keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Apua, lapseni syö eineksiä!

Helsingin Sanomat uutisoi kyselystä, jonka mukaan liki puolet suomalaisista vanhemmista vastustaa ajatusta siitä, että lapselle voisi tarjota useamman kerran viikossa valmisruokaa.

Voi hyvänen aika sentään. Minun lapseni eivät ole varmaan ikinä olleet viikkoa syömättä vähintään kaksi kertaa eineksiä / pakasteita / säilykkeitä.

Tietysti valmisruuan määritelmä on vähän hähmäinen. Minä en tarjoa lapsilleni mikroruokia, mutta muusi tulee useammin pakasteesta kuin omin kätösten valmistamana. Karjalanpiirakat ostan valmiina sen sijaan, että opettelisin tekemään niitä itse. Ihan hyvillä mielin ruokin lapset myös pakastealtaan kala- tai kasvispihveillä.

Kaupan pinaattilettuja meillä syödään säännöllisesti. Pakastepizzaa olen yrittänyt muksuille tarjota, se tosin ei mennyt kaupaksi. Maustettu rahka on ihan peruskamaa jääkaapissamme, ja pakasteesta löytyy aina vähintään pussilliset parsakaalia, papuja, pinaattia, herneitä ja maissia.





Mutta toisaalta meillä syödään myös itseleivottuja sämpylöitä, keittoa kauden kasviksista, piirakkaa tädin omenoista. Hedelmiä, marjoja tai vihanneksia on jokaisella aterialla.

Jotenkin en osaa olla huonolla mielin siitä pakastemuusista.

19 kommenttia:

  1. Einekset tuo minulle mieleen kaupan valmis hampurilaiset ja ei mistään tehdyt lihapullat sekä kananugetit. Ja vaikka vaikuttaisin nyt elitistiseltä sanon, että minun käsi niitä ostamaan ei nouse. Pakastevihanneksia ei kutsu eineksiksi.
    Katrin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin eineksen jotenkin noin ymmärrän. Tai kuten Wikipedia: "Eines on vähittäiskaupassa myytävä valmis elintarvike, joka ei ole säilyke eikä pakaste." Varsinaisia eineksi on meidän ruokalistalla oikeastaan vain pinaatti- ja porkkanaletut. Tai jos tuorepasta lasketaan einekseksi, niin se myös.

      Kyselyssä oli kysytty suhtautumista valmisruokaan, mikä on mielestäni laajempi pitäen sisällään myös säilykkeet ja pakasteet, joita meillä syödään paljon. Jokainen kyselyyn vastannut toki vastaa sen perusteella, miten itse tuon termin ymmärtää, joten vastaukset saattavat pitää sisällään sitä sun tätä.

      Mutta oikeastaan mun pointti oli se, ettei kaikki valmisruuat ole automaattisesti pahasta. Tärkeintä on kokonaisuus. Ihan yhtä lailla kaikki kotiruoka ei ole automaattisesti hyvästä.

      Poista
  2. Olen aidon oikeasti tietämätön siitä, mitä huonoa eineksessä itsessään on.

    Ajattelen esimerkiksi että teen itse makaronilaatikon. Siihen laitan kananmunaa, jauhelihaa, makaronia, maitoa ja suolaa. Kananmunat ovat Laitilan, jauheliha Atrian, makaroni Myllyn Paras, maito Valion ja suola Pan.

    Jos ostan makaronilaatikon valmiina, esim. Saarioisen, niin mikä ero Saarioisen makaronilaatikolla on verrattuna minun tekemääni?

    Ajatellaanpa vaikka tuota makaronia. Luulen että Saarioinen käyttää samaa makaronia kuin mitä minä ostan kaupasta. En valmista makaronia itse vehnästä. Onko siis makaronikin eines? (kysyn oikeasti, en tiedä). Eli pitkän säilyvyysajan tuote > on aivan sama, kumpi sen jalostaa, minä vai Saarioinen.

    Sitten liha. Ostan Atrian pakkaamaan kotimaista naudan jauhelihaa. Jos Atrian makaronilaatikossa lukee, että liha on kotimaista, mikä ero on sillä, että minä ruskistan sen vs. että sen tekee Saarioinen?

    Sama kananmunien jne kanssa. En maalaisjärjellä tai millään saa ajatustani taipumaan niin, että Saarioisen valmismakaronilaatikko olisi vähemmän tuoretta (jauhelihan osalta luultavasti, mutta jos pakasta erän makaronilaatikkoani, tämä ero tasoittuu) kuin oma tekemäni.

    Suolan määrä ja mausteet taas riippuvat maustajasta. Sukuni vanhemmat maustavat raskaasti, minä kevyemmin.

    Tiedän, että esim. Lähiömutsin Hanne on kirjoittanut tästä paljonkin ja puhunut kotiruoan puolesta. Tausta on minulle kuitenkin epäselvä, en ole vakuuttunut että mikä se pohjimmainen ero ruoissa on.

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarakin tuossa jo ylempänä kirjoitti, että "kaikki valmisruuat ole automaattisesti pahasta. Tärkeintä on kokonaisuus. Ihan yhtä lailla kaikki kotiruoka ei ole automaattisesti hyvästä."

      Yksi peruste suosia varsinkin pienillä lapsilla kotitekoista ruokaa teollisesti valmistetun sijasta, on ns. hygieniahypoteesi, jolla on selitetty allergioiden huimaa yleistymistä länsimaissa. Jos vauva/taapero syö teollisen hygienisesti valmistettua ruokaa, ei suoleen välttämättä kulkeudu riittävästi mikrobeja ja kehittyy allergioita. Suolen mikrobimäärien on arveltu vaikuttavan allergioiden lisäksi muidenkin viime vuosikymmeninä länsimaissa yleistyneisiin sairauksien, kuten autismin ja tarkkaavaisuushäiriöiden, taustalla. Hygieniahypoteesi on liitetty näistä vahvimmin nimenomaan allergioihin, mutta muitakin yhteyksiä tutkitaan.

      Poista
    2. Tosi hyvältä kuulostaa tämä pointti.

      Hoksaan tämän. On hyvä syödä tuoretta porkkanaa ja salaattia, nakertaa vaikka lantunpalaa ja herneitä.

      Mutta onko eroa sillä, keitänkö makaronit kiehuvassa vedessä itse vai keittääkö ne Saarioinen? Tätä haen tässä vielä. Lähiömutsi-blogissa nimenomaan painotettiin vauvan soseiden tekemisen tärkeyttä. Ymmärsin, että äidit keittävät vaikkapa porkkanan ja soseuttavat sen. Sehän muuttuu silloin aivan yhtä hygieniseksi kuin teollinen sose.(kai?)

      Haen sitä, että olisi hyvä tietää miksi jotain asiaa suositellaan. Voi ilmetä, että siihen pääsee muutakin tietä. Esimerkiksi hygieniahypoteesin perusteella voisi väittää, että lapsi voi syödä täysin teollista ruokaa, kunhan ulkona käy sormet mullassa ja vie niitä välillä suuhunsa.

      Kaislakerttu

      Poista
    3. Kaislakertulle kiitos aamupurtavasta :)! Piti toisenkin maalaisjärkeilijän miettiä, että mikä siinä. Yksi mitä ajattelisin on juuri tuo mainitsemasi mausteet ja varsinkin suolanmäärä. Ja siitä kierre suolan käyttöön, jos tottuu suolaisempaan (verisuonisairaudet..) . Toinen raaka-aineiden valinta: itse voi tehdä pieniä ratkaisuja, ottaakin täysjyvämakaronia, luomukanamunia, naudanjauhelihaa (luomua!). Entä miten nykyään einesten säilöntäaineet, ne Eet? Kotoruoka säilyy vähemmän aikaa, koska mukana ei ole keinotekoisia (tarpeettomia?) säilöntäaineita... Entä psykososiaaliset vaikutukset? Voisiko ruuanlaittaminen olla jotain perhearjessa/ ruokahetki/ ruuan arvostus/ oppiiko sitä tehdessä jotain maailmasta- se ruskea siinä on lihaa, oranssi porkkanasta raastetta, jota maisteltiin eri muodoissa ruokaa tehdessä... Hmm! Hyvä haaste, tätähän mietti ilolla, mutta nyt kiireellä töihin :)! Mukavaa päivää ja juhannusta!

      Poista
    4. Minä olen miettinyt, että syömiseen liittyy monenlaisia arvoja ja tavoitteita. Näitä voivat olla esim.

      1. Ruoka on muutakin kuin ruokaa, yhteinen ateria on tapa olla yhdessä ja osoittaa yhteenkuuluvuutta ja välittämistä.
      2. Ruuan pitää olla terveellistä.
      3. Kotiruoka maistuu valmisruokaa paremmalta.
      4. Aikuisten kuuluu näyttää mallia ja opettaa lapsi valmistamaan ruokaa.
      5. Teollisen steriili ruoka aiheuttaa (ehkä) allergioita.

      Mutta en minä näistä saa sellaista kategorista väittämää, että kotiruoka olisi aina ja kaikissa tilanteissa hyvä, ja valmisruoka aina paha.

      Otetaan kohta kohdalta:

      1. Yhdessä syömisen voi toteuttaa ruuan valmistustavasta huolimatta. Perhe voi kokoontua yhteisen ruuan ääreen ravintolassa, take away -annoksen äärelle, kaupan pinaattilettuja syöden, tai itse tehdyn aterian yhteydessä. Valmisruuan voi tarjota ihan yhtä nätisti tarjoiluastioista ja syödä lautasilta kuin kotiruuankin. Perhe voi jutella päivän tapahtumista pöydän äärellä ja rauhoittua olemaan yhdessä, on lautasella sitten pakastealtaan juureskeitto tai itsetehty.

      2. Valmisruuassa isoin terveyshaitta on ymmärtääkseni suola ja kovat rasvat, ja näitä sisältäviä ruokia onkin hyvä välttää (esim. kalapuikot eivät ole kovin terveellinen ateria, sillä ne sisältävät vain vähän kalaa ja paksun paneroinnin. Sen lisäksi ne on paistettu rasvassa). Mutta on myös valmisruokia, jotka ovat suolapitoisuudeltaan ihan ok, eivätkä sisällä kovia rasvoja. Esim. tölkkihernekeitto on oikein hyvää valmisruokaa myös terveydellisestä näkökulmasta. Pakasteissa taas valmisruuat voivat olla omatekoista parempi valinta, sillä teollisesti pakastettu ruoka sisältää enemmän vitamiineja kuin kotitekoinen. Mitä tulee vitamiineihin, niin niiden määrä on sitä vähäisempi, mitä pidempään ruoka säilyy / säilytetään. Eli kotitekoinenkaan ruoka ei ole enää seuraavan päivän tähdeateriana yhtä vitamiinipitoinen kuin juuri valmistuttuaan. Lisäksi on helppoa (ja arvaan, että yleistä) tehdä epäterveellistä kotiruokaa käyttämällä paljon rasvaa ja suolaa. Kotiruoka on valmisruokaa terveellisempää vain silloin, kun ruuanlaitossa erikseen kiinnitetään huomiota terveellisyyteen.

      3. Joskus kotiruoka maistuu paremmalta, joskus aivan samalta kuin vastaava valmisruoka. Minun mielestäni tölkkihernekeitto on hyvää, en varmaan itse osaisi tehdä merkittävästi parempaa. Samoin pakastemuusi on aika lailla saman makuista kuin itse tekemäni, mutta sisältää vähemmän möykkyjä. Tuorepastaa olen joskus yrittänyt tehdä itse, lopputulos oli kammottava :)

      4. Mielestäni ruuanlaittotaito on osa yleissivistystä, ja haluan opettaa lapseni valmistamaan ruokaa itse. Tämän voi toteuttaa, vaikka jokainen elementti jokaisella aterialla ei olisikaan itse tehty. Minusta on hyvä, että osaan tehdä perunamuusin, mutta ei se sitä tarkoita, että muusin pitäisi aina olla itse tekemääni. En minä leivo kaikkea syömäämme leipääkään.

      5. Allergioista olen melko tietämätön, mutta elmin mainitsemasta hygieniahypoteesista sanoisin, että eiköhän riskin vältä sillä, että valmisruoka vain täydentää kotiruokaa? Eli ettei haittaa, jos jokunen ateria on teollisesti tuotettua, jos valtaosa on itse tehtyä (ja bakteeripitoista). Näin ainakin itse näkisin, että jos esim. tarjoan kaupan valmista makaroonilaatikkoa jonka oheen raastan itse porkkanoita, niin lapset saavat suuhunsa myös epäpuhtauksia.

      Mä peräänkuulutan tässä jonkinlaista kohtuutta ja tasapainoa kategorisen vastakkainasettelun sijaan. Järki käteen myös valmisruokia ostaessa, kyllä sieltä löytyy myös terveellisiä ja maukkaita vaihtoehtoja. Jos jokaiselta aterialta löytyy kasviksia, vilja on pääsääntöisesti täysjyvää, maitotuotteet vähärasvaisia ja suolan määrään kiinnittää huomiota, niin ei valmisruokien käyttö venettä kaada.

      Poista
    5. Ihanan fiksuja tyyppejä täällä, mahtavaa pohdintaa!

      Poista
    6. Elmi, olen ihan samaa mieltä :) Blogaamisen parhaita puolia on nää fiksut tyypit, jotka tulee tänne kommentoimaan!

      Poista
  3. En ole ollenkaan tämän alan asiantuntija, ja koska kyse on hypoteesista, niin eiväthän tutkijatkaan ole varmoja näistä mekanismeista. Riittääkö multasormien imeskely? Hypoteesin mukaan ilmeisesti ei riitä, sillä kaikki naperothan hiekkaa syövät :/

    En myöskään tunne elintarviketeollisuutta. Kotona makaronilaatikkoa ei tehdä hiukset myssyn alla, putipuhtassa vaatekerrassa ja hanskat kädessä - näin luulen teollisessa valmistuksessa olevan (en tiedä). Kotikokki saattaa kaivaa nenää, maistaa kaksi kertaa samalla haarukalla, pyyhkäistä käsillään housuja, joilla istui juuri bussissa jne. Valmiin ruuan jäähdytys tai uudelleenlämmitys ei kotona välttämättä täytä määräyksiä. Tulisikohan erot mikrobimäärissä jostain tällaisista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni erot tulevat suurelta osin lämmityksestä ja jäähdytyksestä. Kotioloissa ei mitenkään päästä yhtä nopeaan jäähdytykseen kuin tehtaassa, ja haaleanlämpimänä jääkaappiin laittoa odotteleva ruoka on hyvää kasvualustaa bakteereille.

      Tietenkään kotioloissa käytettävät välineetkään eivät ole yhtä puhtaita kuin teollisuudessa, esimerkkinä nyt vaikka elmin mainitsemat hanskat, myssyt ja essut.

      Mutta sitä jäin tässä vielä miettimään, että jos valmisruokaa ei syö päivittäin, eli että ruokavaliossa on myös kotiruokaa, niin ehkä niitä bakteereja saisi sitten kuitenkin elimistöönsä?

      Googlailin tuosta hygieniahypoteesista, ja näyttäisi siltä että ruuan lisäksi vaikuttaa mm. perheen lapsiluku ja kaupunkiasumisen yleistyminen. Eli jos ainokaiset lapset eivät pääse tartuttamaan toisiinsa infektioita, immuunijärjestelmä ei kehity yhtä hyvin kuin isossa lapsikatraassa. Tai jos lapsi ei pääse ulos luontoon leikkimään, vaan leikkii lähinnä kotona / leikkipuistossa eikä esim. metsässä, niin immuunijärjestelmän kannalta hyödyllisiä bakteereja jää saamatta.

      Poista
  4. Kiitos Saara antaumuksellisesta kommentista.

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä :) Tästä nyt uhkaa tulla einesten puolustuspuheenvuoro, mikä ei suinkaan ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Yritin ainoastaan tuoda esiin sitä, että asioilla on monta puolta, ja ääripäistä harvoin löytyy totuus.

      Kyllä mä itsekin kotiruoka-fani olen, mutta tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa todellisuus lyö tiskirätillä vasten kasvoja. Pienten lasten ruokkiminen 5 kertaa päivässä 7 päivää viikossa (no, enää neljään kuukauteen en ole ollut siitä vastuussa, mutta aika paljon tekstistäni on peruja siltä ajalta, kun olin) on aika moinen duuni, ja mielestäni siihen on ihan sallittua ottaa helpotusta silloin tällöin :)

      Poista
  5. Tärkeintä tuossa mikrobiteoriassa lienee ruoan näkökulmasta se, että lapsi saa paljon myös kokonaan kuumentamatonta ruokaa - eli käytännössä tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, joilla on tietysti paljon myös muita terveysvaikutuksia. Jo pelkkä kuumentaminen (eli jo tuo 'kotiruoanlaittokin') tuhoaa suuren osan raaka-aineiden hyödyllisistä mikrobeista sekä vitamiineista ja hivenaineista.

    Olen pannut merkille sekä lähipiirissä että omassa toiminnassani, että monimutkaista "lämmintä ruokaa" vääntäessä vihannespuoli jää helposti niukemmaksi. Vanhempi mittaa helposti omaa onnistumistaan ruoka-asiassa keittiössä kulutetulla ajalla, mikä ei vielä tarkoita, että ruoka olisi ravitsemuksellisesti monipuolista. Lapsen päivittäiseksi vihannesannokseksi ei riitä pari kurkkuviipaletta, vaikka kaikki muu ruoka olisi miten rakkaudella ja omin käsin laitettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, joo, hyvä huomio.

      Meillä syödään paljon tuoreita hedelmiä välipalaksi ja ruokaisia salaatteja päivälliseksi, niistä tulee aika lailla meidän tuoreet kasvikset. Aamiaisella on kurkkua, tomaattia/paprikaa, salaattia ja purjosipulia, mutta määrällisesti muksut syö kyllä aamulla enemmän leipää. Iltapalalla meillä on melkein aina marjoja, mutta valtaosan vuodesta ne tulee pakastimesta.

      Monimutkaista lämmintä (tai kylmää) ruokaa meillä on tarjolla aika harvoin :)

      Kotimaiset kasvikset ry:n mukaan puoli kiloa päivässä tavoite täyttyy kuudella kourallisella, ja mä luulen, että sen verran meillä kyllä syödäänkin. Ei ehkä joka päivä, mutta keskimäärin.

      Poista
  6. En tiiä mistä se ero Saarioisten ja oman uunin makaronilaatikon välillä yksiselitteisesti johtuu, mutta väitän että tunnistaisin kyllä omani sokkomakutestissä ;)

    Minäkään en miellä pakastevihanneksia einekseksi. Ne valmiit folioon käärityt annokset ja nugetit kylläkin.

    Meillä laps ei suostunut vauvana syömään mitään kaupan valmiita lihaisia soseruokia. Ne tuli paluupostina takasin ruokalapulle. Joskus kyllä toivoin, että reissulle voisi ottaa mukaan helpon lämpimässä säilyvän purkin, mutta me kiikutettiin mukana omia purnukoita.

    Nyt kun laps syö meidän muiden kanssa samaa ruokaa täytyy ihan kiinnittää vihannesten määrään huomioita. Niitä ei tule laitettua läheskään niin monipuolisesti kuin vauvasoseaikoina.

    Eilisen pikaruoka oli paketti kanasuikaleita, currya, suolaa, pussillinen keittojuureksia, kourallinen makaroonia, purkki ruokakermaa ja nokare koskenlaskijaa. Helppo ja nopeaa. Parempaa toki olisi ollut, jos olisi viitsinyt vihannekset kuutioita itse. Mutta paras vihannes on syöty vihannes, ei se joka odottaa inspiraatiota jääkaapin vihanneslokerossa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osannut syöttää vauvoilleni kaupan liha- tai kalasoseita - ne haisivat omaan nenääni niin pahalta, etten iljennyt sitä lapsille antaa. Kannoin hätävaroina kaupan hedelmä- ja marjasoseita. Ja sitten mulla oli sellaiset kätevät pakastepurkit, joihin sai just sopivasti annoksen. Mutta oli se helpottavaa, kun sai ryhtyä syöttämään lapsille samaa ruokaa kuin aikuisillekin.

      Paras vihannes on syöty vihannes, se on just näin. Ja ravitsemuksellisesti pakastealtaan keittojuures on melkein yhtä hyvä kuin tuore, ei siitä mun mielestä kannata huonoa omatuntoa potea :)

      Poista
  7. Tää on aika vinkeä juttu! Mä huomaan panostavani silloin aina ekstrapaljon tuoreisiin vihanneslisukkeisiin kun tarjolla on sitä kaupan maksalaatikkoa tai niitä pinaattilettuja, mutta silloin kun on sitä itse tuntikausia haudutettua lihapataa ja perunamuussia tmv, niin kumma kyllä silloin ne raasteet helposti meinaa unohtua... :D
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska havainto :) Jäin oikein miettimään, miten minulla on tuon laita. Luulen, että satsaan vihanneslisukkeisiin samalla lailla oli kyse itsetehdystä tai kaupan valmiista ruuasta. Mies on laiskempi lisukesalaattien ym. kanssa, mutta minä yritän aina edes sen porkkanan raastaa makaronilaatikon kaveriksi :)

      Poista