maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulujuttuja

Tehtiin lasten kanssa piparitalo. Kun sanon "lasten kanssa" tarkoitan tietysti, että minä tein, muksut katselivat. Kopioin tältä osin isäni jouluperinteen. Paitsi että isäni antoi meidän lasten sentään koristella, minä en.

Kaipaako se teistäkin enemmän koristeita?


No mutta. Nelivuotiaani on muuten mahdottoman taitava leipomaan pipareita. Leipoi kolme pellillistä sillä aikaa, kun minä askartelin talon kimpussa. Kaksivuotias keskittyi syömään taikinaa, mutta eipä tuosta voi syyttää: minunkin mielestäni taikinansyönti on koko homman paras puoli.

Niin siksi minä oikeastaan siitä talosta kirjoitin, että opin pari juttua. Kerron teillekin:

Piparitalo kannattaa mitoittaa niin, että jokainen osa mahtuu kastettavaksi paistinpannulle sulaan sokeriin. Opin tämän palaneen käsivarren kautta. Ensi vuonna yhden osan maksimileveys on paistinpannun halkaisija. Nyt pitää enää muistaa tulla lukemaan tämä ennen ensi joulun suuruudenhulluja suunnitelmia.

Seinät ja katto kannattaa koristella ennen talon kasaamista, sillä vaakatasossa koristelu on helpompaa (eikä koristelu valu, kuten helposti käy jos yrittää valmista taloa koristella).

Liimaamisesta ylijääneen sokerin voi sulattaa vielä kertaalleen pannulla (jos se on ehtinyt jähmettyä), ja kaataa foliosta taiteltuun kuppiin ja heittää roskikseen, kun se on kovettunut.

Kas näin.

Mitäs muuta. Lapset eivät ole vielä päässeet perille ihan kaikista joulun salaisuuksista. Esimerkiksi eivät tajua raukat kirjoittaa pukille, kun en ole kertonut. Se on hyvä se, en ihan tiedä, miten osaan suhtautua joululahjatoiveisiin, jahka niitä alkaa joskus satelemaan.

Tai no, esikoinen toivoo kauko-ohjattavaa helikopteria. Ei koska on joulu, vaan koska hän haluaa sellaisen. Ihan kiitettävän pitkäjänteisesti on jo pari kuukautta halunnut. Tai noin niinkuin syntymäpäivistään asti. Jolloin ei saanut helikopteria.

Tämä on vähän konstikas juttu. Kun tavallaan minäkin haluaisin olla sellainen lastensa toiveet toteuttava mukava rento äiti kuten Emilia tai Katja. Tosiasiassa en yhtään halua kotiimme kauko-ohjattavaa helikopteria. Ehkä lapsi unohtaa toivoneensa sellaista? Niin varmasti käy jatkuvasti.


Muuten jouluvalmistelut ovat aika lailla mallillaan.

Ostin kaupasta jouluoksan.


Joulumieli.

7 kommenttia:

  1. Ostin taannoin Granitista piparkakkutalomuotin, jolla saa kaikki tarpeelliset osat, kun käyttää kahdesti. Sarjautuotettiin siskon kans muutama piparitalo, ja oli ihan kätevää. Tosin nyt lähinnä mietin, että mitäköhän teen englanninlakuilla, ranskanpastilleilla ja Marianne-palloilla koristellulla överi-möksällä, mutta luultavasti tuhoan sen makeanhimoissani joku päivä. Onneksi ei ole kovin iso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piparitalomuotit! Nerokasta! Olisikohan jossain myös ikkunaruutumuotti, ettei tarvitsisi näpertää noita käsin?

      Piparitalojahan voisi antaa joululahjaksi? Mäkin tykkään niiden tekemisestä enemmän kuin syömisestä.

      Poista
    2. Meillä on muumitalopiparimuotit (sisältää ikkunaruutumuotit). Kätevää! Vaikka kyllä mä taas joku vuosi suunnittelen ja rakennan piparkakkulinnan niin kun tein joskus partiomyyjäisiin, mutta sitä odotellessa tykkään valmiista muoteista ja valmiista piparitaikinasta :) Nyt pitäisi vaan saada irrotettua aika leipomiselle ja kokoamiselle. Jos olisi oikein ahkera voisi tehdä kaksi taloa, joista toisen lapset saisivat "koristella" niin saisi itse rauhassa keskittyä siihen omaan proggikseen.

      Poista
    3. Mä teen taikinan itse, se on aika helppoa ja kiva ohjelmanumero lasten kanssa. Kaavat tulostin netistä, viime vuonna tein nekin itse. Mussa on vähän sellaista askartelijan vikaa, nää on kivoja projekteja :) Mutta ne ikkunamuotit voisin kyllä hankkia, noiden ruutujen näprääminen oli tylsää kun ikkunoita oli 8.

      Leipominen onnistui meillä aika näppärästi esikoisen kanssa, hän oli niin keskittynyt omiin pipareihinsa. Kuopuksen mies vei pois jaloista, hän ei ihan jaksanut vielä.

      Liimaamisen tein suosiolla vasta lasten mentyä nukkumaan, kuuman sokerin kanssa en halua apukokkeja.

      Mä harkitsen josko luovuttaisin koristelun lapsille ensi vuonna. Tai sitten teen kaksi taloa :)

      Poista
    4. Mä olen liimannut kaupasta saatavalla sokerikuorrutuksella, kun pelkään vähän sen kuuman sokerin kanssa läträämistä. Sokerikuorrutuksella liimaaminen vaatii vähän tukirakenteita kuivumista odotellessa, mutta toisaalta helpompi myös fiksata, jos sattuu tökkäämään jonkun osan väärään kohtaan.

      Mä luulen, että meidän kuopusta ei ehkä uskalla vielä ottaa leivontaan mukaan. Hän nimittäin veti elämänsä ensimmäiset herkkuöverit viikko sitten, kun silmän välttäessä oli onnistunut kiipeämään pikkujoulujen herkkupöydän suklaakonvehtien ja piparien kimppuun. Yöllä sitten kärvisteli ilmavaivojen takia..

      Poista
  2. Sulan sokerin saa muuten näppärästi irti pannusta kaatamalla vettä pannuun ja pitämällä levyä matalalla lämpötilalla pari minuuttia - sokeri liukenee veteen, ja pannun tarvitsee enää kevyen pesun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän, mutta mua epäilyttää se sokerin kaataminen viemäriin. En laittaisi kahta desiä sulamatonta sokeria viemäriin, niin en viitsi laittaa samaa määrää vereen liuotettunakaan. Folioon kaataminenkin on tooosi helppoa, ja sen saa laitettua roskiin.

      Poista