lauantai 25. heinäkuuta 2015

Loma

Se on kiireetöntä yhteistä aikaa. Aamuja, jolloin voi lölliä lähekkäin ilman kiirettä ylös, pesulle ja aamupalalle. Päiviä, jolloin voi poiketa totutuista rutiineista, syödä päivälliseksi mustikkapiirakkaa ja iltapalaksi makaroonilaatikkoa.

Se on läheisyydenkipeitä lapsia liimaantuneena ihoon kiinni, päiväunia läjässä sohvalla. Toriostoksia, kerrankin rauhassa tehtyä ruokaa.

Se on ikimuistoisia reissuja, uusia maisemia, mainioita kokemuksia. Iloisia lapsia, uteliaita tutkijoita, joita sadesää ei hidasta.




Toisaalta se on sitä samaa viiden päivittäisen ruokailun ja päiväunien aikatauluttamaa arkea, välillä vain uudessa paikassa. Se on ravintolassa riehaantuvia, huutavia ja juoksevia lapsia, se on hätäisesti hotkaistuja annoksia ennen kuin on ihan pakko poistua paikalta.

Se on autossa tylsistyviä lapsia, edelleen sitä samaa uhmaikää, se on palaneita pinnoja ja hampaiden välistä päästettyjä sähinöitä. Ihan liian huonoa käytöstä meiltä kaikilta.

Se on liian suuria odotuksia, purkaantunutta stressiä, kipakka riita puolison kanssa. Se on ainaiseen tarvitsemiseen tympääntymistä, voisitteko antaa minun olla! (Edes hetken.)

Se on anteeksi, kiitos, ole hyvä. Yritetäänpäs uudestaan, jos tällä kertaa onnistuisi paremmin.

Se on pyykkivuoria kahden reissun välissä, se on oksennustautinen lapsi, se on epätoivoinen yritys hoitaa maailma valmiiksi näiden lomaviikkojen aikana.




Se on tämä nykyinen elämäni, useimmiten ihanaa, toisinaan väsyttävää. Enimmäkseen tuttua, turvallista ja rutinoitunutta, satunnaisesti seikkailuja. Mitään en vaihtaisi pois, paitsi omat huonot hetkeni.

Muistan viime kesänä - viimeisenä kotiäitikesänäni - pohtineeni, miltä tulevat, töissäkäyvän kesät tulevat tuntumaan. Miten se, mikä joskus oli jokaikinen päivä, voi koskaan tuntua lomalta?

Mutta tuntuuhan se. On ihana viettää taas lasten kanssa päivät pitkät, on ihana saada taukoa töistä. Rästihommien lista lyhenee mutta ei valmistu, kotitöitä riittää ja uhmaikä yltää lomallekin, mutta entäs sitten.




 

Kuis sun kesä?

12 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja kovin tutunkuuloista. Meillä eletään nyt arkea miehen kahden lomapätkän välissä. Enää kolme päivää ja ollaan kaikki taas hetken lomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tälläistä tämä :) Itse kyllä tykkään, että tämä kesä ja loma on ollut aivan ihana. En ihan pysty samaistumaan ihmisten narinaan huonosta säästä, tokihan on pitänyt pukea kumpparia jalkaan, mutta kivaa on ollut silti.

      Mukavaa kesänjatkoa!

      Poista
  2. Kiitos kysymästä, ihanasti sekä kuvaamasi kaltaisesti arjensekaisesti. Olen yllätyksekseni oppinut tänä kesänä nukkumaan pitkään, teineiltä se onnistuu luonnostaan. Hitaat aamut luovat ihanat lomafiilikset, kuten rauhalliset ruoanlaitot ja kiireettömämpi olotila. Aivan ihanat kuvat sinulla ja kovasti samaistuttava teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen saanut nukkua pitkään. Tai no, tavallaan: lomatouhuista väsyneet lapset ovat monena aamuna heränneet vasta kahdeksalta, mikä on meille poikkeuksellisen myöhään :)

      Kiire on se, mitä työarjessa kaikkein eniten kammoan. Nyt kun mies palaa hoitovapaalta töihin, meidän kiire vielä moninkertaistuu. Huh, jännittää jo nyt!

      Mukavaa kesänjatkoa :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mukavaa sitä samaa, vielä on kesää jäljellä!

      Poista
  4. Just näin! Mä sanoin tänään mun miehelle, että olenko ihan kamala kun musta tuntuu helpottavalta, että loma on kohta loppu. Siis kun, tämä meidän elämä on tällä hetkellä yhtä uhmaa ja kiukkua, niin tätä pakettia on vaan niin paljon helpompi hallita siinä perusarjessa, missä ohjelma on ennalta-arvattavaa aamupala-puisto-lounas-päiväunet-puisto-jne toimintaa. Mun miehelle toi arkiohjelma olisi hyvin kelvannut lomaohjelmaksikin, mutta se onkin arkisin töissä, kun taas mun arkeni on just tuota ja "loma" mulle on ollut enemmänkin sitä huitelua kaupungilla ja retkillä ja ulkomaanmatkalla, eli jotain tavallisesta poikkeavaa. Ja nyt mä oon samassa tilassa kun just ennen lomaa: "alkaispa se loma jo, en jaksa enää yksin tätä arkea" paitsi nyt vaan "alkaispa se arki jo, että pääsen takas vanhaan tuttuun". Huomaan ihan odottavani sitä, että oon taas töissä (eh, sitten vuonna 2017...), jolloin on (ehkä?) oikeesti niin siistii kun saa lomalla vaan mennä puistoon eikä tarvii lähteä minnekään muualle hakemaan sitä lomatunnelmaa! Ehkä näihin fiiliksiin vaikuttaa eniten se, miten tällä hetkellä lähes joka asiaa täytyy vääntää ja taistella tuon muuten niin ihanan ja hurmaavan 2,5v:n kanssa.. Mutta nyt on näin.
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mua stressaa lasten kanssa sellainen epätietoisuus, jos ei olla päätetty mitä tänään tehdään ja kuka lähtee ulos ja kumpi hoitaa lounaan. Se päivän ohjelma voi ihan hyvin olla sitä normi lähipuistoon ja kotiin syömään, mutta jos aamulla ryhtymiseen menee niin kauan, että lapset kiipeilee seinille eikä enää sitten ehdikään mitään muuta, niin se hermostuttaa. Siksi mä koitan, että sovittais valmiiksi aina edellisenä iltana, kuka tekee ja mitä.

      Uhmaikä on raskas. Mua väsyttää eniten se jatkuva vihaisena olo. En haluaisi ihan joka asiasta vääntää, mutta uhmaikäinen saa riidan aikaiseksi siitäkin, että äiti kaataa maidon väärin :D

      Tsemppiä!

      Poista
  5. Kiitos! On se jännä miten huudon aiheeksi kelpaa ihan mikä vaan, tänään mm. aiheesta "minä VOIN syödä puuroa" ... No siinä se kulta on ihan sun nenän edessä... :D
    -Anna

    VastaaPoista
  6. Meidän loma oli musta ihana siksi, että siihen kuului sopivasti kaikkea. Reissuja ja kyläilyjä, mutta myös paaaaljon kotonaoloa. Silkkaa lojumista, mutta myös edes vähän koti- ja pihahommia. Mun omia rientoja ja aamuyöhön saakka heilumista, mutta myös tosi paljon perheen kesken touhuamista.

    Tärkeintä oli kiireettömyys, ihan koko ajan. Arki on koko perheellä niin helkkarin aikataulutettua, että loman ykkösjuttu meillä on äärimmäinen rentous. Aamulla nukutaan pitkään ja ollaan just niin hitaita kun huvittaa. Myös reissussa ollessa - tämä on tärkeää! (Minimoimme hotelliaamiaiset, aikaiset lähdöt, kellontarkat ohjelmat ym.) Lomalla ei haittaa, vaikka aamiainen syödään klo 10.30 ja "lounaaksi" on iltapäivällä hedelmiä. Voidaan lähteä vielä iltapalan aikaan käymään uimassa ja vetäistä siellä rannalla suoraan yöpaidat päälle. Iltapalaksi varataan kotimatkalle autoon sämpylät ja smoothiet. Edes 2-vuotiaalle ei ole keitetty kertaakaan koko kesänä puuroa.

    Tällainen leväperäisyys ei ollut meille ennen ollenkaan tyypillistä, mutta mitä enemmän säätöä ja tehokkuutta arjessa, sitä suurempi tarve vetää lomat tooooodella hitaalla vaihteella. Sopii meille. Akut on ladattu ja syksy saa tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Mä kammoan lasten kanssa kaikkea minuutintarkkaa arjessakin, ja se on oikeastaan asia, mikä mua eniten huolestuttaa kahden työssäkäyvän vanhemman arjessa. Että jos on koko ajan kiire jonnekin, niin tuleeko musta sellainen kiukkuinen akka, joka vaan huutaa ja tiuskii kaikille (kiire yleisesti ottaen ei tuo minussa parhaita piirteitä esiin).

      Me ei tähän mennessä olla koskaan jouduttu esim. herättämään lapsia aamulla, mikä on mun mielestä ihan mahtavaa :) Aamiaisen syömme joka aamu koko perheen kesken, ja päivälliselle on se töissäkäyväkin vanhempi tullut enemmän tai vähemmän ajallaan. Nämä perheen yhteiset hetket on olleet meille tosi tärkeitä, ja iso syy siihen, miksi mä rupean nyt tekemään lyhennettyä päivää kun mies palaa töihin.

      Mukavaa syksyä!

      Poista