lauantai 22. elokuuta 2015

Pohdintaa lapsen kanssa

Kerroin syksyllä bloggaajakollegani Emilian perustamasta yrityksestä, joka tarjoaa filosofiakerhoja lapsille ja heidän vanhemmilleen. Olen ollut teemasta varovaisen kiinnostunut siitä asti, kun ensimmäisen kerran luin Leluteekin filosofia-kahviloista Emilian blogista.

Esikoiseni on pohdiskeleva ja tutkiva tyyppi, joka on loputtoman kiinnostunut maailmasta ja jaksaa ihmetellä ja kysellä. Ehkä hän tykkäisi myös ohjatusta pohdiskelusta?

Olin kiinnostunut myös omalta kannaltani. Lukioaikainen haaveeni oli ryhtyä isona Esa Saariseksi. Pyrin jopa opiskelemaan filosofiaa, mutta kompastuin pääsykokeissa Hegelin absoluuttiseen idealismiin, jota en koskaan oikein ymmärtänyt (osaisikohan Emilia selittää sen jonkun tarinan avulla?).

Nomuttajokatapauksessa.

Tartuin mielelläni tilaisuuteen, kun Emilia kutsui minut ja joukon muita bloggareita tutustumaan filosofiakahvilaan ennen syksyn kauden virallista aloitusta. Lastenhoidollisista syistä otin mukaan myös 2-vuotiaan kuopukseni, vaikka ennustinkin (oikein), että hän ei filosofiasta innostu.

Meinasin sotkeentua sanoihini, kun yritin pohjustaa lapsille, mihin olemme matkalla. "Lasten filosofiakahvila" on taaperoille varmaan vielä epäselvempi käsite kuin meille aikuisille. Lopulta kerroin, että olemme menossa äidin ystävän Emilian vetämään tuokioon, jossa on muita lapsia, heidän vanhempiaan, leluja ja yhteistä tekemistä.

Onneksi lapset tyytyivät tähän selitykseen. Parasta filosofiakahvilassa olikin esikoisen mukaan lelut, joskin häntä harmitti, etten antanut hänen leikkiä kauko-ohjattavilla autoilla.

Niin, lapseni eivät olleet ihan täysillä mukana pohtimassa Emilian johdolla kivien eri- ja samanlaisuutta, tai tarinaa siitä, miten kaiken veden hotkaissut sammakko saadaan palauttamaan vesi muidenkin eläinten käyttöön. 2-vee viiletti pitkin MLL:n kerhotilaa, eikä 3-vuotiaskaan jaksanut keskittyä kuin osaan Emilian vetämästä tuokiosta. Oli kuitenkin hauska seurata, miten muutama muu lapsi syventyi Emilian tehtäviin tosissaan, ja ainakin ulkopuolisen silmin näytti nauttivan kokemuksesta.

Itse opin Emiliaa seuraamalla sen, että meillä itse asiassa käydään arjessa paljon filosofisia keskusteluita lasten kanssa - en vain ollut osannut mieltää niitä sellaisiksi. Emilia mm. antoi lapsille kiviä, joista pyysi valitsemaan ensin yhden, sitten toisen, joka jotenkin muistuttaa sitä. Kokeiltiin, miltä kivet tuntuvat (lämmin, karhea), katseltiin miltä ne näyttävät (vaalea, raidallinen, pyöreä, litteä), ja vertailtiin toisiinsa.

Kuva: Leluteekki

Filosofiakahviloista ei kuitenkaan tullut meille vakiharrastusta. Isoin syy siihen on varmaankin se, että minä en ole vielä valmis aloittamaan lasten harrastusrumbaa. Taidan odottaa siihen saakka, kun lapset itse alkavat pyytää päästä harrastamaan.

Toinen syy on se, että omat lapseni eivät olleet niitä, jotka keskittyneinä istuivat kuuntelemassa Emiliaa. Meillä pohdinnat lähtevät paremmin käyntiin lasten omaehtoisesti alulle panemina, arkisten touhujen lomassa.

Mutta ehkä sinun perheestäsi löytyy innokkaampia pikkufilosofeja? Tämä teksti olisi pitänyt saada julki aiemmin, sillä tänään olisi ollut tilaisuus tutustua Leluteekin filosofiakahviloihin Töölössä, mutta ehkäpä avoimia ovia tulee lisää! Kiinnostuneita kehotan seuraamaan Emilian blogia, sieltä löytyy myös tarkempia kertomuksia siitä, mikä se filosofiakahvila oikein on.

Me jatkamme pikku pohdiskelijoitteni kanssa maailman ihmettelyä kotivoimin. Lasten filosofisiin pohdintoihin heittäytyminen on muuten suosikkijuttujani vanhemmuudessa! Itse muistan lapsena pohtineeni muun muassa sitä, että katoaako maailma, kun suljen silmäni. Tai että mistä tietää, näkeekö värit samalla tavalla kuin muut: entä jos se, minkä olen oppinut tuntemaan sinisinä, näyttää toisten silmiin siltä, minkä minä tunnen punaisena?

Ai niin joo. Loppukaneettina pitänee mainita, että tämä taitaa olla blogimainontaa. En ole saanut korvausta tästä tekstistä, mutta kävin tutustumassa filosofiakahvilaan ilmaiseksi bloggaajan ominaisuudessa Emilian kutsusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti