tiistai 3. helmikuuta 2015

Tasa-arvoinen tapa hoitaa lasta?

Hallitus perui perheiden hoitolait, kertoi Helsingin Sanomat maanantaina. Hyvä niin, vaikka sen suurempia riemunkiljahduksia ei uutinen minussa herättänytkään.

En ollut ihan barrikadeilla kummastakaan ehdotuksesta, hoitovapaan jakamisesta tai päivähoito-oikeuden osa-aikaistamisesta. Lastenhoitovastuuta sietääkin mielestäni jakaa nykyistä tasaisemmin, joskin hallituksen esitys oli kunnianhimoton ja todennäköisesti toteutuessaan tehoton lisäämään tasa-arvoa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen taas tuntui turhalta byrokratialta, jonka tilalle toivoisin vahvempaa panostusta siihen, että osa-aikaista hoitoa olisi aidosti tarjolla.

Vaikken hallituksen kaavailemasta ja nyt kaatuneesta hoitovapaan puolittamisesta ollut innoissani, olen vahvasti sitä mieltä, että isät pitää saada kotiin lapsia hoitamaan. Uskon, että siitä hyötyvät ennen kaikkea miehet ja lapset - mutta myös äidit ja yhteiskunta. Kun molemmat vanhemmista hoitavat lastaan yhtä paljon, toteutuu myös työelämän tasa-arvo: kummankin sukupuolen ollessa välillä pois työelämästä, ei kumpaakaan kannata syrjiä.

Jos hallituksen esitys oli huono, niin mikä olisi hyvä?

Ensinäkin, en jakaisi pelkästään hoitovapaakautta, vaan myös vanhempainvapaakauden. Mielestäni myös isillä pitää olla mahdollisuus ansiosidonnaiseen kotonaoloon.

Toisekseen, haluaisin jonkin verran joustoa myös siihen, kuka ja milloin lasta hoitaa. Esimerkiksi niin, että osa tuesta on korvamerkitty äidille, osa isälle, ja osasta saavat vanhemmat päättää itse, kuka sitä käyttää. Vaikka sitten se isovanhempi tai kotiin palkattu hoitaja. (Kuulostaa aika paljon 6+6+6-mallilta, eikö vain?)

Kolmanneksi, haluaisin tukea pienten lasten kotihoitoa. Hallituksen kaatuneessa esityksessä huonointa oli se, että se todennäköisesti olisi tarkoittanut monelle lapselle nykyistä varhaisempaa päivähoidon aloitusta.

Yksi yleisimmistä argumenteista perhevapaiden tasaisempaa jakamista vastaan on valinnanvapaus. Kannatan toki valinnanvapauttakin, mutten usko, että nykytilanteessa valinta tosiasiassa on vapaa. Uskon, että valintaa ohjaavat kulttuuriset ja sosiaaliset normit. Meillä ei ole tapana, että isät jäävät pois töistä lapsia hoitamaan. Laki sallii sen, mutta salliiko perheen, työpaikan ja kaveripiirin asenneilmapiiri?

Vaalit ovat edessä, ja aihe noussee pintaan myös vaalikeskusteluissa. Toivon Suomen saavan hallituksen ja eduskunnan, joka uskaltaa rohkeasti uudistaa perhepolitiikkaa. Lapset ansaitsevat vahvan siteen molempaan vanhempaansa. Isät ja äidit ansaitsevat tasa-arvoisemman mahdollisuuden hoitaa omaa lastaan.

Peli on taas auki. Miten sinä toteuttaisit lastenhoidon tasa-arvon?

20 kommenttia:

  1. Mulle jäi sama fiilis. Ensinnäkin musta on olennaista muuttaa lainsäädäntöä niin, että se on oikeasti tasa-arvoisempi - vaikka se nyt jotain perhettä sattuiskin alkuun vituttamaan. Toiseksi olen ihan samaa mieltä siitä, että nykyhallituksen esitys oli kunnianhimoton ja olisi toteutuessaan tehnyt myös paljon hallaa monella tasolla.

    Olen myös miettinyt aika lailla osa-aikaisen päivähoidon asioita: en tiedä, miten systeemi pitäisi järjestää, mutta nykyäänhän aika usein homma näyttää menevän niin, että puolet päiväkotiryhmästä on perjantaisin poissa. Säästö jää tällä tavalla vähän byrokraattiseksi, sillä joko ryhmään otetaan laskennallista ylikapasiteettia niin, että viikon keskiarvo on sitten 7 lasta per hoitaja (mikä ei palvele lapsia tai hoitajia) tai yksi hoitaja käy perjantaisin tuuraamassa muissa ryhmissä tai päiväkodeissa. Joissa ei välttämättä tuuraajaa tarvita, kun puolet lapsista on kotona - onhan perjantai. Ja vaikka tarvittaisiin, sekään ei välttämättä ole aivan tarkoituksenmukaista. Säästö tuntuu siis olevan sitä, että paperilla päästään keskimäärin mahdollisimman lähelle maksimikapasiteettia. En ole varma, miten se ihan oikeasti realisoituu rahaksi. Varmaan jotenkin, mutta tuskin sillä paljon parta paukahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasa-arvosta olen samaa mieltä. Itsellä oli vähän hankala olo lakiesityksen kanssa, kun kannatan tasa-arvoa, mutten uskonut ehdotukseen - eli tavallaan piti vastustaa hyvää tavoitetta, koska toteutus oli umpihuono. Mutta olen myös sitä mieltä, että lakeja on turha säätää jo syntyessään huonoiksi - ne kun saattavat olla voimassa vuosikymmeniä.

      Osa-aikaisuudesta oma kokemukseni on, että aitoa lapsen tarpeista lähtevää osa-aikaisuutta ei nyt ole Suomessa tarjolla. Päiväkodin päivärytmi suunnitellaan kokoaikaisten lasten tarpeista, joten perheille jää tarjolle oikeastaan vain se, että lapsi on osan päivistä kotona - mutta ne päivät, jotka lapsi viettää päiväkodissa, tekeekin sitten täyttä päivää (olen tietoinen siitä, että osa-aikaisuuden määritelmä taitaa olla 5-7 tuntia. Mun mielestä sekin on jo pienelle lapselle täysi päivä, ja osa-aikaisuutta olisi alle 5 tunnin päivät).

      Ja sitten ne hoitajamitoitukset. Osa-aikaisille lapsille ei (sen nykyisen 40 vuotta vanhan) lain mukaan tarvita yhtä paljon hoitajia kuin täysiaikaisille, mikä on niin älyvapaata ettei sanat riitä kuvailemaan. Kyllä lapsi tarvitsee ihan yhtä paljon aikuisen aikaa ja huomiota läsnä ollessaan huolimatta siitä, onko paikalla 4 tuntia vai 8. (Esim. meidän esikoisen ollessa kerhossa, oli mitoitus 13 lasta ja yksi ohjaaja.)

      Ja olen myös sitä mieltä, että päivähoito jos mikä ei ole kohde, josta pitää säästää. Että jos osa-aikaisuuden tarjoaminen maksaa, niin antaa maksaa vaan. Jos henkilökunnan lisääminen tai kouluttaminen maksaa, niin sitten maksaa. Jos ryhmäkokojen pienentäminen maksaa, niin minä maksan mielelläni. Koska ne rahat me säästämme tulevaisuudessa.

      Poista
  2. Kirjoittelin itsekin samasta aiheesta.

    Tekstiä oli 4 kertaa pidemmästi, mutta oli pakko karsia, jotta joku jaksaisi lukea. Onpahan perusteluja valmiiksi, jos joku on erimieltä. :) Olen myös sitä mieltä, että vanhempien vastuu ja kotiinjääminen olisi parempi olla nykyistä paremmin jaettu. Sen verran uppiniskainen kumminkin olen, etten kiintiöitä (tässäkään asiassa) kannata. Tokihan jo nyt 4kk on kiintiöity äidille ja 9 viikkoa isälle. Muuten vanhempainvapaan ja hoitovapaan saa pitää kumpi vain. Ja tuota valinnaisuutta pidän itse hyvänä.


    Niin kotihoidontuen kiintiöinti, lakkauttaminen kuin vanhempainvapaan muuttaminen 666-mallin mukaiseksi hankaloittaisi monien elämää. Kun ihmiset ovat jo tehneet päätöksensä mihin kouluttautuvat, millaisen asuntolainan ottavat jne, on väärin muuttaa rakenteita niin että se asettaa jo tehdyt elämänvalinnat vääriksi, lisää lapsiperheiden köyhyyttä ja hankaloittaa tai tekee jopa mahdottomaksi lasten kotihoidon.

    Siksi minusta tasa-arvon pitäisi nimenomaan lähteä jo sieltä lapsuudesta ja valinnan vapaudesta ja mahdollisuuksista. Kotota, koulusta, harrastuksista, päivähoidosta, kerhosta, jne. Näin ollen kun ne ammatinvalinta ja lastenhoitoon liittyvät jutut ovat alusta saakka kaikille sukupuolielle yhtä luonnollinen juttu, jokaisella on aidompi mahdollisuus valita se ammatti joka kiinnostaa - tai jäädä kotiin lapsia hoitamaan. (Etenkin jos yhä useampi nainen olisi miestä paremmin palkattu - tai urakeskeisempi.)

    Esim. tässä hyvä projekti: Tasa-arvoinen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa: https://www.facebook.com/pages/Tasa-arvoinen-kohtaaminen-p%C3%A4iv%C3%A4kodissa/173447412673800?ref=stream&fref=nf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en ihan ymmärtänyt perustelujasi. Haluaisit, että vanhempien vastuu ja kotiinjääminen olisi tasaisemmin jaettu, mutta et halua, että sitä jaetaan tasaisemmin?

      Minusta on myös hyvin eriskummallista esittää, ettei lakeja saisi muuttaa, koska ihmiset ovat jo tehneet valintoja olemassa olevien lakien mukaan. Silloinhan mitään lakia ei ikinä voisi muuttaa. Lakkautetaan eduskunta?

      Enkä ihan ymmärrä sitäkään, miten lapsi saa tasa-arvon mallin jo lapsuudesta, jos häntä hoitaa kotona äiti ja isä tekee töitä? Nykyinen "valinnanvapaus" tarkoittaa käytännössä sitä, eikä asia näytä siitä muuttuvan.
      https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perhevapaatutkimus/tilastotietoa-perhevapaiden-kaytosta

      Naiset eivät myöskään nouse palkkakuopasta niin kauan, kun synnytysikäinen nainen on työnantajalle riski pitkistä poissaoloista. Ainoa tapa tasata palkkaeroa on tehdä molemmista sukupuolista yhtä riskialttiita rekrytointeja: kun kotiin jää sekä lapsen äiti että isä, ei työnantajan kannata suosia rekrytoinneissa miestä. Samalla perhevapaiden kustannukset jakaantuvat tasaisemmin miesten ja naisten työnantajien kesken, ja yksittäisten äitien ja isien työelämästä poissa viettämä aika lyhenee (mikä tasoittaa palkkaeroja myös).

      Tasa-arvoinen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa on erittäin hyvä ja kannustettava projekti, joka ei millään muotoa sulje pois perhevapaiden tasa-arvoisempaa jakamista.

      Poista
    2. Kiitos Saara. Mä hapuilin kohti noita samoja argumentteja, mutten oikein osannut.

      Lisäisin vielä sen, että lakimuutoksen vaikutuksia voi aina pehmentää erilaisilla siirtymäajoilla tmv.

      Poista
    3. Kuten sanoin: Haluan, että vanhemmat jakavat arjen ja vastuun lapsistaan tasapuolisemmin. :)

      Minusta nykyistä tiukempi kiintiönti vaan ei tuota edistä oikealla tavalla. Mitä mieltä olet itse esim. kotihoidontuen kiintiöittämisestä? Entä 666?

      Entä ajatellaanko myös lapsiperheiden köyhyyden ja perheiden välisen tasa-arvon paranevan kotihoidontuen kiintiöittämisella / osittaisella lakkauttamisella? Vai onko sillä väliä? Jos ei, miksi sellainen tasa-arvo on vähemmän tärkeää?

      Paljon olen tuota 666-malliakin pohtinut ja tutkinut. Tässä taloustilanteessa 666-mallin mukainen järjestelmä olisi paljon nykyistä kalliimpi. Onko siis järkeä lähteä ajamaan sitä, kun sen vaikutuksistakaan ei ole varmaa tietoa?

      Esimerkiksi Tampereen yliopiston työelämän tutkija Asko Suikkinen mukaan 666-malli saattaisi jopa heikentää naisten työmarkkina-asemaa. “Suikkinen epäilee 6+6+6-mallin tasa-arvoa edistävää vaikutusta. "Periaatteessahan se ensivaikutelmaltaan näyttää, että näin saattaisi lyhyellä aikavälillä tapahtua, mutta mitä se pidemmällä aikavälillä on, että vaikuttaisiko se työnantajien rekrytointikäytäntöihin," Suikkinen sanoo. "Koska miehet eivät kuitenkaan jäisi kotiin, uudistus ei vaikuttaisi tasa-arvon kehittymiseen työelämässä, hän arvioi.”"

      Ei voida myöskään ajatella, että yhteiskunnalla olisi jatkuvasti varaa lisätä menojaan. Olisikin oleellisempaa käsitellä ja pohtia perhepolitiikkaa nykyistä laajempana kokonaisuutena.

      Opiskelijat ja pienituloiset/ tulottomat ei paljoa ansiosidonnaisten lisäyksistä hyödy. Onko edes oikein, että yhteiskunta maksaa samasta työstä (lasten kotihoito) eri summan rahaa? Onko se tasa-arvoa tai onko se ylipäätään oikeudenmukaista?

      Esimerkiksi nuoret/ opiskelijaperheet jäävät alakynteen: ei ansiosidonnaisia, ei opintotuen asumislisää, ei välttämättä edes oikeutta 3 vuoden vanhempainvapaaseen/ hoitovapaaseen. Perheen perustaminen ja lasten saaminen pitäisi olla - tasa-arvon nimissä -ok, missä vaiheessa tahansa.

      Eli malli ei millään tavalla varsinaisesti pakota isejä jäämään kotiin, mutta mahdollistaa silti äidin pidennetyn ansiosidonnaisen. Ja toisin päin. Toisissa perheissä yhtälailla, se mahdollistaa isän pidemmän ansiosidonnaisen, mutta voi olla että äiti palaa töihin synnytyksestä toivuttuaan.

      Ei siis ole varsinaisesti mitään takeita, että tuo toisi perheisiin vanhempien välille tasa-arvoa tai toisi sitä edes pitkällä tähtäimellä työmarkkinoille. Sen sijaan nykyiseen malliin verrattuna se vaikuttaa paljon joustamattomammalta. Nykyisinhän tosiaan korvamerkittyjä vanhempainvapaita on vain se äidin 4kk (alkaen jo kuukausi ennen laskettua-aikaa) ja isän 9 viikkoa. Toki isä voi pitää myös tuon äidin 4kk, jos äiti sairastuu ja lapsi syntyy vaikkapa reilusti ennen laskettua-aikaa.

      Kaikkinensa siis nykyinen systeemi on varsin joustava sen suhteen, että kumpi vain voi missä vaiheessa vain jäädä kotiin ja toinen tarttua vaikkapa uuteen työtilaisuuteen. Ei tarvitse mennä 6kk kiintiöiden mukaan. Toisaalta perhe voi joustaa pidemmälläkin aikavälillä. Esim. jos toinen luo ensin uraa/ tekee töitä ja toinen hoitaa kotona lapset, ja sitten esim. toisen tai kolmannen lapsen jälkeen vaihto. Että sitten toinen luo uraa/ tekee töitä ja toinen hoitaa lapset kotona.

      Edelleen nykyinen malli on joustavampi sen suhteen, jos toisella ei ole töitä, joihin palata/ mennä. Vaihto voidaan tehdä missä välissä vain, kun työpaikka löytyy tai kun opinnot alkavat/ jatkuvat.

      Poista
    4. Mm. lasten kannalta näen merkittävämpänä sen, että vanhemmat osallistuvat päivittäin lähes yhtä paljon lapsensa elämään ja viettävät näiden kanssa aikaa. Lapsen näkökulmasta sillä ei siis varsinaisesti ole merkitystä kumpi siellä kotona on. Toki minäkin toivoisin, että yhä useammassa (kaikissa) perheissä se arki jakautuisi tasan ja myös työssäkäynti jakautuisi tasapuolisemmin. 666- tai 444-malli ei kuitenkaan varsinaisesti tuota edistä.

      Tasa-arvon ja lasten edun näkökulmasta nimenomaan osapäivähoitoratkaisut tai jaetut kotihoidontuet voisivat olla toimiva. Siis sellaiset jaetut, jossa molemmat ovat töissä, mutta vaikka vain puolet viikosta. Tuolloin myös yhä useampi voisi jaksaa kotona pidempään ja se arjen pyörittämisen vastuu jakautuisi molemmille. Ei nimittäin ole minusta ollenkaan luonnollista, että äidit/isät jätetään yksin lasten kanssa jopa vuosiksi, ennenkin kylät ja suvut kasvattaneet lapset yhdessä.

      Jos vielä palataan tuohon valtion talouteen, niin ei minusta voida ajatella, että jatkuvasti yhteiskunnalla olisi varaa lisätä menojaan. Ja tähän liittyen olisikin oleellisempaa käsitellä ja pohtia perhepolitiikasta kokonaisuutena. Kuten ylläkin joku jo kirjoitti, niin opiskelijat ja pienituloiset/ tulommat ei paljoa ansiosidonnaisten lisäyksistä hyödy. Onko edes oikein, että yhteiskunta maksaa samasta työstä (lasten kotihoito) eri summan rahaa? Onko se tasa-arvoa tai onko se ylipäätään oikeudenmukaista?

      Kansantaloudellisesti katsottuna ei ole mitään järkeä pidentää ansiosidonnaisen osuutta. Yllä mainitsemani työelämän tutkija Suikkosen mielestäkin huomio keskustelussa on tällä hetkellä väärässä asiassa. Hänen mielestään pitäisi pohtia, miten ihmisiä kannustettaisiin palaamaan työelämään ja miten siitä tehtäisiin helpompaa. “Henkilö voisi esimerkiksi opiskella samalla kun on lapsen kanssa kotona”

      Kansantaloudelle olisi myös suotavampaa, jos lapset tehtäisiin nuorempina. Toki jokaisen elämäntilanteet on erilaisia, ei ole kumppania, lasta ei saada jne eikä ketään voi eikä pidä pakottaa hankkimaan lapsia tietyssä vaiheessa. Tällä hetkellä vain suositaan ja tuetaan myös taloudellisesti (ansiosidonnaiset), sitä että lapset hankitaan myöhemmällä iällä, kun on se tutkinto ja työpaikka ja ehkä asuntolainaakin vähän maksettu.

      Sen sijaan esim. nuoret/ opiskelijaperheet jäävät alakynteen: ei ansiosidonnaisia, ei opinotuen asumislisää, ei välttämättä edes oikeutta 3 vuoden vanhempainvapaaseen/ hoitovapaaseen. Perheen perustaminen ja lasten saaminen pitäisi olla ok, missä vaiheessa tahansa.

      Entä sitten se työmarkkina-asema? Se paranisi myös mahdollisesti sillä, että lapset olisi tehty jo opintojen aikana eikä niin, että nainen jää vuosiksi kotiin heti tutkinnon ja työpaikan saatuaan. Ja työelämään palatessakin lapset ovat niin pieniä, että päivähoidosta ja töistä joutuu olla pois jatkuvasti sairastelevien lasten takia.

      Poista
    5. Jos halutaan yhä useamman isän jäävän kotiin ja ammatinvalintaan ja palkkaan vaikuttavan muunkin kuin sukupuolen, silloin kannattaa tosiaan enemmän kiinnittää huomiota lasten tasa-arvoiseen kohtaamiseen niin kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa kuin harrastuksissa.

      Esimerkiksi kotihoidontuen kiintiöinti mutta myös vanhempainvapaan muuttaminen 666-mallin mukaiseksi hankaloittaa monien elämää. Kun ihmiset ovat jo tehneet päätöksensä mihin kouluttautuvat, millaisen asuntolainan ottavat jne, on väärin muuttaa rakenteita niin että se asettaa jo tehdyt elämänvalinnat vääriksi ja hankaloittaa täten lasten kotihoitoa.

      Toisissa perheissä se voi tarkoittaa isän jäämistä kotiin pidemmäksi aikaa kuin äidin. Ja toisissa toisin päin. Pääasia tulisi kumminkin olla siinä, että perheiden valinnanmahdollisuuksia ei nykyisestä kavenneta, vaan pikemminkin lisätään.

      Ja kyllä, malli lähtee kasvatuksesta - suosittelen lämpimästi antamaan sitä esimerkkiä ja kotona oloa molemmille vanhemmille. Kaikissa perheissä se ei kumminkaan oikeasti ole mahdollista. Toki esim 10 vuoden siirtymäaika voisi olla kätevä, niin perheet voisivat paremmin miettiä talouttaan ja sitä mitä pitävät tärkeänä: lasten pidempi kotihoito (eli kaikki kiintiöt käyttöön) ja pienempi budjetti vai lasten kotihoito vielä pienemmällä valtion tuella ja vain toinen kotona - vai enemmän rahaa ja lapset hoitoon kodin ulkopuolelle varhaisemmin.

      Eli kyllä, toki kiintiöissä on puolensa. Itse pidän kummankin kiintiöintiä loputtomana suona, jossa on myös paljon epäkohtia. (Miksi kiintiöt pitäisi raajata vain sukupuolten tai oikeammin kahden sukupuolen välille? Entä muut taustatekijät? Etnisyys, uskonto, kieli, asuinpaikka, ikä..?) Pitäisikö ne opiskelu ja ammattivalinnatkin kiintiöidä (sukupuoli, sukupuolivähemmistöt, seksuaalivähemmistöt, uskonnot, jne...)? Opettajat, lastenhoitajat, hoitajat, lääkärit?

      Ja kyllä, minusta nuo on ihan oikeasti kysymyksiä, joista pitäisi puhua silloin kun pakko, kiintiät ja tasa-arvo sekoitetaan yhdeksi vyyhdiksi. :)

      Palkkatasa-arvo onkin sitten toinen josta voisin vääntää pitkästi.

      En myöskään ymmärrä sitä, miksi niin moni ajaa tasa-arvoa pakolla ja kiintiöinnillä - etenkin aikuisten maailmassa, mutta sitten lasten kohdalla tasa-arvoon pyrkivä kasvatus on kauhistus tai höpöhöpöä. Eikö tasa-arvo pitäisi nimenomaan lähteä jo sieltä lapsuudesta ja valinnan vapaudesta ja mahdollisuuksista?

      (Näin minä ajattelen. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, koulutus ja harrastus kuntoon. Aito vapaus valita ja aikuisiällä kitiseminen pakkokeinoilla pikku hiljaa kokonaan pois.)

      Poista
    6. Sinähän vallan innostuit :)

      6+6+6-mallissa on mielestäni hyvää se, että se sisältää molemmille vanhemmille kiintiöidyn ansiosidonnaisen osuuden ja valinnaisen osuuden, jonka kumpi vaan voi käyttää. Mallissa minua mietityttää sen lyhyys: tulisiko 6+6+6-kausien päälle vielä kotihoidontukikausi? Koska mielestäni nykyisessä mallissa on hyvää se, että alle 3-vuotiaan lapsen kotihoitoa tuetaan.

      Lapsiperheiden välisestä tasa-arvosta. Mielestäni on tärkeää, että tuet ovat samanlaiset kaikille, mutta se ei tarkoita, että niiden pitäisi olla euroina samanarvoiset. On kunkin omassa valinnassa päättää, missä elämänvaiheessa ryhtyy lapsentekoa yrittämään. Toiset tekevät sen opiskelijoina, toiset työelämässä. En näe ansiosidonnaista tukea palkkana, eikä sen mielestäni pidä olla kaikilla sama euromäärä. Ansiosidonnaisen tarkoitus on mahdollistaa suurin piirtein se elintaso, johon perhe on lapsen syntymän aikaan sidoksissa - asuntolainoista ja muista velvotteista ei pääse eroon sillä, että lapsi syntyy. Tosin olen sitä mieltä, että ylemmissä tuloluokissa ansiosidonnainen tuki saisi olla hieman pienempi.

      Asko Suikkisen kommenttiin en jaksaisi edes kommentoida. Hänhän käytännössä väittää, ettei tasa-arvoa kannata edes yrittää edistää, koska "miehet eivät siihen kuitenkaan suostu". Oletko sinä Etna ihan oikeasti samaa mieltä?

      En ajattele, että yhteiskunnalla olisi jatkuvasti varaa lisätä menojaan. Toisaalta en lähde myöskään sille linjalle, että perhepolitiikkaa pitäisi tehdä pienimmän mahdollisen kustannuksen armoilla. Tiedäthän, mitä se tarkoittaisi? Lapset on nimittäin aina halvempi hoitaa kotona kuin päiväkodissa.

      Nykyinen malli joustaa ainoastaan paperilla. Käytännössä tilanne on se, että kaikki isät eivät käytä edes kolmen viikon isyysvapaataan. Katso linkkaamani THL:n tilasto, jos sinulle on epäselvää, missä tilassa lastenhoidon tasa-arvo nykymallilla on. https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perhevapaatutkimus/tilastotietoa-perhevapaiden-kaytosta

      Itse kannatan myös lämpimästi osa-aikahoitoratkaisuja ja jaettua kotihoidontukea. En näe, miksei niitä voisi kehittää tasa-arvoisten perhevapaiden rinnalla.

      Mun mielestä tasa-arvoon pyrkivä kasvatus ei ole kauhistus eikä höpö höpöä. Päiväkodeissa, kouluissa, harrastuksissa on tärkeää, että lasten kanssa työskentelevät aikuiset osaavat kohdata lapset tasa-arvoisesti. Kotoa tuleva malli on myös tärkeä. Vaikka minä kuinka kohtaan lapseni tasa-arvoisesti, ei heiltä jää huomaamatta roolijako siihen, että äiti on kotona hoitamassa lapsia ja isä töissä tienaamassa rahaa (meillä tosin isä on yhteensä 10 kk kotona hoitamassa lapsia - ja äiti 3 vuotta)

      Poista
    7. Mulla on muutamassa muussakin paikkaa keskustelu samasta aiheesta kesken. Nyt kumminkin lasten nukutus (tänään mun vuoro, tasa-arvon nimissä vuoroillat). ;) Ja sitten oman blogin kommentteihin vastaaminen. Eli voi mennä hyvin huomiseenkin. :)

      Poista
    8. Ei mitään kiirettä, täällä olen vielä huomennakin :)

      Poista
    9. Tässä voi vielä venähtää useampikin päivä. :) Nämä kaikki jutut ja tekstit siis liittyy muutaman meneillä olevaan projektiini, joten sikälikin mielenkiintoista ja siksikin tuota tekstiä tulee (ja on tulossa).

      Noistakin suurimman osan copypastetin omasta valmiista tekstistä. Yritän löytää omista ajatuksista ja mielipiteistä sitä ydintä, johdonmukaisuutta, suurta kuvaa, virheitä. Toki olen valmis muuttamaan kantaa, jos joku osaa hyvin perustella, niin että pystyn samaistumaan. Tähän asti vain suunta on esim. 666-mallista ollut toiseen suuntaan. :) Eli saa haastaa, kysenalaistaa, tivata, inttää. Tykkään itsekin miettiä ja pohtia ja mahtava tunne kun itse oivaltaa jotain - ehkä jotain ihan uuttakin.

      Mutta suurine puheineni, palaan vielä. :D

      Poista
    10. Kiva juttu! Mä arvostan kovasti sitä, että voi keskustella ollen kovastikin eri mieltä asioista, mutta asiallisuuden säilyttäen ja hyvillä argumenteilla. Vielä enemmän arvostan sitä, että on tarvittaessa valmis muuttamaan kantaansa. Siihen itsekin pyrin.

      Poista
  3. Mä näkisin 6+6+6 mallin hyvänä. Pakolla on tasa-arvo luotava, niin se vaan on (koska ois tässä ollut ihmisillä aikaa tehdä valintoja vapaasti, mutta samassa suossa mennään (meillä mentiin lapsen hoidossa 8kk äiti, 4kk isä ja 4kk äiti mallilla, vaikka alkuperäinen tavoite oli mahd. lähelle tasajako).

    Osa-aikaisesta päivähoidosta on just samat kokemukset kuin Liinalla yllä, kun lapseni oli 1-2v- ryhmässä oli maanantaisin ja perjantaisin puolet lapsista paikalla (ja hoitajia sit siirrettynä muualle) ja ti-to oli sit normihulinat. Ehkä ratkaisu olisi perustaa osa-aikaryhmiä (tyyliin aamupäivä / iltapäiväryhmät) erikseen (no tää on pienillä aika haastavaa, koska päiväunet). Nyt kun lapsi on 3-4v. ryhmässä on meno jotenkin enemmän balanssissa, hoitopäivien pituus vaihtelee, mutta pääosin kaikki on paikalla klo 9-15 ja osaviikkoisia on vähemmän, mikä tarkoittaa että ryhmässä on järkevä viikko- ja päivärytmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tulee mulle yhteensä 3 vuotta ja isälle 10 kuukautta kahden lapsen kanssa. Paremmin kuin keskiarvo, mutta ei ihan tasan siltikään.

      Mäkin uskon, että jokin pakko on oltava mukana, jos tilanne halutaan saada muuttumaan. Nykyisin isät käyttää surullisen vähän edes niitä omia tukiaan.

      Mä tykkäisin kanssa osa-aikaryhmistä, joissa rytmi ja tekemiset olisi suunniteltu nimenomaan osa-aikaisten näkökulmasta. Ja miksei vähän isommilla lapsilla voisi olla iltapäiväryhmiä, niillä jotka ei enää nuku päiväunia?

      Poista
  4. Mä tykkäisin myös tuosta 6+6+6 mallista, ja vielä sellaisella joustolla, että nuo kutoset vois käyttäjä itse pistää haluamaansa järjestykseen. Näin voitaisi esim. välttää todennäköinen ongelmatilanne äiti+isä+äiti tapauksessa, jossa tuo viimeinen kutonen menee äidille. Aika monella varmaan menisi.

    Kotihoidontuesta en puolestani tiedä, mitä ajatella. Pitäisin sen kuitenkin jatkossakin sidottuna kunnallisen päivähoidon ulkopuolella oloon sen sijaan että sidottaisiin vanhemman (ihan sama kumman) kotona oloon. Jotenkin ajattelen, että yhteiskunnalle on kuitenkin halvempaa kotihoidontukine kaikkineen hoidattaa lapset kotona, sen verran päiväkotipaikka maksaa. Ja siitähän ne yllätyskustannukset todennäköisesti laskelmiin nyt tulivat, kun jollain välähti, että hoitopaikkojen tarve itseasiassa kasvaisi, kun isät eivät jäisi kotiin ja lisäksi äidit vaihtaisivat kotihoidontuen työttömyysetuuksiin... Hupsista.

    Aidosti toimiva osapäivähoito aka varhaiskasvatus ois ihan jees vaihtoehto. Menee ne kersat muualla maailmassa kouluun kolmen-neljän vanhoina. Mut ei täällä, ehei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä ehdottomasti kutosten järjestys pitäisi olla vapaasti valittavissa. Ja vielä niin, että voisi käyttää kotihoidontukikausia siinä väleissäkin, esim. äidille 6+6 ja sitten vielä kotihoidontukea 6 kk ja sen jälkeen isälle 6 kk plus kotihoidontukea.

      Hesarissa oli tänään juttu jossa kerrottiin, että mitään yllätyskustannuksia ei ollut. Luvut oli samat kuin 2013 laskelmissa, eli taisi olla hätäinen kasvojenpelastusyritys hallitukselta.

      Mutta siinä olet oikeassa, että kotihoito on yhteiskunnalle kalliimpaa kuin päiväkotihoito. Mä kuitenkin haluaisin pienten lasten kotihoitoa tuettavan ihan muista syistä. Yli 3-vuotiaille toivoisin aidosti toimivaa osapäivähoitoa aka varhaiskasvatusta ihan kuten sinäkin.

      Poista
  5. Asun ulkomailla ja täällä on eri systeemit, mutta minusta ainakin 6+6+6 systeemi vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä koska vapaaehtoisesti valitettavan harvat miehet jäävät kotiin. Täällä osa vanhempainvapaasta on varattu isille (tai tarkemmin sanottuna jos vanhempainvapaan jakaa kahden henkilön kesken sitä saa pari kuukautta enemmän kuin jos vain yksi henkilö sitä ottaa), ja vanhempainvapaalla saa ansioihin sidottua tukea. Omassa perheessäni lapset ovat menneet hoitoon päiväkotiin noin vuoden ikäisinä, kuten täällä on tapana (vanhempainrahakausi kestää maksimissaan hieman yli vuoden), sitä ennen lasten hoito on jaettu n. 9 + 3kk minun ja mieheni kesken.

    Päiväkodeissa on sekä osa-aikaisia että kokoaikaisia lapsia (hoitotunnit määritellään tunneissa päivässä, eli hoitoaika on 4-9h päivässä) ja lapset ovat käytännössä jokaisena päivänä viikossa hoidossa, mutta eri pituisia aikoja riippuen sopimuksesta (useimmat taitavat olla hoidossa 5-7 tuntia, eli noin välillä 9-15 mikä on mielestäni pienillekin ihan ok hoitoaika). Tämä jokapäiväinen, mutta ajaltaan vaihtelevan pituinen hoito on mielestäni ainoa järkevä tapa osa-aikaisuuteen ainakin lasten ja hoitajien kannalta, koska tällöin ryhmissä pystytään tekemään pitkäjänteistä työtä, yhdessä kaikkien lasten kanssa eikä ryhmä loista tyhjyyttään joinakin päivinä. Jos joku lapsi olisi vain parina päivänä viikossa paikalla joutuu hän mielestäni aivan ulkopuoliseksi ja/tai ryhmän dynamiikka ei muodostu tasapainoiseksi (ystävyyssuhteet jne).
    Täällä jokainen yli vuoden ikäinen lapsi on oikeutettu päivähoitopaikkaan, vähintäänkin osa-aikaiseen. Lapsia ei myöskään oteta pois päivähoidosta pikkusisaruksen syntymän takia vaan päinvastoin katsotaan että on lapsen edun mukaista jatkaa tutussa paikassa ja tuttujen ihmisten kanssa. Päivähoitopaikan (hyvän) löytäminenkään ei ole nimittäin aina itsestäänselvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä tuohon, että vaikka vanhempainvapaa toimiikin täällä mielestäni tasapuolisemmin kuin Suomessa eivätkä naiset jää vuosikausiksi työelämän ulkopuolelle, syntyy eroja kuitenkin työelämässä osa-aikatyön vuoksi. Sitä tekevät monet perheelliset naiset (koska tämä on tapana), ja sitä kautta syntyy jälleen eroja ura-kehityksessä, palkkakehityksessä, eläkkeen kertymisessä jne... Ei ole täydellinen tapa siis tämäkään, vaikka mielestäni aika hyvä systeemi onkin niin työelämään paluun kuin pienten lasten järkevän mittaisten hoitopäivienkin osalta.

      Poista
    2. Kuvaamasi osa-aikahoidon malli taitaa olla se, jota varhaiskasvatuksen asiantuntijat Suomessakin suosittelevat. Tosin meikäläiset asiantuntijat (mm. Kalliala, Keltikangas-Järvinen) ovat todenneet, että vasta noin 3-4 -vuotias lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta, sen nuorempi voi hyvin olla kotihoidossakin, mikäli se on perheelle mahdollista. Omasta esikoisestani huomasin noin 2-vuotiaana tarpeen päästä oman ikäisten seuraan, ja silloin kunnallinen kerhotoiminta (kahtena päivänä viikossa 2,5 tuntia kerrallaan) palveli hyvin tarkoitusta. Kuopus joka on 1,5-vuotias tarvitsee enemmän syliä ja huomiota kuin lapsiryhmän seuraa.

      Itse olen siis sitä mieltä, että vähän isommille lapsille pitäisi mahdollistaa juuri kuvailemasi lainen osa-aikainen varhaiskasvatus, vaikka nuorempi sisarus olisikin kotihoidossa. Jos osa-aikaisuus olisi aidosti mahdollista, ei olisi mitään syytäkään ottaa isompaa sisarusta pois päiväkodista pikkusisaruksen synnyttyä, vaan ainoastaan lyhentää päivien kestoa. Täyttä 40-tunnin viikkoa ei mielestäni _tarvitse_ mikään lapsi, mutta molemman vanhemman käydessä töissä se on tietysti se tapa, jolla lapset hoidetaan.

      Jokainen lapsi hyötyisi myös siitä, jos päiväkotien ryhmäkoot olisivat nykyistä pienempiä.

      Osa-aikatyön jakautuminen onkin sitten ihan uusi pulma, eikä ole oikeastaan yllättävää, että sekin kasaantuu naisille. Mä toivoisin, että kun isät saadaan hiljalleen kotiin lapsiaan hoitamaan, he ovat myös halukkaampia jakamaan vastuuta lasten ollessa vähän isompia. Ja että isien työnantajat olisivat tällaiseen myöntyväisempiä - nyt asenteet ovat osin myös sillä puolella pielessä.

      Poista