sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ei enää huonoja puolia

Tiedättekö sen kysymyksen työhaastattelussa, "kuvaile huonoja puoliasi?". Vähän nohevampi rekrytoija saattaa valita sanansa sujuvammin ja puhua kehityskohteista, mutta patato potato.

Olen ihan pirun kyllästynyt koko kysymykseen, ja ajattelutapaan sen taustalla.

Kuva ei liity aiheeseen, mutta ei välitetä siitä.

Puhun itse mieluummin yhteensopivuudesta. Ei mikään luonteenpiirre tai ominaisuus ole hyvä tai huono sinänsä, vaikka se voikin olla sitä suhteessa johonkin kontekstiin. Eikä kukaan ole täydellinen ihan mihin vaan työpaikkaan, tai täydellinen puoliso ihan kenelle tahansa toiselle tai täydellinen äiti/isä mille tahansa lapselle.

Meissä kaikissa on ominaisuuksia, jotka sopivat yhteen joihinkin tilanteisiin hyvin, ja joihinkin huonosti.

Esimerkiksi minä olen turvallisuushakuinen riskienkartoittaja, joka tykkää suorasta puheesta, hahmottaa kokonaisuuksia ja oppii nopeasti. Olen itseohjautuva ja omaan tieteellisen maailmankuvan, enkä välttämättä arvosta kovin korkealle pelkkää asemavaltaa.

Turvallisuushakuisuuteni tarkoittaa, että viihdyn paremmin muiden palveluksessa kuin omaa yritystä perustamassa. Riskienkartoittajaluonteeni ei välttämättä ole parhaimmillaan luovassa ideoinnissa, mutta olen hemmetin hyvä löytämään toteuttamiskelpoiset akanat epärealististen jyvien joukosta. Minun kanssani työskentelevät tietävät, että voivat luottaa siihen, mitä sanon, mutta toisaalta joutuvat kasvattamaan paksun nahkan, jotteivat pahastu suorasta palautteesta silloin, kun sanottavana ei ole pelkästään mairittelevia asioita.

Olen hyvä ottamaan ohjat käsiini, mutta erittäin huono toimimaan jonkun toisen aivottomana käskyläisenä. Minun on vaikea toimia ihmisten kanssa tai työyhteisöissä, joissa päätökset tehdään perstuntumalla, ja kapinoin kernaasti sellaista esimiestä vastaan, joka ei osaamisellaan ole voittanut arvostustani.

Koska opin nopeasti, hitaampien on välillä vaikea pysyä perässäni ja kyllästyn helposti vanhojen asioiden toistamiseen. En ole paras ihminen hinkkaamaan samaa asiaa vuodesta toiseen, vaan tarvitsen jatkuvasti uusia haasteita mielenkiintoni yllä pitämiseen. Toisaalta olen todella hyvä kehittämään olemassa olevasta entistä parempaa.

Mikään ominaisuuksistani ei ole huono puoli, ja olen kyllästynyt siihen, että jotkut haluavat ne sellaisina nähdä. Minun ei ole välttämätöntä kehittää riskinottohaluani, mutta minun on tärkeää löytää tiimiini ihmisiä, jotka ovat minua hullunrohkeampia. Ylipäätään on tärkeää tunnistaa omat ominaisuutensa, ja pyrkiä tekemään töitä ihmisten kanssa, jotka täydentävät itseä.

Omaa joustavuutta on tietysti hyvä kehittää niin, että pystyy arvioimaan tilanteita ja muita ihmisiä ja sopeuttamaan toimintansa niiden mukaisesti. Aina ei tarvitse sanoa suoria sanoja, voi olla myös hiljaa. Omaa nopealiikkeisyyttään voi yrittää rauhoittaa, jotta muut ehtivät mukaan. Mutta se luonteenpiirre siellä taustalla saa olla ja pysyä, siinä ei ole mitään huonoa.

Rekrytoijien puolestaan kannattaisi miettiä, millaisia tiimejä he haluavat koota, ja mitä ominaisuuksia organisaatiosta puuttuu. Tiimi täynnä hullunrohkeita riskinottajia on huono idea, mutta yhtä huono on toisaalta tiimi täynnä turvallisuushakuisia riskienkartoittajia. Jos jotain täydellistä pitää etsiä, niin olkoon se sitten täydellinen yhteensopivuus avoimen tehtävän ja työntekijäkandidaatin välillä.

Ugh.

4 kommenttia:

  1. Moro,
    olen tuosta yllä olevasta kyllä tismalleen kanssasi samaa mieltä. Monesti kyse on siitä, että täytyy löytää oikea ihminen oikeaan pestiin, ja saada ominaisuudet natsaamaan keskenään (tiimi vs. uusi rekry, muiden tiimiläisten vahvuudet vs. uuden henkilön vahvuudet).
    Mutta olen myös sitä mieltä, että on olemassa (lähes) tilanteessa kuin tilanteessa huonoja ominaisuuksia, joita en missään tilanteessa haluaisin omien alaisteni hallituseviksi luonteenpiirteiksi. Esim. itsensä korostaminen muiden kustannuksella, "pelailu" oman aseman ja statuksen eduksi jne.

    Kivaa viikkoa :)
    t. KatjaV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon miettinyt tätä, ja todennut, että on sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat minun ominaisuuksieni kanssa niin huonosti yhteensopivia, että pyrin välttämään näillä piirteillä varustettuja ihmisiä niin kollegoina, esimiehinä, asiakkaina kuin yhteistyökumppaneina tai tiimin jäseninä.

      Esim. itse harvoin löydän yhteistä säveltä juuri mainitsemiesi pelailijoiden ja oman edun tavoittelijoiden kanssa - mutta tarkoittaako se, että he eivät voisi menestyä jossain toisessa työpaikassa, toisenlaisten työkaverien kanssa? En tiedä, mutta luulen, että voisivat.

      Olen itse ollut kerran työpaikassa, johon olin äärimmäisen epäsopiva kaikista hyvistä ominaisuuksistani huolimatta. Esimieheni ja lähimmät työkaverini olivat arvomaailmaltaan ja työskentelytavoiltaan niin eri planeetalta kuin minä, että minun työsuoritukseni kärsi. Lopulta oli parempi vaihtaa paikkaa. Tuo kokemus opetti, että jatkossa pidän hyvin tarkkaan huolta jo rekrytointivaiheessa, että otan selvää yrityksen ilmapiiristä ja arvoista. Mielenkiintoisinkaan työtehtävä ei minulta luonnistu, jos joudun jatkuvasti tekemään kompromisseja oman arvomaailmani suhteen.

      Eli tavallaan kyse on edelleen siitä, että tuntee esimiehenä omat ominaisuutensa ja tietää, minkälaisten ihmisten kanssa yhteistyö ei suju - ja toisaalta tietää, minkälaisia tyyppejä tarvitsee noustakseen itse uudelle tasolle. Mulla on hirveän hyviä kokemuksia työpareista, joissa toinen on järjen ääni ja vakaa harkitsija, ja toinen villi ideoija, jolle taivas vain on rajana. Yhdessä he ovat saaneet parempaa aikaan kuin kumpikaan itsenäisesti, koska vahvuudet toimivat niin hyvin yhteen.

      Kivaa viikkoa sinullekin! :)

      Poista
  2. Hei,

    Oletko tehnyt Myers-Briggs-persoonallisuustestiä? Ilmaiseksi voi tehdä esimerkiksi täällä: http://www.16personalities.com/free-personality-test Itse tein tämän joku vuosi sitten, mutta nyt olen alkanut vasta enemmän opiskella aihetta. Itse olen INTJ ja sen ymmärtäminen, että kyseessä on harvinainen kombinaatio (erityisesti naisilla) on auttanut itse ymmärtämään, miksi muut eivät välillä ymmärrä minua tai minä en viihdy tietynlaisissa tilanteissa. Pohdiskelu on myös auttanut kiteyttämään vahvuuksia, joita on ehkä pitänyt itsestäänselvyytenä.

    Mielestäni heikkoudet eivät vain ole suhteessa ympäröivään maailmaan vaan tavallaan vahvuuden kääntöpuolia, jotka erityisesti stressitilanteissa näyttäytyvät muille huonoina puolina. Itselläni esimerkiksi vahva palo kehittää asioita kääntyy kyynisyydeksi, jos ideoitani ei oteta vakavasti tai ymmärretä. Pelkästään tämän ymmärtäminen tuntuu asettavan oman turhautumisen mittasuhteisiin ja vähentävän ylilyöntejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tehnyt Myers-Briggsin pariinkin otteeseen, mutta unohdan aina, mikä kirjainyhdistelmä olen :). Tein testin nyt uudestaan, ja olen ISTJ (ehkä "The Logistician" pysyy paremmin mielessä). Tunnistan kyllä itseni tuosta kuvauksesta, ja paljon siinä oli asioita, joita itse tuossa yllä kuvasin (rehellisyys, suoruus, analyyttisyys ja fakta-orientaatio).

      MBTI on hyvä väline itsetuntemuksen kehittämiseen. Itse olen huomannut oppivani itsestäni myös lukemalla eri piirteistä: esim. minua helpotti valtavasti, kun luin Susan Cainin kirjasta Hiljaiset, introverttien manifesti, että eräs introverttien piirteistä on väsyminen ihmiskontakteista. Tunnistin välittömästi tuon piirteen itsestäni, mutta en ollut osannut havaita sitä ennen kuin joku toinen oli antanut piirteelle nimen ja kuvauksen. Väsymisen tunnistaminen helpotti myös sitä, että nyt osaan antaa itselleni palautumisaikaa sosiaalisten tilanteiden jälkeen, enkä tunne siitä huonoa omatuntoa.

      Samanlainen oivallus tuli, kun sain Talouselämän artikkelista nimen luonteenpiirteelle "riskienkartoittaja". Piirteen tunnistaminen auttoi myös hillitsemään sitä, nyt osaan ehkä olla toisinaan myös hiljaa ja antaa toisten ideoida korkealentoisestikin :)

      Itseään täydentävien ihmisten löytämisen tärkeys on niinikään melko uusi ajatus minulle. Aiemmin olen ehkä ajatellut, että minun pitäisi oppia muovaamaan omia luonteenpiirteitäni - nyt ajattelen, että tärkeää on tunnistaa omat vahvuutensa, ja pyrkiä löytämään itseään täydentäviä ihmisiä paikkaamaan sellaisia luonteenpiirteitä, joita on vaikea muuttaa. Esim. minua täydentää työelämässä hyvin idearikas riskienottaja, joka kuitenkin kunnioittaa minun kykyäni kartoittaa riskejä.

      Poista