tiistai 11. elokuuta 2015

Idiootti valkoisessa kodissa

Olen ihan tietoisesti karsinut kodistamme värejä. Neliöitä on vähän, ja vaaleus tuo lisää tilaa. Lapset levittävät riemunkirjavia lelujaan ympäri kämppää, jolloin vaalea tausta rauhoittaa värien sekamelskaa.

Tiedän, että kaikki eivät pidä valkoisista kodeista. Tylsää, kliinistä, vaikea pitää puhtaana.

Niin, tuota viimeistä argumenttia en ole koskaan oikein käsittänyt. Eikös tumma pinta likaannu ihan siinä missä valkoinenkin? Itse olen oikeastaan tykännyt siitä, että likaisuuden näkee heti, jolloin voi ryhtyä siivouspuuhiin ennen, kuin lika pinttyy kiinni.


No se oli tietenkin ajattelua ajalta ennen lapsia.

Nyt pienet tahmaiset tassut klähmivät joka ikisen paikan täyteen rasvatahroja. Seinät, kaapinovet, patterit, peilit, ikkunat, you name it.

En enää pysy mikrokuituliinoineni perässä. Eikä oikeastaan huvitakaan.

Niin että ehkä se valkoinen ei ollutkaan niin hyvä ajatus.


Tulisitko apuun, internet? Löytyykö lukijoista siivouseksperttejä? Miten te pidätte kaapinovet ja seinät puhtaina?

Vai maalaanko vain kaiken... ruskealla?

12 kommenttia:

  1. Mä olen jotenkin vaan... alistunut. Mä oon tavallaan jaotellut että mihin sotkuihin puutun heti ja mitkä annan olla. Esimerkiksi keittiönpöytä putsataan heti (se on muuten ruskea ja siinä näkyy kaikki lika eli älä ihmeessä ainakaan ruskeaan vaihda mitään!) mutta ikkunoissa saa sormenjäljet näkyä. Mun kaikki aika menisi siivoamiseen jos yrittäisin pitää kaiken lasten ja kissojen jäljiltä kunnossa. Ei kiitos.
    Meiltä löytyy paljon väriä mutta seinät, kaapinovet ym on valkoisia. Kouluikään mennessä se pahin klähmiminen helpotti ainakin meillä. En suosittele että muutaman vuoden takia kannattaa kaapinovia ainakaan lähteä vaihtamaan :) valkoinen on kyllä haastava, se on totta. Toisaalta, kohta kun teilläkin aikuiset on päivät töissä ja lapset hoidossa niin menee päivisin aina se X-aika kun kotona ei kukaan sotke. Ja se muuten myös auttaa. Kun kotona ollaan vähemmän, pysyy sormenjäljetkin poissa. Tai ainakin ne syntyy muualle kuin kodin pinnoille. Ja lasten kasvaessa heidätkin voi valjastaa siivoamiseen mukaan. Tosin silloin täytyy hyväksyä se että lopputulos ei ole sama kuin oma kädenjälki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ikkunat on meilläkin klähmäisiä, en niitä jaksa (kovin usein) pyyhkiä kun lika ei kuitenkaan siihen pinty. Kaapin ovet on sitten eri juttu, niihin voisin ensisijaisesti kokeilla alempana ehdotettua käsien pesua ruokailun jälkeen.

      Ja ei se tosiaan ole aina se väri, vaan materiaali, josta lika näkyy.

      Meillä 2-v osallistuu siivoamiseen jo nyt :) Tavallaan.

      Poista
  2. Meiltä löytyy kaksi vuoden ikäistä ja yksi kolmevuotias, koti ei ole pelkkää valkoista, mutta kyllä niitä sormenjälkiä on joka paikassa!!! Sama juttu, mitä kukkis kirjoitti, eli priorisointia, häiritsevimpiä pyyhkii päivittäin ja osa putsataan harvemmin... Mä oon vähän turhan siivousfriikki ja stressitasot nousee sotkuisessa kodissa! Jotain sentään oppinut sietämään lasten myötä, pakkohan se on! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en tykkää sotkusta, mutta oon kyllä höllännyt nyt kun on lapsia. Yleisilme pysyy suht siedettävänä kun tavaraa on vähän ja väri-iloittelua on lähinnä lasten leluissa. Pölyä tai edes hiekkaa ei huomaa ellei sitä ole aivan överisti. Lähinnä mua huolettaa, etten saa osaa noista tahroista ikinä pois, jos ne pääsee pinttymään :)

      Poista
  3. Nipomutsi ilmoittautuu. Meillä on valkoiset seinät ja valkoinen matto olkkarissa. Meillä ei tarvii siivota usein. Ja sit se niponiksi: meillä syödään vain pöydän ääressä, ja _joka_kerta kun on syöty, pyyhitään suu kostealla ja kädet pestään saippualla. Ulkoa tullessa jos on yhtään oltu hiekkaisemmassa paikassa, kuten puisto, otetaan sukat pois, pestään jalat vadissa eteisessä ja laitetaan puhtaat sukat.Samoin kädet pestään aina sisään tullessa. Siistiä on ja pysyy.
    Poikkeus on tilanne jossa meillä kyläilee lapsiperheitä joissa tätä tapaa ei ole käytössä, silloin joutuu tekemään sen seinien pyyhkimisrumban. Ainoa missä haaleita sormenjälkiä joskus on, on ikkunalasit. Mutta seiniä, huonekaluja tms. ei tosiaan tarvii jatkuvasti putsata.
    Ja meillä kolme lasta ja niiden meidän talon tavoille opetetut kaverit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin syödään vain pöydän ääressä, pestään kädet ruoan jälkeen ja sisään tullessa ja silti niitä sormenjälkiä löytyy! Mutta hyvä vinkki tuo jalkojen pesu pesuvadissa sisään tullessa, pitääkin ottaa käytäntöön! Kiitos! :)

      Poista
    2. Toi käsien pesu oli hyvä idea, otan käyttöön. Me ollaan pyyhitty käsiä kosteaan harsoon, mutta sekin tapa on kyllä jäänyt jostain syystä.

      Eikä tulisi mieleenkään syödä muualla kuin keittiössä :) Sukkien vaihtoon en taida jaksaa lähteä, mä joko siedän sen hiekan tai imuroin usein :)

      Poista
    3. Meillä ei ole vitivalkoinen koti, vaikka seinät ovat kyllä valkoiset samoin keittiö. Mutta tuo käsien pesu on ihan ehdoton. Aina pestään kädet ja suu ruuan jälkeen! Samoin otetaan ulkoa tullessa sukat pois. Jos on oltu paljain jaloin niin ensin pestään jalat ennen kuin aletaan leikkiä. Ruuan kanssa ei kuljeta pois pöydästä. Tällä systeemillä jopa meidän vaalea kangassohva on edelleen käytännössä tahraton.

      En edes koe olevani mikään nipottaja tässä, vaan musta se kuuluu hyviin tapoihin ettei tahmaisilla tassuilla klähmitä mitään. Tietysti sormenjälkiä tulee tästäkin huolimatta, mutta niitä nyt tulee joka tapauksessa. Sen sijaan vaikeasti pestäviltä rasvatahroilta ollaan vältytty.

      Poista
    4. Mä luulen, että jokainen määrittelee nipottamisen vähän omista lähtökohdistaan :) Ja nipotusta on aina sellainen, mikä ylittää oman sietokynnyksen :D

      Meillä(kin) tulee kyllä tahroja myös aikuisten käsistä, esim. sanomalehteen painomustejälkiä tuolien selkänojissa ja rasvatahroja yläkaappien ovissa, minne lapset eivät ylety. Eli ihan kaikkea ei voi laittaa lasten piikkiin, kyllä me aikuisetkin jälkiä jätämme. Ihan jatkuvasti en jaksaisi olla jynssäämässä, siksi olisikin kiva saada jotain vinkkiä siihen, millä noita kannattaa yrittää irrottaa.

      Poista
    5. Taikasieni ja mikrokuituliina. Mahdollisesti mieto puhdistusaine, kuten laimennettu tiskiaine.

      Poista
  4. Vanha viisaus ohjeistaa, että äiti saa valita näistä kolmesta kaksi: Onnelliset lapset, Siisti koti, Oma mielenterveys.

    Meillä on sisustettu puunsävyillä, mutta näkyyhän se lika niissäkin. Luonnon värit kuitenkin likaisinakin rauhoittaa mua paljon enemmän kuin tyhjältä tuntuva valkoinen... Ja niin. Mun valinnat ovat listasta Oma mielenterveys ja Onnelliset lapset. Siivotaan kun siivotaan, jotain sotkuja raivataan heti, mutta esim seiniä pestään porukalla pari kertaa vuodessa (on muuten pikkumuksujen lempparihommaa se)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon miettinyt asian niin, että tää siisteysfriikkiys on minun ongelmani, ei lasten. Olen koittanut hankkia kotiin huonekaluja, jotka saa pestyä ja jotka kestävät kovassakin leikissä. Meillä esim. saa hyppiä sohvalla ja sängyssä. Sohva on vaalea, mutta siinä on pestävät irtopäälliset (on muuten kätevä oksennustaudin sattuessa). Vaatteet saa likaantua. Sitten jos kodin siisteys alkaa ahdistamaan (kuten nyt ne rasvajäljet), pitää tehdä jotain. Esim. ruveta pesemään käsiä. Tai opetella sietämään tahmatassuja seinillä :)

      Tai sitten pestään seinät, kuten teillä.

      Eli joo, samoilla linjoilla oon, vaikka karvan verran siivousfriikki olenkin.

      Poista