lauantai 27. kesäkuuta 2015

Typerä vaatebudjetti

P333 on opettanut minulle paljon omasta pukeutumisestani, tyylistäni ja mieltymyksistäni. Olen oppinut arvioimaan paremmin tarpeitani ja vaatteen yhteensopivuutta olemassa oleviin vaatteisiini jo sovituskopissa.

Tiedän aika hyvin, mistä pidän ja mitä vaatekaapistani puuttuu. Tiedän, että vaatteeni on oltava sekä kaunis että käytännöllinen. Tiedän, etten nauti väreistä vaan mustan ja valkean yksinkertaisuudesta. Tiedän, että vaate ei saa puristaa eikä kiristää, ja se päällä pitäisi pystyä ajamaan fillarilla vilauttelematta alushousuja. Tiedän, etten pidä raitaa villimmistä kuvioista.

Koska kaapissani on vähemmän vaatteita, muistan jokaisen vaatteeni ja pystyn suunnittelemaan seuraavan päivän asukokonaisuuden päässäni. Tiedän löytäväni sopivaa päälle pantavaa tilaisuuteen kuin tilaisuuteen: kaapissa on pitkä iltapuku asusteineen, polvipituisia juhlavia juhlamekkoja, siisti mekko rippijuhliin ja valmistujaisiin, hautajaismekko, kotelomekkoja töihin, kahdet farkut vapaa-aikaan, jakku mustana ja valkoisena. On untuvatakki, villakangastakki, välikausitakki, nahkatakki, farkkutakki, juoksutakki, ulkoilutakki.

Ostoslista on edelleen pitkä, mutta huomaan nykyisin tarvitsevani uutta lähinnä vanhaa korvaamaan. Vanha, ennen lapsia hankittu valkoinen mekkoni ei enää mahdu päälle, joten ostin sen tilalle uuden valkoisen mekon. Goretex-kenkäni ovat edelleen puhki, ja edelleen listalla on uusien hankinta.

Mutta. Olen vähän kyllästynyt laskemaan vaatteitani. Vaatteiden roudaaminen kellariin ja takaisin tuntuu työläältä. Lempivaatteeni ovatkin käytössä ympäri vuoden. Vaatebudjetin seuraaminen on tylsää, ja siinä pysyminen se vasta tylsää onkin.

Ja oikeastaan tuntuu siltä, että vaikka tavoitteeni täydellisestä vaatekaapista ei vielä ole saavutettu, tiedän miten pääsen sinne. Täydellinen vaatekaappini ei ehkä ole niin niukka kuin P333:n innoittama nykyinen vaatevarastoni. Mutta se on kaukana siitä sekamelskasta, mikä kaappini oli aloittaessani projektin.



P333:n myötä olen karsinut paljon ja jättänyt monia ostoksia tekemättä. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että etenkin itselleni asettama vaatebudjetti on idioottimainen idea.

Minulla on esimerkiksi vain yksi yöpuku, koska toisen ostaminen kuluttaa vaatebudjettia liikaa. Vanhat kenkäni ovat liian pieniä, mutten osta uusia, jotten ylitä budjettia.

Käytän yhtä ja samaa arkimekkoa vuoden ympäri, koska en raaski ostaa toista. En oikeastaan odota kesähelteitä, koska minulla ei ole juurikaan siistejä lyhythihaisia paitoja. Koska budjetti.

Budjetissa pysymiseen tuo oman haasteensa sekin, että makuni on muuttunut vaativammaksi. En enää halua ostaa edes aluspaitaa, joka on vain "sinne päin". Aika usein se tarkoittaa, että vaatekaappiini kelpuuttamani vaate on paitsi kaunis ja laadukas, myös kallis.

Niin että tässä vaan selittelen sitä varten, että loppuvuodesta joudun esittelemään teille vaatehankintoja, jotka räjäyttivät suunnitellun budjeti. Se oli sitten ihan harkittu veto. Seli seli.

21 kommenttia:

  1. Mullakin oli vaatebudjetti, ja kitjanpito ostetuista vaatteista. Pätjäsin ihan hyvin, eli vaatekaappi ei missään vaiheessa ollut niin niukk... tiivis kuin sulla :) Tosin suurin osa hankinnoista meni mullakin korvauspuolelle, ja pukeutuminen alkoi tuntua hieman tylsältä ja ennalta-arvattavalta. Asut sinällään toimivat, olin "itseni näköinen, ja kaapista löytyi aina päällepantavaa. Mutta kaikki oli jo niin nähty.
    Sitten elämässä tapahtui isoja, huonoja asioita, fokus herpaantui ja toisaalta elämä kaipasi piristystä lisää, joten lähdin ostoksille. Useamman kerran. Enkä kirjannut hankintoja ylös.
    Ihme kyllä, olin ilmeisesti oppinut ostamaan oikeanlaisia vaatteita, koska kaikki uudet hankinnat sujahtivat vanhojen seuraan kuin itsestään. Nyt on taas lukuisia uusia yhdistelmiä ja pukeutuminen on taas kivaa.
    Budjetti kunniaan, mutta elämä edelle :)

    T. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!! Tylsä, ennalta-arvattava! Juuri sellaista on pukeutumiseni nyt.

      Toki osa siitä on omaa vikaani. Mitäs olen mennyt ostamaan (aikana ennen vaatebudjettia ja P333:a, toim. huom.) kolme samanlaista harmaata kotelomekkoa. Ei siinä auta vaihtaa mekkoa, kun kuitenkin näyttää i h a n samalta joka päivä.

      Mä en taida päästää ostostelua ihan lapasesta, mutta jos nyt sen verran höllään, että olisi himpun verran enemmän vaihtoehtoja.

      Ja että ei tarvitse pyykätä yöppäriä aamulla, että se varmasti on illalla taas kuiva :)

      Poista
  2. Sä olet silti mun tyyli-idolini. Meillä on katumusharjoituksena menossa vaatteiden myynti (siis ihan pakostakin, muutto ja silleen) ja naurattaa, kun mieheltä lähti kirppikselle miljoona samanlaista kauluspaitaa, suoraa housua ja farkkuja - ainakin se on ollut aika johdonmukainen, mutta kroppa muuttunut. Mulla sen sijaan liian monta vaatetta, missä laput vielä kiinni. Voi kakka.
    Mutta respect, vaikka vähän budjetti räjähtäisi niin luulen että ansaitset kunniamaininnan fiksusta kuluttamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihana Milla :)

      Mä olen tehnyt ihan samaa kun sun miehesi. Vaatekaapin raivaaminen on ollut varsin silmiä avaavaa. Vai mitä sanot tästä: kaapista löytyi kolme lähes identtistä mustaa neulepooloa, musta ja harmaa identtinen harmaa trikoopoolo, musta lyhythihainen neulepoolo. (Enkä minä tykkää käyttää enää pooloja!!!)

      Selitän identtisten vaatteiden hankintaa laiskuudella: kun on joskus löytänyt kaupasta jotakin, mistä tykkää, niin ihmisen mieli toimii silleen omituisesti, että niitä varmaan kannattaa hankkia lisää. Mikä on ihan idioottimaista, tuhlata nyt hyvää kaappitilaa (ja rahaa!) siihen, että jokainen vaate näyttää samalta.

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta... En kyllä huolehdi budjetista kovin paljon, sen verran "järkeviä" ostoksia koen tekeväni. Ja kahden lapsen ja kymmenen menetetyn kilon jälkeen on vain pakko hankkia jotain, varsinkin kun syksyllä palaan töihin. Tuo yöasu ja jatkuvasti kasvavat vaatimukset laadun suhteen huvittivat erityisesti, mulla käytössä yksi pitkälti toistasataa maksanut yöpaita, jolle en ole vielä raaskinut hankkia kaveria (suosittelen lämpimästi Hanro of Switzerland -merkkiä, uskomaton laatu ja ainakin mulla oleva yöpaita ja aluspaidat on tehty Euroopassa).

    Välillä kyllä huomaan, että myös ostamatta jättäminen voi tässä uudessa vaateasenteessa olla uskomattoman tyydyttävää. Se on hieno hetki, kun osaa itselleen perustella, ettei tätä tarvetta tarvitse täyttää juuri nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hiljalleen herännyt huomaamaan, että mun huolella vaatekaappiin säilömäni vanhat vaatteeni eivät enää välttämättä palvele tarkoitustaan. Tyylini (ja muotoni) on muuttunut niin paljon, etten tunne oloani enää mukavaksi niissä.

      Jätin ison osan ns. siisteistä työvaatteista ensimmäisellä karsintakierroksella odottamaan töiden aloitusta - nyt olen ollut töissä 5 kuukautta, ja säästämäni vaatteet ovat edelleen käyttämättä. Harmittaa, etten enää pidä niistä, sillä vaatteissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Mutta turhaan minä niitä säilön, jos ne eivät päädy käyttöön koskaan.

      Varsinaisista virheostoksista ei ole kyse, sillä kyseiset vaatteet ovat vanhoja lempivaatteitani. Olen joskus tykännyt käyttää niitä paljonkin, mutta en enää. Ne ovat liian tyttömäisiä, tai liian vartaloa nuolevia nykyiseen makuuni. Ehkä on aika siirtyä eteenpäin :)

      Mä siis luulen, että hiljalleen tulen uusimaan vaatekaappini sisällön kokonaan. Se on tavallaan luonnollista, mutta tavallaan haluaisin, että kyse on vain kertahankkeesta, joka johtuu raskauksien ja imetysten tuomasta pitkästä tauosta tavallisten vaatteiden ostamiseen: vanhat vaatteeni ovat päässeet "vanhentumaan", ja siksi nyt pitää uusia paljon lyhyen ajan sisällä. En haluaisi huomata parin vuoden päästä olevani taas saman hankkeen edessä - joku pieni ääni takaraivossa kuiskuttelee, että miten todellisen tarpeen voi erottaa mieliteosta. Se että vaate ei mahdu on yksi asia, mutta entä jos vaatteesta ei enää tykkää?

      Poista
  4. En usko, että teet mitään enää tiukalla vaatebudjetilla. Perustan tämän mielipiteen siihen, että vaikutat ottaneen fiksun kuluttamisen ja pienen vaatekaapin niin osaksi elämääsi, ettet varmaan heittäydy holtittomaksi, vaikka ostelisitkin ihan sillä hinnalla, kuin mitä tarvittavalta tuntuva sattuu maksamaan. Itse en ole lainkaan niin kurinalainen kuin sinä (en ole koskaan esim. vaivautunut tuohon projekti 33:een tai muuhunkaan vaatteiden rajoitusleikkiin, vaikka se varmaan hyvää tekisikin), mutta silti vaateostosten, -valintojen ja -mieltymysten miettiminen viimeisten parin vuoden aikana on johtanut siihen, että jos välillä hullaanunkin alennusmyynneissä, en enää ikinä kanna kotiini vaatetta, joka unohtuisi laput kaulastaan roikkuen kaappiin. Oma tyyli, itselle sopivat värit ja leikkaukset, miellyttävät materiaalit ja laatuvaatimukset ovat sen verran selkäytimessä, että kuten Katjalla tuossa yllä, tilanne ei riistäydy käsistä. Yksi sisään, yksi ulos -periaatteella myös vaatekaapin koko pysyy hallinnassa.

    Että osta nyt hyvä ihminen uusi yöpaita! :D
    Kaikki eivät tykkää, mutta itse suosin Nansoa, neljäsosa vaatekaappini sisällöstä lienee heiltä. Korkea kotimaisuusaste, luonnollisten kuitujen käyttö (materiaalin työstämisen kokonaisprosessin ekologisuudella en ole uskaltanut päätäni vaivata), hyvä laatu (erinomainen värin- ja muodonpitävyys konepesussa) ja silti kukkarolleni sopivat hinnat saavat palaamaan kerta toisensa jälkeen takaisin. Nansolla on tosi tätimäinen imago, mutta nettikaupasta näkee koko kirjon ja minusta nykyään myös paljon todella hauskoja vaatteita. Itse en käytä yöpaitoja, mutta niistähän putiikki on kaikista tunnetuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minulle P333 on opettanut juuri tuota oman tyylin tunnistamista, sopivien värien, leikkausten ja materiaalien tuntemista, että mopo tuskin karkaa käsistä vaikka edessä olisikin budjetin hallittu (reilu) ylittäminen.

      On minulle muutama virheostos tapahtunut nyt tiukan vaatekurin aikana: muutama kun olen yrittänyt pihistellä (virhe, jota en mielelläni tekisi toiste), yksi jossa hinta ja brändi eivät korreloineet laadun kanssa ja yksi, jossa vasta opettelin sitä, mikä minulle sopii ja missä viihdyn.

      Enemmistö hankinnoistani on kuitenkin ollut nappiosumia. Mikä johtaa siihen, että entistä rohkeammin myös ostan kallista, koska tiedän käyttäväni vaatetta paljon. Oman maun vahvistumisen myötä pelkään virheostoksia vähemmän, ja olen siksi valmis satsaamaan laatuun.

      Poista
    2. Pakko palata vielä tähän, koska mullakin on iso osa Nansolta ostettuja vaatteita :) Viimeksi männäviikolla kävin alennusmyynneissä päivittämässä kaappiani alusvaatteilla, puseroilla ja yöpaifoilla, ja mukaan lähti yhdet mainiot kesäcapritkin. Rahaa kului n. 250€, mutta nyt ei tarvitse ostaa aikoihin mitään. Nanson vaatteissa muakin houkuttelee kotimaisuus, hyvä laatu ja mainio hinta/laatu-suhde, ja tykkään printeistä ja tietyllä tavalla perusvaatteista ilman erikoisuuksia.

      Lisäksi Nanson vaatteiden jälleenmyyntiarvokin on ihan ok, jos sattuu kyllästymään johonkin hankintaan. Olen sekä ostanut että myynyt 2nd hand Nansoa, ja laatu näkyy niissäkin.

      Ei siis tosiaan mikään mummomerkki :)

      T. Katja

      Poista
    3. Kiitos vinkistä! Voisin ainakin sitä yöpaitaa käydä katsomassa Nansolta :)

      Poista
  5. Osta hyvä ihminen itsellesi oikean kokoiset kengät. On epäterveellistä kulkea liian pienissä kengissä, budjetista viis! Musta vaikuttaa siltä, että sun kannattaa joko laventaa budjettia tai luopua siitä, koska et vaikuta ihmiseltä joka riehaantuu shoppaillessa holtittomasti. Vai oliko sulla nimenomainen tavoite vähentää vaatteisiin kulutettuja rahoja? Siinä tapauksessa kehottaisin edelleen priorisoimaan kenkiä, ja nukkumaan miehen t-paidoissa :) Toisaalta jos budjetin tarkoituksena ei ole vähentää kulutusta vaan se on vain ollut itsesi asettama tavoite ilman sen suurempaa ideologiaa, eikö koko hommasta voi luopua? Toteat vaan että ei toiminut, ja ostat sitten tarvitsemasi vaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :) Kävin jo eilen kaupoilla tarkoituksena ostaa uudet kengät, mutta harmikseni ne, joihin olin iskenyt silmäni, oli myyty minun koossani loppuun.

      En oikein tiedä, mikä vaatebudjetin tavoite oli. En ole aiemmin seurannut kulutusta, joten en tiedä, onko tarvetta karsia kulutettua rahaa. Ilmeisesti ei, koska en ole elänyt yli varojeni :)

      Perimmäisin ongelmani on ollut suunnitelmallisuuden puuttuminen. Sen johdosta vaatekaappini ei ole aikaisemmin ollut toisiinsa yhteensopiva kokonaisuus, vaan kokoelma erilaisia heräteostoksia. Budjetti on auttanut suunnitelmallisuudessa: se on pakottanut harkitsemaan ostoksia suhteessa toisiinsa. Jos ostan tämän, en pysty ostamaan tuota.

      Haluaisin pitää kiinni suunnitelmallisuudesta, mutta kenties teen sen nostamalla budjettia. Minulla on siihen varaa, en joudu karsimaan muista menoistani, vaikka tuplaisin budjetin (sen sijaan karsin siitä, minkä verran laitan rahaa säästöön).

      Jään harkitsemaan myös vaihtoehtoa, jossa en aseta mitään budjettia, mutta suunnitteleen etukäteen hankittavien vaatteiden kpl-määrän. Tämä vastaisi paremmin näkemystäni järkevästä kuluttamisesta: määrä on ratkaisevampi asia kuin hinta. Jos shoppaan alesta ja halpakaupoista paljon vaatteita halvalla, on se luonnonvarojen ja syntyvän jätteen kannalta huonompi asia kuin jos ostan muutaman ökykalliin vaatteen :)

      Poista
    2. Miten vielä sellainen vaihtoehto, ettet yritä rajata rahaa tai kappalemäärää, koska kumpikaan ei oikeasti ole sinulle ongelma. Mutta entä jos vaikka vuodenvaihteessa teet vaatetussuunnitelman. Siihen kuuluu olemassaolevien inventointi, ja sen perusteella suunnitelma siitä, mitä vaatteita tulet vuoden aikana tarvitsemaan. Eli ennakoit vähän tulevia tilaisuuksia ja vaatteiden kulumista ynnä muuta. Sitten pitää jättää varausta odottamattomille tapahtumille, joita varten ehkä joutuu hankkimaan jotain, ja hiukan varaa silkalle hauskuudelle. Näin minä tekisin, ja voipi muuten olla että kun tähän tämän näin järkevästi latelin, olen velvoitettu palaamaan asiaan omassa blogissa vuoden vaihteen jälkeen... :)

      Poista
    3. Kiitos Jenni, tämä on hyödyllistä pohdintaa.

      Minähän olen tehnyt tuota vaatetussuunnitelmaa nyt tämän ja viime vuoden. Kokemus siitä on hyvä: pystyn aika osuvasti arvioimaan tulevat tarpeet jo vuoden alussa. Vuoden varrella tulee yllätyksiä, kuten puhki kuluneita vaatteita tai uusia mielihaluja, mutta mitään suurta muutosta ei vielä ole suunnitelmiini tullut.

      Käytettävän rahamäärän arviointi on ollut vaikeaa. Tänä vuonna olen korjauttanut vaatteitani ompelijalla ja pesettänyt niitä ilman tarkkaa etukäteistietoa siitä, mitä tuollainen maksaa.

      Koska olen nykyisin entistä tarkempi ostoksistani, saattaa etukäteen arvioimani yksittäisen vaatteen hankintahinta heittää hyvinkin paljon siksi, etten vain löydä mieleistäni sillä summalla, mitä olin varannut. Näin kävi esim. valkoiselle mekolle, jonka ostin hiljattain kesän rippi-, ja valmistujaisjuhliin. Olin suunnitellut käyttäväni siihen max 100 euroa, mutta kun sopiva vihdoin löytyi monen tuskallisen sovituskierroksen jälkeen, maksoin mukisematta siitä 229 euroa ja ompelijan 14 euron palkkion päälle. Joku toinen jaksaa etsiä sitkeämmin, ja kolmas on valmis ostamaan melkein hyvän. Minä en jaksa kuluttaa kaupoissa aikaani loputtomasti, ja olen toisaalta sietänyt niitä melkein hyviä niin kauan, että tiedän sen johtavan vain uusintaostokseen myöhemmin.

      Eli minun haasteeni on ollut juurikin lukkiutuminen johonkin tiettyyn budjettiin, joka ei kuitenkaan perustu mihinkään tarpeeseen. Kuten sanottua, minulla on varaa korottaa budjettia, eikä holtiton kulutus ole minulle ongelma.

      Ongelma taitaakin olla se, että vertailen vaatekulutustani muihin, lähinnä itseäni paljon hillitymmin kuluttaviin. Lueskelin vuoden alussa lähinnä minimalistiblogeista muiden vaatebudjeteista, ja en voinut välttyä vertailemasta, kun kirjoittajat kauhistelivat omaa noin 200 euron vuotuista kulutustaan. Minä saan laittaa tuohon lukuun nollan perään :)

      Vertailu on tietysti vain omassa päässäni, mutta jokin siinä on, että vaatteisiin kuluttaminen tuntuu... No, jotenkin turhamaiselta. Ehkä yhteiskunnassamme on vallalla sellainen yleinen säästäväisyyden arvo, joka lukemistani blogeistakin välittyy. Etenkin vaateostoksia perustellaan todella usein hinnalla: "kun halvalla sain", "tein hyvän ale-löydön", "ostin kirpparilta".

      En ole vielä löytänyt loogisesti pätevää perustelua, miksi halpa hinta olisi arvo sinänsä, mutta silti tuntuu vaikealta julkisesti myöntää käyttävänsä vaatteisiin yli 2000 euroa vuodessa (viime vuonna käytin 1995 euroa, nykyinen arvio tämän vuoden kulutuksesta on jossain 2000 - 2500 euron välillä).

      Rahan lisäksi taitaa olla toinenkin minua häiritsevä seikka: en ole vieläkään osannut päästää irti ajatuksesta, että vaatevarastoni olisi tämän urakan jälkeen joskus valmis. Eli minua häiritsee se, etten ole pystynyt vielä lopettamaan - edes vähentämään - vaatteiden ostamista. Uskon ja toivon, että iso osa nykyisistä tarpeista selittyy sillä, että vartaloni ja tyylini on muuttunut äidiksi tulemisen jälkeen niin paljon.

      Mutta entä jos tämä ei olekaan ohimenevää? Entä jos huomaan vielä viiden vuoden päästäkin uusivani vaatteitani, jatkuvasti uusien tarpeiden yllättämänä?

      Kovasti haluaisin tyytyä niihin olemassa oleviin, vanhoihin mutta ehjiin vaatteisiin. Mutta kun en tyydy. Olo niissä on epämukava, en tunne oloani kotoisaksi enkä itseäni viehättäväksi. Onko tämä vain korvieni välissä, eli paraneeko vaiva uusilla vaatteilla?

      Poista
    4. Sä vertailet itseäsi vääriin blogeihin :) Tiedän paljon blogeja, joissa 200 euroa riittää yhteen käsilaukun kahvaan ;) Luulen että tuo säästäväisyyden diskurssi kuuluu tiettyihin blogigenreihin jotenkin automaattisesti. Jostain syystä ekologisuus, terveys, tavaroiden karsiminen jne yhdistyvät helposti myös säästäväisyyteen, ehkä se on sitä että kuluttaminen missä merkityksessä tahansa katsotaan epäilyttäväksi.

      Mutta voin lohduttaa. Ostin juuri housut, alennusmyynnistä. Ne maksoivat 135€. Joten 225€ mekosta tuntuu minusta ihan järkevältä hinnalta. Tunnistan kuitenkin tuon fiiliksen, että tällaisia ostoksia pitäisi jotenkin selitellä, nimenomaan jos niistä kirjoittaa blogissa. Omalle lähipiirille asia on yhdentekevä, ketään ei kiinnosta mitä maksan housuistani, ja arvaan että tilanne on sama sinullakin.

      Olen sitä mieltä ettei vaatteiden ostamista voi lopettaa. Sama juttu, kuin että siivoamista tai raivaamista ei saa koskaan valmiiksi. Tämä on kuitenkin tosi kiintoisa aihe, ja taidan kirjoittaa tästä piakkoin omassa blogissani. Tämä keskustelu on herättänyt niin paljon ajatuksia. Minulla on iso mullistus vaatekaapissa edessä samoista syistä kuin sinullakin, mutta siihen liittyy se, etten vielä tiedä mihin muotoon vartalo lopulta asettuu, enkä halua heittää kaikkea epäsopivaa pois ennen kuin se selviää.

      Poista
    5. Tiedätkö, kumma juttu tässä on, että mä tiedän! Silti on vaikeaa olla vertailematta. Enkä halua edes vertailun vuoksi ruveta lukemaan jotain öberi bling-bling kulutusblogia :) Omista kulutustottumuksista huolimatta samaistun enemmän niihin niukkuusblogeihin :D

      Toinen jännä juttu on, että mua ei ikinä ole ahdistanut siivoamisen ja raivaamisen loputtomuus. Mua ei haittaa siivota, jopa tavallaan tykkään siitä. Mun mielestä siivoamisella on aivan turhaan niin huono maine :)

      Ja toisaalta en voi ymmärtää, miksi shoppaamista pidetään mukavana ajankuluna. Se on kamalaa! Olen nyt viettänyt useamman tunnin kaupoilla just niitä puuttuvia kenkiä ym. metsästäen, enkä keksi kyllä montaa tylsempää tapaa käyttää aikansa. Jos olisikin niin, että aina helposti löytäisin etsimäni, saattaisin pitääkin ostosten tekemisestä - mutta entistä useammin on juuri päinvastoin, etten löydä millään sopivaa, ja se on tosi turhauttavaa.

      Poista
    6. No, ei tuossa rahanmenon karsimisessa ole muuta syytä itselläni kuin että tuntuisi kauhealta ajatella laittaneensa 10 000 € vaatteisiin vaikkapa viidessä vuodessa. Ja juurikin omalla kohdallani se, että ehkä sen rahan olisi voinut laittaa luonnonsuojeluun tai vaikkapa lomailla ne kuukaudet, jotka työskenteli tuon rahan ansaitakseen. Toisaalta jos tuloni olisivat "rikkaan", voisi rahaa tuon verran mennäkin.

      Mullakin on toiveena vaatevaraston "valmistuminen", ja siksi olen valmis maksamaan paljonkin, jos tulee jotain juuri oikeanlaista vastaan. On vaan niin, että eipä tunnu tulevan ja kärvistelen edelleen tilanteessani. Täytyy tunnustaa, että nirso mikä nirso, kun mikään ei kelpaa. 200 € / vuosi ei tosiaan ole mikään kauhistelunarvoinen summa, mutta jos se on mennyt virheostoksiin, ymmärrän, että asiasta voi olla harmissaan. Niin kuin esim. itseäni haittaa, että 90 % tekemistäni ostoksista osoittautuu virhehankinnoiksi, vaikkei niihin kadonnut rahamäärä iso olekaan.

      - Suotar

      Poista
    7. Shoppaaminen on raskasta työtä, kun oikeasti etsii jotain tiettyä. Hauskaahan se on, jos vain antaa impulssien ja mielitekojen viedä.

      Poista
    8. Suotar, luulen, että rahanmenon kauhistuttavuuden jokainen suhteuttaa ennen kaikkea omaan tulotasoonsa. 2000 euroa vuodessa ei ole minulle liikaa - rahaa jää aivan riittävästi ruokaan, asumiseen, harrastuksiin, terveydenhuoltoon ym. Toki ymmärrän myös sen, että jos valtaosa ostoksista on huteja, sekin harmittaa. Itselläni P333 ja vaatebudjetti on auttanut välttämään suurimman osan virheostoksista. Muutama on sattunut, ja ne harmittavat, mutta melko vähän, kun suurin osa hankinnoista on osunut oikeaan.

      Rinna: se on juuri näin. Aiemmin, kun saatoin vain "piipahtaa" kaupoilla "katsomassa, löytyykö sieltä mitään kivaa", ei ostoksilla käytetty aika tuntunut ajan tärväämiseltä. Nyt jokainen hetki, jonka vietän kaupoissa, joiden valikoima ei ole sitä, mitä etsin, tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta.

      Poista
  6. Minusta budjetin tärkein merkitys on siinä, että se pakottaa arvostelemaan jokaisen vaatetisin käytetyn euron tuoman hyödyn. Parin euron ostokset, joista ei sitten kumminkaan ole mitään iloa, paljastuvat budjetin myötä silkaksi rahanhukaksi, kun ilman budjettia ne voi työntää henkisesti näkymättömiin ja unohtaa. Oma paras budjetti paljastuu kokeilemalla. Minä jossain vaiheessa luulin, että vaatebudjettini laskisi, kun ostan suunnitelmallisesti ja tarpeeseen, mutta siinä missä vaattiden kappalemäärät ovat vähentyneet, kuhunkin uponnut rahamäärä on kasvanut. Syynä on lähinnä se, että en jaksa enää etsiä kirppiksiltä ym. vaatteita, kun tiedän tasan mitä haluan ja tarvitsen. Mielummin kuin käyttää sata tuntia sihen että hakisin riepuläjien keskeltä juuri sitä täydellstä yksikertaista valkoista kietaisuneuletakkia, menen mielummin putiikkiin, josta tiedän sellaisen löytäväni – isolla hinnalla tosin.

    Pelkäämpä, että ihminen muuttuu sekä sisäisesti, ulkoisesti että sosiaalisesti jatkuvasti niin, että se näkyy myös vaatetarpeissa ja mieltymyksissä. Ainoa ratkaisu jonka keksin on pitää niin niukkaa vaatevarastoa, että jotain ehtii kuluttaa todella loppuun. Silloin voi korvata jotain sopimattomaksi syystä tai toisesta käynyttä jollain sopivalla joutumatta hankkiutumaan ihan hyväkuntoisista periaatteessa käyttöklposista vaatteista eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä. Itselläni näyttäisi jo ostosten kirjaaminen ylös auttaa. Näin ne kaikki pysyvät muistissa, onnistumiset ja epäonnistumiset.

      Minäkin luulin (kuten tästä tekstistä käy ilmi), että vaatebudjettini pienenisi. Niin ei taida kuitenkaan käydä. Makuni on muuttunut kerrassaan vaativaksi, kun olen keskittynyt tarkkaamaan vaatteitteni laatua tarkemmin. Ja hui kauhistus, mitä roskaa tuolla on myynnissä! Että on pokkaa kaupata paitaa, jonka sauma on valmiiksi ratkennut, tai mekkoa, jonka miehusta on tahrainen.

      Poista