maanantai 4. toukokuuta 2015

Hidasta muotia

Olen aiemmin ollut vähän laiska huoltamaan vaatteitani. Olen käyttänyt kenkiä suutarilla korkolappujen vaihdossa, pesettänyt juhlamekon pesulassa ja satunnaisesti lyhentänyt housujen lahkeita (toisinaan myös omatoimisesti hakaneuloin), mutta siinä se on sitten ollutkin.

Olen tainnut ajatella, että vaatteiden muokkaaminen ompelijalla on vaikeaa, hidasta ja kallista. Ja niinhän se onkin, kun vertaa siihen, että kävisin vain ostamassa uuden vaatteen tilalle, kun vanha ei enää syystä tai toisesta miellytä.

Olen myös naiivisti hellinyt ajatusta vaatteen jälleenmyyntiarvosta: että se olisi parempi, jos en teetä vaatteeseen muokkauksia. Jokainen vaatteitaan kirpputorilla kaupannut kuitenkin tietää, että jälleenmyyntiarvo on olematon, vaikka kyseessä olisi lähes alkuperäisessä kunnossa oleva merkkivaate. Hyvällä tuurilla joku suostuu ottamaan vanhan vaatteeni vastaan (useimmiten ei).

Kun kroppa alkoi hiljalleen palautua omaan, mutta uuteen muotoonsa lopetettuani kuopuksen imettämisen, ryhdyin uteliaana penkomaan vaatekaappiani. Osasta vaatteista oli aika ajanut ohi, osasta en ollut alunperinkään pitänyt, mutta löytyi sieltä joukko vanhoja lempivaatteita, jotka olivat edelleen priimakunnossa. Harmi vaan, että minä en enää ollut samanmuotoinen - vaatteet eivät istuneet (onko teillä muilla muuten raskaudet pistäneet kropan uuteen uskoon? Olisi kiva kuulla kokemuksia).

Nyt päätin ottaa ilon irti vanhoista vaatteistani ja vein ne ompelijalle muokattavaksi. Villakangastakista lyhenivät hihat sopivan mittaiseksi, samoin jakusta, jota myös väljennettiin. Keltainen hameeni kavennettiin, ja kaksi harmaata kotelomekkoa tehtiin käytännössä kokonaan uusiksi. Kolmas harmaa kotelomekkoni päätyi hameeksi minun ollessani nyt jonkin verran leveämpi kuin viimeksi mekkoa käyttäessäni.

Tämä hame oli aiemmin mekko.
Tämä mekko ei oikeastaan koskaan istunut minulle eikä siten päätynyt käyttöön. Nyt se on ompelijan muokkausten jälkeen yksi lempivaatteistani.

Vaatteiden muokkaaminen ompelijalla on hidasta: korjauksiin meni sovituksineen kahdesta kolmeen viikkoa. Ei se ihan halpaakaan ole: maksoin korjauksista yhteensä 248 €. Sillä summalla lyhennettiin hihat villakangastakista ja jakusta, levennettiin jakkua, kavennettiin yhtä hametta ja muokattiin kolme kotelomekkoa, joista yhdestä tehtiin hame.

Tai halpuus on suhteellinen käsite: sain kuusi minulle täydellisesti istuvaa vaatetta kahdella ja puolella sadalla eurolla. Vaatteiden muokkaus ei vaatinut luonnonvarojen käyttöä, eikä mitään päätynyt kaatopaikalle.

Myönnän silti, että homman ollessa kesken pohdin, josko sittenkin olisi helpompaa vain ostaa uutta. Ja kas, tässäpä on halvan pikamuodin pahin ongelma: kun vaatteet ovat halpoja, muodostuu korjaamiseen kynnys jossa ihminen pohtii kannattaako se.

Oma näkemykseni siitä, että kannattaa ostaa vain laadukasta ja jättää halpa pikamuoti kaupan hyllylle, vain vahvistui ompelijan palveluita käytettyäni. Olenkin ollut uutta ostaessani erityisen tarkka laadusta sillä seurauksella, että vaatteisiin varaamani budjetti uhkaa ylittyä (näistä asioista keskusteltaessa aina joku sanoo, että hyvää saa halvallakin - nyt on oikea hetki kertoa, mistä).

Minun ompelijalle viemäni vaatteet olivat alkujaankin hyvälaatuisia merkkivaatteita. Tiesin korjauksen tulevan halvemmaksi kuin vastaavan laadukkaan vaatteen ostaminen uutena. Laadukkaan vaatteen korjaaminen tuntuu myös mielekkäältä: kangas on edelleen priimakunnossa, vaikka vaatteen malli ei minulle sovikaan. Nuhjaantuneen nyppyyntyneen halpavaatteen vieminen ompelijalle tuntuu hölmöltä, ja oikea paikka todennäköisesti onkin roskis.

Ompelijan avulla vaatteisiin saa myös vaihtelua ja niitä saa muodistettua vastaamaan paremmin nykyistä tyyliä. Jo hyvin palvelleet vaatteeni saivat vuosia lisää käyttöikää, ja hinta per käyttökerta jää lopulta pienemmäksi kuin halpavaatteen.

Puhdas takki


Vaatteiden huoltamisesta innostuneena vein vuosia käytössä olleen nahkatakkini pesulaan, ja siitä tuli kuin uusi (tosin jouduin tuulettamaan takkia parvekkeella viikon saadakseni hyvin voimakkaan kemikaalin hajun pois). Pesu maksoi 69 € - samaan hintaan saisi polyesteri/polyuretaani nahkajäljitelmätakin halpakaupasta, mutta aitoa nahkatakkia ei. Leikkipuistossa rapaantunut talvitakki on pesun jälkeen taas musta, ja sain samalla myös korjautettua rikkoutuneen vetoketjun (24 € + 8 €).

Oletko sinä huoltanut vaatteitasi?

19 kommenttia:

  1. Opettelen kenkien ja pyörän nahkapenkin säännöllistä huoltoa. Ne ovat liian mieluisia uusittavaksi!

    Kun on itsellä pelit ja vehkeet, muutokset onnistuvat pitkälti kotonakin, mutta yksi ongelma pysyy: pinttynyt hiki. Sillä olen pilannut joitakin vaatteita, ja niitä ei oikein voi kierrättääkään. Olisiko jollain hikilappukeksinnön paikka? Tässä ois asiakas.

    Ja joo, lapset muuttivat kroppaa for good. Mutta niinhän myös ikä tekee, vain hitaammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kokeillut pinttyneeseen hikeen jo perinteistä etikassaliotuskikkaa? Muuta en oikein osaa neuvoa. Itse lorauttelen etikkaa miltei aina pesukoneen huuhteluainelokeroon siinä toivossa, että työmatkapyöräilyn hikoiluttamat kainalot eivät pinttyisi. Mutta tiedä nyt sitten, vaikuttaako tuo mihinkään!

      Poista
    2. Tavallaan toivoisin, että korjaustaitoni olisivat nykyistä liima & nitoja -arsenaalia monipuolisempi - mutta toisaalta näin tulee työllistettyä suomalaisia käsityöläisiä (eikä minulla olisi ompelukoneelle mitään paikkaakaan).

      Mulla on yksi paita, johon tarttuu hien haju todella herkästi, jo yhden käyttökerran jälkeen. Olenkin miettinyt, josko kyse olisi materiaalista - muiden vaatteiden kanssa ongelmaa ei ole. Hikilaput olisin kyllä valmis ottamaan takaisin, eihän siitä niin kauaa ole kun ne olivat ihan yleisesti käytössä vaatteita suojaamassa.

      Poista
  2. Olen tehnyt ajoittain pieniä muutoksia hihojen pituuteen yleensä heti ostopäätöksen yhteydessä ja jonkun kerran korottanut vyötärölinjaa. Selkälinjan ollessa huono vaate jää kauppaan, koska muutostyö yleensä kannata. Housuja löydän helposti, mutta hameiden kanssa on vaikeampaa. Harkitsen teettämistä edelleenkin. Vaatteiden pesettäminen ja suutarille vieminen on perushuoltoa, joka vie aikaa. Joo kroppa muuttuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein korjannut liian pitkät hihat jo ostovaiheessa. En ymmärrä, miksi nyt korjauttamassani jakussa se oli jäänyt tekemättä. Jakku on kuitenkin ollut paljon käytössä ja pitkillä hihoilla ihan dorkan näköinen :) Mulla tosi usein jakkujen ja takkien hihat on liian pitkät, samoin housujen lahkeet.

      Poista
  3. Pesettänyt en ole mitään, koska pidän huolen, että ostan vain konepestäviä vaatteita. Tästä voi myös päätellä, etten usein (tai siis koskaan) pukeudu jakkupukuun tai villakangastakkiin. Olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.

    Mutta itse olen muokannut joitain vaatteita sopiviksi ja yhden juhamekon korjausompelutin ihan ammattilaisella. Mekko ei ollut edes kallis, mutta se oli uusi, halpa! ja siten korjauksen kanssakin vielä hyvin edullisen hintainen. Mekon halpuudesta johtuen valitsin myös halvan ompelijan, mutta laatu oli oikein riittävä tähän tarkoitukseen.

    Kenkiä huollan itse sen verran, että suurinpiirtein talvikenkäkauden aluksi, kerran keskellä ja lopulta laittaessani kenkiä kesäteloille varastoon käyn ensin harjan ja sitten mehiläisvahan kanssa läpi nahkaiset kengät.

    Koetan parsia neuleisiin tulleet reiät heti ne huomattuani. Paitsi yksi lempineuleistani jotenkin mystisesti reikiintyy niin usein, etten enää oikein jaksa. Olen siis päättänyt kulkea reikäisessä, kunnes se on aivan siivottoman näköinen.

    Kaikesta tästä voidaan päätellä, että työpaikkapukeutumiskoodini on erittäin casual. Luojan kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla etenkin moni työvaatteista vaatii ammattilaisen pesun. Pesukoneetkin onneksi kehittyvät, ja nykyisessä koneessamme olen pessyt silkkiä ja villaa ihan hyvin lopputuloksin. Jakkuja en uskalla, ja nahka tosiaan vaatii erikoispesua.

      Kenkien huollossa mun pitäisi tsempata. Etenkin paljon käytössä olevat kengät hyötyisivät vähän huolellisemmasta hoidosta.

      Poista
  4. Luulen, että tuo helppous tai vaikeus on myös yksi asia, joka saa ihmiset kuluttamaan hölmösti. On nimittäin aikaavievää ja työlästä kuskata vaatteitaa pesulaan ja ompelijalle, hoitaa kenkiä ja tehdä itse pieniä korjauksia. Se vaatiin ryhtymisen vaivan, ja jos sitä ei löydy (enkä nyt syyttele ketään, koska ei sitä aina löydy minultakaan), vaate jää kaappiin pitämättömänä, ja lopulta kyllästyy ja ostaa uuden. Luulen että tässä on tapahtunut parissa sukupolvessa iso muutos. Niukkuuden vallitessa oli varmaan aika itsestään selvää, että kaikkia pukimia hoidettiin ja korjattiin jotta ne kestäisivät. Nykyisin on valitettavasti toisin. Toivoisin silti, että useampi tekisi saman valinnan kuin sinä, ja panostaisi uusien vaatteiden sijaan vanhojen uudistamiseen ja huoltamiseen. Itse teen sitä myös, vaikka ompelijaa en ole juurikaan tarvinnut. Mutta korjautin juuri vanhat talvikengät toista kertaa, koska en vaan jaksa nähdä sitä vaivaa että etsisin uudet yhtä hyvät. Mieluummin pitkitän näiden vanhojen käyttöikää niin kauan kuin suinkin, jotta säästyisin shoppailun vaivalta. Muuta kenkien hoitamatta jättäminen on vaan ihan hirveää tuhlausta. Yleensä käytän omiani siihen pisteeseen, että ne hajoavat niin paljon ettei korjaamalla enää saa kunnollista aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u, siinä on ryhtymisen vaiva, ja odottamisen vaiva, ja lisäksi kyllästyminen. Se, että saman vanhan vaatteen huollon hinnalla saisi täysin uuden vaatteen voi olla monelle (minullekin, toisinaan) se ratkaiseva tekijä jonka perusteella homma jää tekemättä.

      Vaatteiden halpa massatuotanto on varmasti avainasemassa tapojen ja asenteiden muuttumisessa. Ennen ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin huoltaa, korjata ja muodistaa vanhoja - ja silloin kankaatkin olivat parempilaatuisia ja kestäviä. Nyt uuden vaatteen hinta on pudonnut niin alas, ja laatu heikentynyt niissä laadukkaammissakin vaatteissa, että korjaaminen ei enää olekaan itsestäänselvyys vaan pikemminkin ympäristötietoisen kuluttajan arvovalinta.

      Poista
  5. Tulipa tuosta hameesta mieleen, että minulla on kynä hame, joka imetysaikana istui niin upeasti - mutta nyt kirraa eikä näytä hyvältä. Se on minun tavoitehameeni, mutta voisikohan olla helpompi teetättää hiukan isompi samalla mallilla. Muut kokeilussa olleet (isommat) koot ei myöskään istu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai jos hameessasi olisi saumanvaroja sen verran, että siitä saisi isomman? Tosin nykyvaatteet taidetaan tehdä aika naftisti, itselläkin tuo kuvassa oleva hame on entinen mekko, josta ei saumanvarat riittänyt, että olisin siihen mahtunut. No, sain kivan hameen tilalle :)

      Poista
  6. Täydellisesti istuva ja laadukas vaate x 6 tuolla hinnalla ei todellakaan kuulosta pahalta. Ja hyvä mieli vielä kaupan päälle :)

    Minulla ei ole kovinkaan montaa niin laadukasta vaatetta, että viitsisin niitä huoltaa. Mutta sen kyllä olen huomannut, että niitä kaapin perälle jääneitä kappaleita kannattaa aika ajoin sovittaa ja kokeilla minkä yhdistelmän kanssa ne voisivat toimia. Usein se on minun kohdalla vain mielikuvituksen puutetta jos joku vaate jää käyttämättä.

    Olisi muuten mielenkiintoista lukea 33-haasteesta työssä käyvän äidin näkökulmasta :)

    Minun kroppa on palautunut suurin piirtein niihin mittoihin mitä ennen raskautta. Kuppi on hieman pienempi tosin. Mutta mukavuuden halu estää käyttämästä enää kaikkein kireimpiä housuja, niitä on jäänyt pinon pohjimmaikseksi odottamaan kapeampia reisiä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kuppi pienempi ja vatsa roikkuvampi, mitä osasin odottaakin. Se, mikä tuli pikkuisena yllätyksenä on, että luuni tuntuvat muuttaneen pysyvästi paikkaa :) Lantioni on leveämpi ja rintakehä myös. Ei siinä mitään, mutta vaatekaappi menee kyllä aika lailla uusiksi, kun mikään, mikä on ennen ollut tyköistuva, ei enää mahdu. Kengän koko on kasvanut numerolla myös.

      Voisin kirjoittaa 33-haasteesta tuosta näkökulmasta! Ensin ajattelin, että ihan samanlaistahan se on kuin kotiäitinä, mutta tarkemmin mietittynä vaatteiden pitää olla nykyisin tosi monikäyttöisiä ja helppoja, etenkin jalan/pyöräisin kulkemani työmatkan takia.

      Poista
  7. Ihailtavaa! Toivoisin että itsekin jaksaisin, ehtisin, viittisin. Oikeasti se on vain sitä viitseliäisyyttä. Äitini on taitava ompelemaan (ihan itseoppinut) joten hän on muokannut minulle muutaman kesä(työ)hamosen jollaisia ehdin ensin kaupasta metsästää. Hänen käsissään sainkin juuri sitä mitä halusin! Ja eläkkeellä hänellä on aikaa ja haluakin auttaa :)

    Olen tämän vuoden puolella hyvin kriittisesti katsonut mitä vaatteita ostan. Ja yllättäen olen ostanut hyvin vähän yhtään mitään. Haluaisin vähän painoa pois jotta muutamat vaatteet istuisivat paremmin mutta muutoin olen aika tyytyväinen nykyiseen vaatevarastooni. Toivottavasti vielä pitkään. Tottuminen pois siitä toisinaan hieman holtittomastakin vaatteiden ostelusta on ollut pitkä ja kivinen tie, mutta tarpeellinen. Olen ihan uudella tavalla ylpeä itsestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Minna! :)

      Mä olen tänäkin vuonna ostanut omasta mielestäni aika paljon vaatteita. Se tosin aika pitkälti johtuu siitä, että oltuani noin 4 vuotta ostamatta "normaaleja" vaatteita (koska raskaus+imetys+raskaus+imetys), on vaatekaappini sisältö lopulta aika epätarkoituksenmukainen nykyiseen tarpeeseeni.

      Olen eri kokoinen ja muotoinen, eli osa vaatteista on pitänyt uusia ihan siksi, että vanhat eivät mahdu päälle. Onneksi vähän siistimmät työmekot olivat ompelijalla käytön jälkeen taas varsin käyttökelpoisia - mutta muita vaatteita olen pistänyt pois koska ne ovat jääneet pieniksi eikä korjaaminen mielestäni maksaisi vaivaa.

      Kenkäkokoni kasvoi pykälällä raskauksien myötä, joten haikein mielin uusin myös kenkiäni.

      Osa vaatteista on kulunut puhki (!!!), mikä johtuu siitä, että projekti 333:n myötä käytän niitä enemmän. Juuri aamulla heitin roskikseen erään hyvin palvelleen paidan, joka oli venynyt ja vanunut muodottomaksi ja selästä kangas oli kulunut lähes läpinäkyväksi :)

      Osa vaatteista on alkujaankin ollut sellaisia typeriä virheostoksia, jotka eivät koskaan ole miellyttäneet, mutta joiden tilalle kuitenkin tarvitsen uuden.

      Mutta siis. Tänä vuonna vaatteita tulee ostettua vielä paljon (mulla oli budjettina 1800 euroa, ja se todennäköisesti ylittyy). Ehkä ensi vuonna ei enää niinkään, jos saisin tänä vuonna vaatevarastoni ns. kuntoon, ja puhkikulumista ei vielä vuodessa tapahdu.

      Tottumisesta. Mulle tuli jonkinlaisena yllätyksenä, kuinka holtitonta oma ostosteluni oli ollut. Mä olin jotenkin kuvitellut olleeni järkevä ja harkitseva kuluttaja.. Tota öö. Itsepetoksella on valtava voima :)

      Poista
  8. Täytyy tunnustaa että mulla on toisinaan vieläkin vähän huithapeli suhtautuminen esim. tahroihin. Että oho, no lähteehän se peruspesussa ja jos ei lähde niin mietitään sitä sitten. Moni tahra on lähtenyt näin, joten en heti ryntää sappisaippuan luo vaikka pitäisi. Samoin kenkien huoltamisessa olen todella huono, mutta opettelen.

    Suurin osa vaatteistani on vielä sellaisia, että niitä voi huoletta pitää vaikka lapsilla nenät valuu ja puklu lentää, koska ne voi heittää kuuteenkymppiin. Kun alan poistua kotoa vähän useammin ja lopetan imetyksen, on vaatekaapin tarkan syynäyksen paikka. Tarvitsen vähän erityyppisiä vaatteita kuin tähän asti. Siihen tarpeeseen olen ostanut jo muutaman vaatteen hyvällä alella. Nämä vaatteet ovat sellaisia, joita olen varautunut käyttämään kymmenen vuotta. Niiden pitää olla niin kivoja ja laadukkaita. Niitä olen myös varautunut huoltamaan tarkemmin kuin nykyisiä venyneitä puuvillapaitoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kotivaatteet erikseen. Vaihdan vaatteet aina, kun tulen kotiin. Ja aamulla puen työvaatteet päälle vasta hetkeä ennen kuin lähden ovesta ulos. Koska nenät valuu ja tassut on tahmaiset :)

      Mun on tosi vaikea hahmottaa uuden vaatteen käyttöikää. Mulla on edelleen käytössä joitain vaatteita, jotka olen ostanut 10v sitten. Ja toisaalta kun hiljalleen perkaan vaatekaappini työvaatteita, huomaan, etten mahdu niistä valtaosaan tai niiden tyyli tai tuntu ei enää miellytä. Olen esim. aiemmin tykännyt aika tyköistuvasta, enää en niinkään.

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus:)
    Pohdin hieman omaa vaatekaappia (tai varastoa, ku se on aika iso).
    Olen viimevuosina ostanut pääasiallisesti kirppikseltä kaikki minun uudet vaatteeni. Max hinta on tainnut olla 2€/vaate, paljon olen ostanut myös ns.jätesäkillisiä vaatteita (kasari ja ysärivaatteet on ilmeisesti jätettä?).
    Nahkavaatteista ja farkuista olen tehnyt laukkuja ja pussukoita ja sit ne kulahtaneet olen leikannut matonkuteiksi ja paukutellut räsymatoiksi. Yllätyin kuinkapaljon ihmiset ovat valmiita maksamaan pienistä käsitöistä (eteisräsymatoista, tuolinpäällysräsymatoista...), varsinkin vanhanaikaist karjalaiset kuviot (joissa haasteellista on vain loimien sitominen) on ollut haluttua. Ja sit oon tehnyt ihan mittatilausräsymattoja (no nyt eksyi kauas aiheesta josta piti kirjoittaa).

    Itse käytän paljon farkkua (ei tarvii silittää ja kestää kuumaa pesua), mokkanahkaiset vaatteet olen pessyt tyynesti pesukoneessa, kestää ihan hyvin +40asteisen hienopesun, nestemäisellä villapesuaineella, linkoon hyvin ja kuivatan viileässä tason päällä (ettei tule venymiä). Myös villasta pidän (kudon paljon, omien lampaiden villasta), suomenlampaan villa on karkeaa, mutta merinomääkijöiden villa on pehmeää...oon myös kokeillut koirien karvaa sekoittaa ja siitä on tullut tosi pehmoista. Ja juu villatuotteenikin pesen koneessa, kolmenkympin hienopesussa, jos ne on likaisia (hiki pahin).

    Itse varmaan ostan tänä vuonna vain uudet lyhytvartiset nahkabootsit ja asluvaatteita. Sellaiset citykelpoiset bootsit, kotona painelen lähes aina kumisaappaissa tai lenkkareissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on todellisia lähivaatteita, jos omien lampaiden villasta kudot :)

      Uskon, että käsitöillä on kysyntää. Se on osa tätä kyllästymistä halpa- ja massatuotantoon. Monilla ei ole kotona käytettävissä välineitä itse tekemiseen. Taitoakin varmasti puuttuu, mutta se on opeteltavissa. Itse en kuitenkaan haluaisi kotiin kangaspuita tai edes ompelukonetta tilaa viemään. Mutta jonkun kivan räsymaton voisin ihan hyvin ostaa, jos sellainen tulisi vastaan.

      Poista