kanssa (kymmeniä) suosikkikirjojani aina uudestaan. Sormusten herra, Täällä Pohjantähden alla -trilogia, monet Waltarit, todellakin Tuulen viemää...ja lukuisat, lukuisat muut.

    Esimerkiksi Waltarin Appelsiininsiemenen luen lähes joka kevät. Joskus ekoina valoisina kevätiltoina se tunne varoittamatta hiipii mieleen... Ja sitten onkin jo pakko hakea rakas tuttu järkäle hyllystä ja heittäytyä taas kerran hulluun nuoruuteen 30-luvun Helsingissä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vino pino kirjastolainoja odottamassa, että saan oman kirjahyllyn aarteet luettua tieltä pois. Ei auta, että niihin omiin voi mukamas palata sitten, kun kirjaston kirjat on luettu - kun kirja vie mukanaan, se on menoa. Vaikka sen olisi lukenut jo kuinka monesti :)

      Poista
  2. Mä selitin juuri pari päivää sitten eräälle ihmiselle, että tietyt lempikirjat eivät ole kirjoja, vaan _paikkoja_. Niihin mennään silloin kun oma elämä tuntuu ankealta. Ei tarvitse aloittaa alusta, vaan ihan mistä kohtaa vaan ja sitten on siellä sisällä. Mulle tuo mielikuva toisessa maailmassa olemisesta on hyvin vahva ja konkreettinen. Oikeastaan juonellakaan ei ole enää niin väliä, vaan tärkeintä on se kirjan tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. TSH on ehdottomasti paikka. Vanhus ja meri on tunnelma. Tuulen viemää... se taitaa olla molempia. Kuin surmaisi satakielen on tunnelma.

      Uusilla lukukerroilla tunnelma ja paikan yksityiskohdat vain korostuvat, kun juonen tuntee jo.

      Poista
  3. Tunnen vähän samoin, kuin Jenni. Niihin lempikirjoihin palaamisessa parasta on siihen kirjan maailmaan palaaminen. Sadan vuoden yksinäisyys on kenties minulle sellainen, ja Linnunradan käsikirja liftareille myöskin. Muitakin kenties on, mutta nyt eivät tule mieleen. Jotkin taas ovat sellaisia, että olen lukenut ne niin monesti, ettei minun tarvitse enää palata kirjoihin vieraillakseni niiden maailmassa. Lapsena hiirenkorville lukemani Anna-sarjan kirjat ovat sellaisia, pääsen Vihervaaran ullakkohuoneeseen ihan ilman kirjojakin. :)

    Sinulle on haaste blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä odotan, että pääsen lukemaa Anna-kirjoja lapsilleni (tosin en ole ihan valmistautunut siihen, että he eivät rakastaisikaan niitä :) )

      Kiitos ilahduttavasta haasteesta!

      Poista