tiistai 3. maaliskuuta 2015

Uusi maailmanjärjestys

Aamut hakevat vielä toimivaa rutiinia. Kello herättää puoli seitsemän, jos lapset nukkuvat ehdin laittaa itseni valmiiksi ja perheelle aamiaisen. Useimmiten eivät nuku, jolloin kaikessa kestää kauemmin. Lähtöhaleja annetaan pitkään ja hartaasti (se on ihanaa).

Kävelen aamuisin töihin reilun kilometrin matkan pitkin rumaa tienvartta. Pukeutuminen on vaikeaa, kun samaan aikaan pitäisi olla siisti ja edustava sekä kestää kylmää ja märkää. Ripsivärin olen oppinut laittamaan vasta työpaikalla, muutoin se on poskilla tihkussa kävelyn jälkeen. Siistit kumisaappaat ovat olleet ahkerassa käytössä. Rrrrkstan sateenkestävää reppuani.

Lounaskeskustelussa voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, jos on ainoa joka ei ole katsonut viimeisintä (mitään) jaksoa House of Cardsia (Oktonauteilla ei pääse sisään samaan keskusteluun. Yritin).

Aikuiset ovat monella tapaa vain isokokoisia lapsia. Osaavat puhua, juu, mutta eivät aina sanoa mitä tarkoittavat.

13 minuutin työmatka on oikeastaan huijausta. Kestää 25 minuuttia kun nousen tuolistani, käyn vessassa, puen päälle, kävelen kotiin, riisun takkini, vaihdan kotivaatteisiin, pesen käteni ja istun kotona ruokapöytään. Osaan jo pilkkoa työmatkan palasiksi. Rapunovelta siihen, että avain kääntyy kotioven lukossa: 2 minuuttia.

Alkujärkytyksen jälkeen lapset hyväksyvät minut taas iltojen leikkikumppaniksi. Junaradan rakentaminen ja kiipeilytelineenä toimiminen on taas parasta, mitä tiedän.

Olen kahdessa viikossa opettanut kuopuksen nukahtamaan viereeni. En siksi, että lapsi tarvitsisi minua nukahtaakseen, vaan siksi että itse tankkaan hellyyttä ja läheisyyttä. En ole ihan heti luopumassa tavasta.

Vietän vielä kuherruskuukautta. Hyvä niin.

Mitä sinulle kuuluu?


10 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa jotenkin niin ihanan harmoniseltä työn ja perheen yhteensovittamiselta... Millainen toimenkuva sulla on, joudutko koskaan joustamaan ja jäämään yli-/iltatöihin?
    Mustakin on mukavaa edelleen nukkua lasten kanssa, vaikka ne ovat jo isoja. Usein jos näen lapsia vain vähän päivällä hemmottelen heitä ja otan molemmat kanssani aikuisten parisänkyyn nukkumaan. Sinne kahden tuhisijan väliin on niin ihana kömpiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, kuten sanoin, vielä on meneillään kuherruskuukausi :) Eli kyllä niitä yli- ja iltatöitä varmasti luvassa on, vaikkei kenties mitenkään suunnattoman paljon, mikäli rekrytointivaiheen keskusteluihin on uskominen. Todella paljon helpottaa myös se, että mies on kotona. Silloinkin, kun mies oli töissä ja minä kotona, me pääsääntöisesti söimme joka aamu yhdessä aamiaisen ja joka ilta yhdessä päivällisen. Joitain aamuja ja iltoja oli, kun mies ei töiden takia ehtinyt mukaan, mutta aika harvassa ne olivat. Sitten kun molemmat olemme töissä, pitänee tehdä vuorot niin, että toinen menee myöhään töihin ja vie lapset tarhaan, ja toinen menee aikaisin töihin ja hakee lapset tarhasta. Silloin kyllä joutuu luopumaan yhteisistä aterioista, jotka on olleet meille tosi tärkeitä. Mutta katsotaan.

      Mäkin tykkään lasten kanssa nukkumisesta (kuten yllä jo kävi ilmi). Isompi ei enää huoli mua viereensä paitsi ne harvinaiset kerrat, kun on nähnyt painajaisia. Pienempi sen sijaan itsekin tykkää siitä, että kömmin viereen nukahtamisen aikaan. Mä kyllä aina lähden siitä pois hetken loikoiltuani ja lasta nuuhkittuani (mikäköhän siinä on, että oman lapsen tuoksu on maailman ihaninta?).

      Poista
  2. Ihan hyvää, kiitos. Vauva on flunssassa ja tukkoinen, kantoreppu onneksi mahdollistaa nukkumisen pystyasennossa. Mulla on tässä kahvi edessä ja nyt se vauva heräsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, mä niin näin ton tilanteen, jossa kommentoit. Että siihen se kahvi sitten jäi ja blogikommentointikin :D

      Kantoreppu on muuten ihana asia.

      Poista
  3. Ihanaa! Kuulostaa juuri niin kuin Uraäiti tuossa yllä kirjoitti, harmoniselta. Ja mikä onni onkaan lyhyt työmatka (nimim. tunti suuntaansa... tuskin jatkan samassa paikassa kunhan kotiäitivuodet vaihtuu taas työssäkäyntiin).
    Kiitos kysymästä, meilläkin on nyt uusi maailmanjärjestys :) Kaksilapsisen perheen arkea on nyt takana reilu kaksi kuukautta ja hei, se huhu siitä, että vauvan ja taaperon kanssa voi selvitä suht selväjärkisenä taitaa olla ihan totta! Meitä siunattiin hyväunisella, nopeasti imetettävällä kuopuksella, mikä tietysti auttaa todella paljon. Kroonistuneesta selkäjumista huolimatta nukun yöt edelleen vauva kainalossa, häntä kun en ihan niin paljoa voi päivällä pitää sylissä kuin tahtoisin, niin tankkaan kans yöllä sen mitä päivällä jään vajaaksi. :) Yhtä mielelläni otan myös esikoisen yöllä viereen (tai siis "isin kainaloon", mä en oikein yöllä kelpaa, "äiti menee syöttää vauvaa" on vastaus jos yritän ottaa enemmän mun puolelle sänkyä!!). Musta on ihanaa kun nukutaan kaikki neljä vierekkäin. Ja imetys, mikä ihana tekosyy pitää pakastin täynnä jäätelöä (lakritsia mieluiten, nougatkin käy).
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään lakritsijäätelöstä!!

      Mä muistan etäisesti kuopuksen pikkuvauva-ajoilta sen, että mulla oli ihan kamala ikävä esikoista, vaikka hän oli siinä ihan lähellä joka päivä. Vauva vaan vaati niin paljon huomiota, että tuntui etten saanut riittävästi olla esikoisen kanssa. Ja sitten toisaalta olisin vaan halunnut pesiä vauvan kanssa, ja olla hetken aikaa ihan yksin :D

      Kiva kuulla, että teillä menee noin mukavasti. Se on kyllä siunaus, että vauva nukkuu hyvin. Silloin jaksaa koko perhe paremmin, väsyneenä kun ei oikein jaksa huomioida sitä esikoistakaan.

      Poista
  4. Kiitos kysymästä, kiirettä kuuluu. En ymmärrä mihin tämä aika katoaa, vaikkei ole edes töitä. :) Toivottavasti teidän kuherruskuukausi jatkuu vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä suuri mysteeri, ajan kuluminen :)

      Poista
  5. Kiva kun saat pehmeän laskun takaisin töihin.. siis niin että ehdit itse sopeutua arkeesi ennen lasten hoitouraa :) mä tankkaan kanssa lasten läheisyyttä öisin, silloin kun ne sinne parisänkyyn yöllä vaeltavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä luulen, että syksyllä on edessä ihan uusi sopeutuminen :) Jännittää jo nyt!

      Poista