maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pikainen vaalianalyysi

Vaali-ilta on aina yhtä jännittävä, vaikka tulos olisi täysin odotetun mukainen. Koska ei se kuitenkaan ikinä ole: vaikka suurin puolue on selvä jo ennen ääntenlaskentaa, lopullinen paikkojen jako varmistuu vasta, kun viimeinenkin ääni on laskettu. Puolueiden osuuden lisäksi kiinnostaa myös yksittäiset ehdokkaat: kuka pääsi läpi, kuka jäi rannalle.

Siispä istuin taas nenä kiinni ruudussa ja sormi älypuhelimen ruutua viuhtoen puoleen yöhön asti. Taisin siinä samassa vähän pureskella kynsiäni, lukea ääneen puolisolle herkullisimpia twiittejä ja jo nyt spekuloida tulevia ministereitä.

Oppositiopuolueet jyräsivät, mikä ei ole ihme hallituksen taipaleen oltua niin takkuinen etenkin edelliset kymmenen kuukautta. Päähallituspuolueet kärsivät paitsi keskinäisestä torailustaan, myös haastavasta taloustilanteesta. Mielenkiintoista on nähdä, mitä vallassa olo tekee kepun ja persujen kannatukselle seuraavissa vaaleissa - ajat eivät nimittäin tästä ainakaan helpotu.

Vasemmiston ahdinko näyttäisi sen sijaan olevan pysyvämpää sorttia. Demarit otti pataan hallituskumppaniaan kokoomusta enemmän tehden historiansa surkeimman tuloksen kautta aikojen. Vasemmistoliittoa ei pelastanut taannoinen ulosmarssi hallituksesta, vaikka Li Anderssonin henkilökohtainen äänimäärä onkin hatunnoston arvoinen suoritus. Hyviä yksilösuorituksia oli toki myös demareilla (Sanna Marin 10 904 ääntä - kuinka moni oli kuullutkaan mimmistä ennen ääntenlaskentaa?).

Hallitukseen näyttäisi menevän Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus. Demareiden oppositiotaival näyttää vaalituloksen valossa varmalta (ja siihen viittasi myös Rinteen eilinen puhe joukoilleen: "ensi vaaleissa tehdään jytky"), vaikka onhan sitä erikoisia temppuja tehty aikaisemminkin.

Vihreät teki komean tuloksen, mutta vielä eilisiltana uskoin heidän silti jäävän nuolemaan näppejään oppositioon. Aamulla näytti jo valoisammalta. Hallitustaival kepun, persujen ja kokkareiden kanssa saattaa olla raskas, mutta on silti parempi tapa ajaa ympäristöasioita eteenpäin kuin katsomosta huutelu. Ja kyllä minä mieluummin näen ympäristöministerinä vihreän kuin kepulaisen, persun tai Sanni Grahn-Laasosen.

Pääministeriksi tulee Sipilä. Entäs ne muut ministerit sitten? Timo Soini ulkoministerinä? Alex Stubb valtionvarainministerinä? Tai toisinpäin.

Onko Sipilällä pokkaa jättää Väyrynen europarlamenttiin? Toivon, että on, enkä kanna huolta Paavon äänestäjistäkään - heille oli avoimesti kerrottu, mitä tuleman pitää jos ministerinsalkkua ei heltiä.

Entä irtoaako salkku Juhantalolle, Vanhaselle ja Pekkariselle? Vaiko sittenkin Bernerille ja Rehnille? Hallituksen toimintakyky ja suunta riippuu nimittäin paljon myös yksittäisistä henkilöistä.

Vihreät hallituksessa vai ulkona? Entä Kristillisdemokraatit? RKP?

Jännää on, vielä seuraavat pari viikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti