lauantai 11. heinäkuuta 2015

Fiksu vaatebudjetti

Joskus nuriseminen auttaa selvittämään ajatuksia.

Jupisin vähän aikaa sitten vaikeuksista pysyä asettamassani vaatebudjetissa. En silloin vielä osannut tarkkaan tunnistaa, mistä kenkä puristi, mutta fiksujen kommenttienne ansiosta taidan tietää sen nyt.


Budjettini oli väärin asetettu. Vaatetarpeeni ovat tällä hetkellä suuret, sillä ennen raskauksia ostamani vaatteet eivät enää sovi uusille vartalon mitoilleni tai nykyiseen makuuni.

Lisäksi projekti 333:n myötä olen tullut entistä tarkemmaksi siitä, mitä kaappiini päästän. Huolimattomasti ommeltu, huonosti istuva tai epämiellyttävää kangasta (hiostava, rypistyvä, kutittava) oleva vaate ei enää kelpaa.

Toisaalta olen ihan yhtä laiska ostoksilla kävijä kuin aikaisemminkin: kun vihdoin löydän sen oikean, maksan siitä melkein mitä vain, jotta voin lopettaa shoppailun.

Jenni ehdotti kommentissaan ja omaan blogiinsa kirjoittamassaan tekstissä, että luopuisin vaatebudjetista tyystin. Sitä en aio tehdä*.

Vaatebudjetti on nimittäin auttanut valtavasti omien ostostapojeni järkevöittämisessä. Budjetti auttaa suhteuttamaan jokaisen ostoksen johonkin kokonaisuuteen. Mielihyvään tai tylsyyteen ostetut vaatteet kuluttavat armottomasti budjettia, jolloin niitä ei enää halua toistaa. Halparytky joka tuntui hyvältä idealta kaupassa, ei ole sitä enää parin pesun jälkeen, kun ostosta ei enää voi vain "unohtaa" jokaisen hankinnan ollessa kirjattuna ylös.

Vaatebudjetti auttaa myös harkitsemaan vielä kerran, tarvitsenko tätä oikeasti. Monesta vaatteesta olen todennut, etten tarvitse. Ne, jotka olen päätynyt hankkimaan, ovat pitkällisen harkinnan jälkeen olleet lähes poikkeuksetta nappiosumia.

Enää en uusi vaatteitani ensimmäisen tylsistymisen sattuessa, vaan käytän ne yhä useammin loppuun. Ulkoilukengistäni irtosi pari viikkoa sitten pohja, joten uudet pääsivät hankintaan oltuaan kohta kaksi vuotta harkintalistalla. Raskaus- ja imetyspaitoina käyttämäni hihattomat topit ovat päässeet alus- ja yöpaidoiksi, kunnes kuluvat niin läpinäkyviksi, etten viitsi niitä edes siihen tarkoitukseen käyttää. Toisista kotihousuistani paistaa polvi läpi, mutta taidan silti uusia ne vasta ensi vuonna.

Mutta se budjetti. Päätin pitää sen ennallaan, mutta suhtautua rennosti budjetin ylittämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kassassa on rahaa, budjetti saa venyä ja paukkua - mutta vuoden lopulla vertaan ostosteni loppusummaa alkuperäiseen budjettiin ja katson, kuinka paljon on mennyt yli.

Tällä hetkellä ylitys on 17,84€, ja vuosi on vasta puolessa välissä. Ylitys tullee siis olemaan reipas.

En aio tuntea ylityksestä huonoa omatuntoa, vaan otan sen oppina siitä, mihin tulevien vuosien budjetit olisi hyvä asettaa.

Ostoksista kirjanpitäminen nimittäin auttaa minua oppimaan myös siitä, mikä nyt sitten oikeastaan onkaan kallista: oliko se heti uusittavaksi joutunut halpaostos sittenkän järkevä, ja mites se kalliilta tuntunut vaate, josta tuli luottovaate ympärivuotiseen käyttöön.

"Oma paras budjetti paljastuu kokeilemalla", totesi vaatetusidolini Rinna. Siihen minäkin uskon. Aion jatkaa harjoituksia.


(* Lisäys 12.7.: Nyt kun uudestaan tuumaan tätä, niin taisi käydä juuri kuten Jenni ehdotti, eli budjetti on hylätty. Mutta ostosten suunnittelemisesta ja muistiin merkitsemisestä pidän kiinni, jotta osaan ensi vuodelle (ja sitä seuraaville) asettaa realistisemman budjetin. Se, mitä en tee, on uuden budjetin keksiminen tälle vuodelle.)

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdiskelua! Luin Rinnan kirjan nyt kesällä, ja vaikka olin lueskellut aiheeseen liittyviä blogeja jo pitkään, en silti jotenkin ollut ajatellut budjetointia. Mietin parhaillaan omaa järkevää budjettia. Vaikka olen pitänyt kirjaa kaikista ostoksista jo reilun vuoden, se tuntuu vaikealta. Jotenkin ne puuttuvat vaatteet ovat niin kalliita (yksi syy siihen miksi ne kaapista puuttuvat..), että realistisena pitämäni budjetti tuntuu jättisuurelta enkä jostain syystä sellaista haluaisi asettaa. Huomasin myös ajattelevani yltiöoptimistisesti tyyliin "silloin viisi vuotta sittenkin takki löytyi alerekistä, ehkä nytkin. ja tuskin ne hinnat on niin paljoa nousseet". Tämän seurauksena esimerkiksi kuvittelin saavani uuden goretex-takin 50 eurolla. Heh heh, niin varmaan joo. Mutta kai se olisi vain jostain lähdettävä liikkeelle, jos tätä meinaa kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta miksi se realistinen budjetti tuntuu (liian) suurelta? Itse huomasin hakevani jotain omituista "yleisesti hyväksyttyä" summaa käyttää vuodessa vaatteisiin. Vaikka ei sellaista ole!

      Vaatebudjetin suuruutta määrittää mm. työ ja millaisissa tilaisuuksissa niitä vaatteitaan pitää. Yhdellä työ vaatii asiallista pukeutumista, toinen voi pukeutua rennommin. Totta kai sillä on vaikutusta budjettiin.

      Mulla se, että ylipäätään kiinnitän enemmän huomiota vaatteiden ostamiseen, tuppaa nostamaan yksittäisestä vaatekappaleesta maksamaani hintaa. Ennen saatoin esim. löytää alerekistä goretex-takin 50 eurolla. Jos nyt löytäisin sellaisen, jättäisin sen kauppaan, koska minulla on jo goretex-takki, joka kestää hyvänä vielä monta vuotta :).

      Sen sijaan musta neule, jota tarvitsen pidettäväksi keltaisen hameeni kanssa, joka korvaisi rikkoutuneen aiemman neuleen, on vaate, jonka tarvitsen nyt (tai viimeistään ilmojen kylmettyä syksyllä). Jos sopivaa ei löydy halvalla, ostan sen kalliilla (no, kyllä minullakin on sietorajani, mutta ymmärtänet yskän).

      Budjetti on tärkeä, mutta niin on ihan vain kirjanpitokin. Eli se, että tiedät, paljonko kulutat vaatteisiin. Ja tietysti se, että suunnittelet hankintasi ja että suunnitelma pohjaa kaapissasi jo oleviin vaatteisiin. Itsehän siis ennen ostelin niitä vaatteita, mitä satuin löytämään, enkä niitä, mitä kaapistani puuttuu. Lopputuloksena 3 mustaa neulepooloa kaapissa...

      Poista
  2. Omasta päästähän se budjetin raja tulee(, ja toki tietenkin jossain on se käytännön asettama raja). Jokin käsittämätön jostain tuleva esto esimerkiksi estää ajattelemasta, että maksan sanotaan vaikka 500 euroa työasukokonaisuudesta. Käytännössä se olisi varmasti hyvin järkevää, koska a) tällä kropalla ei edes löydä sopivaa oikein millään miltään ns halvemmalta merkiltä, b) en halua maksaa montaa kertaa 100 euroa sinne päin -asusta, jossa takki kiristää vähän hartioista, housut lököttävät epämääräisesti ja saumat aukeavat kuukauden ahkeran käytön jälkeen (kokemusta on siitäkin) ja c) sille olisi oikeasti käyttöä usein ja pelastaisi monta päivää. Mutta miksi se tuollaisen ostaminen on niin hankalaa, ja vaikka kymmenen 50 euron sinne päin -vaatteen ei? Miksi? En ymmärrä itseäni. Ärsyttää :D Ehkä se on just tuo yleisesti hyväksytyn hakeminen? Tai se, että minäkin olen sortunut tähän aina pakko saada jotain uutta -ajatteluun. Olen myös hyväksynyt sen, että halvan ei tarvitse olla ihan täydellinen, koska se on halpa! Argh.

    Onneksi sentään olen tosiaan jo tarttunut toimeen, kirjannut ostoksia ylös (kaikki, ei vain vaatteita), miettinyt mitä oikeasti tarvitsen, kirjaillut ylös eniten käyttämiäni asukokonaisuuksia ja tätä rataa.
    Jotain käytännön edistystäkin olen saanut aikaan. Mulla on esim. kolme todella todella kaunista silkkineuletakkia. Sopiiko ne värit mulle? Ei. Sopiiko malli? Ehkä. Sopiiko ne mun muihin vaatteisiin? Ei. Onko ne mun tyyliä? Ei. MIksi olen ne hankkinut? Koska ne oli niin kauniita, isossa alennuksessa ja näin itseni käyttämässä niitä ihanien hameiden kanssa. Hameiden, joita en ikinä tule omistamaan, koska ne ei vain ole mun juttu. Tällaisia ostoksia en ole enää tehnyt, joten toivoa on :)

    Mutta tämä on kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen aihe! Tykkään hurjasti aiheeseen liittyvistä postauksistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielenkiintoinen aihe! Pitäisikin taas kirjoittaa lisää.

      Just mietin, että mulla alkaa olla täydellisen vaatekaapin elementit kasassa, mutta iso osa vaatteista pitäisi vielä saada päivitettyä lempivaatteiksi. Tarkoitan, että mulla on jo olemassa aika hyvä setti toisiinsa sopivia vaatteita, jotka on mun tyyliä (tai lähelle), ja täydellisen siitä vaatevalikoimasta tekisi vain se, että kaikki vaatteet olisivat lisäksi mukavia päällä ja helppohoitoisia. Niinpä mulla on ostoslistalla aika paljon asioita, jotka on tarkoitettu korvaamaan jotain vanhaa.

      Esim. mustat nilkkapituiset housut korvaamaan niitä mustia nilkkapituisia housuja, jotka tuntuvat ikävältä päällä.

      Tai musta neule venepääntiellä korvaamaan sitä mustaa neuletta (venepääntiellä), joka on alkanut niin pahasti purkaantua, etten saa sitä enää korjattua.

      Tai musta jakku sen mustan jakun tilalle, joka sittenkin on minulle liian pieni ja kiristää ikävästi kun yritän liikuttaa käsiäni.

      :D Oon siis jo aika pitkällä projektissani. Enää puuttuu se, että osaisin kaupassa arvioida vaatteen mukavuutta ja helppohoitoisuutta. Osaan juu lukea pesulappua ja jättää kauppaan kemiallista pesua vaativat, mutta en esim. osaa nähdä vaatteesta, kuinka herkkä se on rypistymään. Tai osaan sovituskopissa kävellä housuissa ja istua niissä, mutta en hoksaa sitä, että fillaria ajaessa ne tuntuu kuitenkin turhan piukoilta ja joustamattomilta...

      Poista