keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Bloggaaja, joka teki kaiken "väärin"

Lukija saattaa yllättyä kuullessaan, että olen ammatilliselta taustaltani konseptisuunnittelija. Aloitellessani uraani kymmenisen vuotta sitten, ansaitsin leipäni suunnittelemalla verkkopalveluista kohderyhmäänsä vetoavia kokonaisuuksia.

Olen neuvonut asiakkaitani yritysblogien perustamisesta, sisältömarkkinoinnista ja blogimarkkinoinnin hyödyntämisestä kauan ennen kuin aloitin oman blogini. Suosikkibloggaajani Emilia luki kirjoista, miten blogia pidetään  - minä olisin voinut kirjoittaa siitä kirjan.

Ja sitten menin ja perustin blogin, jolla ei ole konseptia ensinkään. Ainoana punaisen langan tapaisena on kirjoittaa blogia aiheista, jotka itseäni kulloinkin sattuvat kiinnostamaan. Ja jos jokin päivänpolttava aihe ei itseä niin kiinnosta, niin teksti jää kirjoittamatta (hetken pyörittelin päässäni ajatusta, josko minäkin tarttuisin metatyöhön - mutta plääh, enpä jaksa).


En ole määritellyt kohderyhmääni tai yrittänyt miellyttää erityisesti juuri ketään - ehkä eniten itseäni, vaikka ihan joka jutulla ei ole sen riman yli menty.

En ole pahemmin välittänyt hakukoneoptimoida sisältöjäni, en pohtia otsikointeja niin, että ne keräisivät mahdollisimman paljon klikkauksia. En kirjoita säännöllisesti, en julkaise vähintään kolme kertaa viikossa. En markkinoi blogiani Instagramissa, Facebookissa sen koommin kuin Twitterissäkään. Snapchatiin en ole edes liittynyt.

En pohdi parasta kellonaikaa tai viikonpäivää tekstini julkaisulle, en vietä iltoja kävijälaskurin ääressä. En ole näyttänyt kasvojani, en julkaissut ronskeja paljastuksia yksityiselämästäni. En ole pyrkinyt kaupallistamaan blogiani: sille yhdelle ainokaiselle yhteistyöehdotukselle sanoin kiitos mutta ei kiitos.



Arvatkaapas mitä? Juuri näin on aivan hitsin hyvä.

En bloggaa tullakseni suosituksi tai kerätäkseni mainostuloja. Bloggaaminen on minulle harrastus, ja ihana sellainen onkin. Vietän töissä ihan riittävästi aikaa viisastellen kaikkitietävänä, yrittäen vakuuttaa ja tehdä asiat "oikein". Täällä tykkään olla reilusti kuutamolla ja ihmetellä maailman menoa avoimen rehellisesti.

Blogi on minulle itsetutkiskelun väline. Kaksi ja puoli vuotta sitten kirjoittamani lyhyt kuvaus: "Oman navan kaivelua ja hajanaisia ajatuksia siitä ja tästä" pitää edelleen paikkansa. Sitähän tämä on. Ja aika hauskaa, että tällainenkin blogi löytää lukijoita!

Pelkkä kirjoittaminen itsessään on mahtavaa, ja minut on lyönyt ällikällä se, miten hienoja keskusteluja tällä omalla pikku foorumillani on syntynyt. Monipuolista, älykästä ja vaikeistakin aiheista asiallisena pysynyttä. Olen kerta toisensa jälkeen pöllämystynyt ja kiitollinen siitä, miten fiksua porukkaa blogini on lukijoikseen saanut.

Miksi bloggaan? Jäsentääkseni ajatuksiani, ja käydäkseni dialogia. Sen suhteen en ole tehnyt mitään väärin, vaikken bloggausaapisten niksejä noudatakaan.

(Tai no, on tuo otsikko vähän pöhkö, mutten keksi parempaakaan, joten antaa mennä!)

21 kommenttia:

  1. Mä väittäisin, ettei blogia markkinointivälineenä voi oikein edes rinnastaa blogiin ajattelun välineenä. Parhaimmillaanhan blogi on jotain henkilökohtaista (mikä ei tarkoita paljastelevaa) - sellaiseen on vaikea päästä, jos on kirjoitettava firmana. En sano, etteikö joku onnistuisikin, mutta väitän, että yhtään isommassa firmassa moinen ei onnistu.

    Ja keskustelua markkinointiblogeihin lienee vaikea luoda, ellei sisältöjengillä ole oikeasti mandaattia ja uskallusta myös vastata kommentteihin muutenkin kuin "Hei! Kiitos kommentistasi!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Millä kaikella yritän ehkä sanoa, että tämmönen konseptiton on just mun lempparia. Kiitos siitä.)

      Poista
    2. Mä luulen, että kaikki mun blogin lukijat on enimmäkseen samaa mieltä. Koska ne, jotka ei tykkää, ei tietenkään lue. Ihan kuten minäkään en lue blogeja, joista en pidä.

      Mutta silleen opettavainen kokemus tämä on ollut työnkin kannalta, että sihtaudun nykyään vielä enemmän varauksella yritysblogeihin, joita tehdään "koska muutkin".

      Poista
  2. Sun "konsepti" on just hyvä. <3

    Itsekin pyörittelen näitä asioita työkseni, ja siksipä oma blogini onkin täysin vallaton, epäsäännöllinen ja vailla mitään sen kummempia ambitioita. Kirjoitan, jos mieleni päällä on jotakin. Jos ei ole, en kirjoita. Ainoa "hyötynäkökohta" on se, että koska kirjoitan myös ammatikseni, minulle tekee hyvää suoltaa mahdollisimman monenlaisia tekstityyppejä. Ihan treenausmielessä, jotta kynäni pysyisi vireessä. Kirjoitan toisinaan myös lyriikkaa ja proosaa.

    Jatka(than) samaan malliin, Saara!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jatkan! Jahka taas inspiroidun jostain aiheesta riittävästi kirjoittaakseni :)

      Poista
  3. Tämä on juuri näin hyvä. Erittäin hyvä, täydellinen.
    Ja vaikka oma blogi-into taas lopahtaisi niin ikuisesti bloggauksen paras bonus on ollut kaikki nää hyvät tyypit, joista kukaan ei ollut parrakas mies (toisaalta olen vähän pettynyt, pidän parrakkaista miehistä ja jos joku älykäs, hauska lempibloggaajani olisi sellaiseksi paljastunut olisin varmasti ollut salaa aika innoissani).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin oikein pohtimaan tuota parrakas mies -juttua, ja sehän ois oikeasti aika veikeetä - siis jos sieltä parean alta paljastuis kuitenkin sellainen blogin oloinen tyyppi. Parta ja sukupuoli on kuitenkin vaan pintaa, ja ajatukset se, mihin mä blogeissa miellyn.

      Poista
  4. "Jäsentääkseni ajatuksiani, ja käydäkseni dialogia." Tämä on kaikkien kiinnostavimpien blogien ydin. Pinta ilman keskustelua on auttamatta tylsää.

    Voin muuten liittyä väärinbloggaajien joukkoon - mulla ei ole edes kuvia :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sun blogi olisi kuvien kanssa aivan hillitön yleisömenestys? :)

      Mutta se just, että ei se ole tärkeää, ainakaan mulle, tuskin sullekaan. Kivaahan se tietysti on, että jengi lukee ja tykkää, mutta mä haluan pitää homman omannäköisenä ja tietyllä tapaa stressittömänä. Just nyt esim. kiivaampi julkaisutahti ei onnistuisi ilman, että jutut olisi pinnallista höttöä - ja sitä en jaksa, joten jääköön.

      Poista
  5. Bloginhan pitäisi nimenomaan huokua "aitoutta" (niiden kaikkien oppaiden mukaan), mutta sitä on tosi vaikea olla aito omalla naamalla, nimellä ja vielä jollain agendalla. Täällä aitous on ehkä juuri se valtti. Ja bloggaamisessa parasta on juuri se ajatusten jäsentely - yhdessä muiden kanssa, muutenhan niitä voisi jäsentää ihan vain oman koneen syövereihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon samaa mieltä! Ha keskustelu on ainoa syy, miksi joskus haikailen isompia lukijamääriä: koska enemmän lukijoita, enemmän kommentteja? Tosin määrä ei korvaa laatua kommenteissakaan, ja täällä on kyllä ihan huipputyyppejä kommentoimassa fiksuja jo nyt :)

      Poista
  6. Tosi kiva blogi sinulla! Eksyin tänne Leluteekin Emilian blogista :) Ja tykkään tästä ajatuksenjuoksusta. Kyllä se vaan paistaa kyllä jotenkin läpi jos postauksia tekee vain suuren kävijämäärän toivossa.

    VastaaPoista
  7. Sun blogi on huippu! Hei älä koskaan ikinä muutu... <3

    Ns. oikeiden ihmisten ja ajatusten blogista on vaikea tehdä bisnestä. Sun vaatepostaukset on olleet tosi luontevia ja mielenkiintoisia ilman minkään brändin nostamista esiin. En tiedä tekiskö affiliate-linkit niistä huonompia, mutta tuntuu että moni päätyy helposti tekemään enemmän ja enemmän mainospostauksia ajan kanssa, kun mainossiivujen makuun on päässyt.

    Mainoksia riittää, terävä ja ajatuksia herättävää teksti on harvinaista herkkua. Siksi täällä tänään ja taas ensi kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en edes varmaan osaisi :)

      Luulen, että affilinkit ois vienyt vähän pointtia mun teksteiltä, joiden idea on kuitenkin kannustaa ihmisiä pohtimaan onaa tyyliään ja harkitsemaan ennen ostamista - eikä kannustaa kaikkia ostamaan samoja releitä, mitä mulla on :)

      Poista
  8. Yhdyn kyllä edellä olevien kommentteihin. Mieluummin luen konseptitonta blogia, jossa kirjoitetaan juuri siitä, mistä bloggaaja sillä hetkellä haluaa kirjoittaa. Olen paljon itsekin miettinyt, että pitäisikö keskittyä omassa blogissa vain yhteen asiaan ja tehdä se "kunnolla", mutta päätynyt joka kerta samaan sillisalaattiin. Kun välillä kiinnostaa asia X ja sitten taas Y. Kyllä se omalla kohdallani näkyy lukijamäärissä (en koe tarpeelliseksi mainostaa somessa tai missään), mutta toisaalta sekään ei haittaa. Ei tule ainakaan paineita siitä, mitä pitäisi kirjoittaa ja millaiselta blogin pitäisi näyttää. :) Eikä tule huonoa omaatuntoa jos ei viikkoihin jaksa/ehdi kirjoittaa mitään, tai jos joskus tulee monta postausta päivässä. Lukee ken haluaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pitkästä aikaa oikein jonoksi asti ideoita, mistä kirjoittaa - mutten kuitenkaan malta ottaa aikaa kirjoittamiselle. Sellaista se, ehkä jonain toisena hetkenä tekstiä taas syntyy kuin itsestään.

      Poista