sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ei minun nimissäni ja maailman rohkein nainen

Minun piti kirjoittaa teille perjantaina mielenosoituksesta, joka järjestettiin lauantaina Helsingissä. Se jäi tekemättä, koska vietin perjantain vessanpönttöä halaillen.

Mielenosoitus oli ja meni (kuuleman mukaan hyvin, mistä olen iloinen), joten kerron sen sijaan mielenosoituksen takana olleesta naisesta.

Blogikaverini Emilia tutustui Rajat kiinni -ryhmään Facebookissa tehdessään taustatyötä blogitekstiään varten. Kuluvan viikon tiistaina hän huomasi, että ryhmä suunnittelee lauantaiksi (siis eiliseksi) mielenosoitusta, jossa vaaditaan Suomen rajoja kiinni naisrauhan nimissä.

Siis että me suomalaiset naiset saisimme olla rauhassa, kun tänne ei enää ulkopuoliset pääsisi.

Nomuttajokatapauksessa. Emilia suivaantui, ja lähetti kouralliselle ystäviään viestin: "Kuka tulee mun kanssa sunnuntaina Narinkkatorille pitelemään sellaista kylttiä, jossa lukee EI MINUN NIMISSÄNI?"

Tämä oli siis tiistaina. Perjantaina Ei rasismia minun nimissäni -ryhmän kautta tapahtumaan oli ilmoittautunut yli tuhat henkeä, ja tapahtumasta kiinnostuneita oli liki viisituhatta. Paikan päälle Rautatientorille tuli liki kolmesataa henkeä.

Tiistaista lauantaihin Emilia kirjoitti lehdistötiedotteita, organisoi kylttien askartelua, ilmoitti mielenosoituksesta poliisille, puhui median kanssa, siivosi tapahtuman seinältä asiattomia kommentteja ja osoitti kaiken kaikkiaan sellaista organisointikykyä, että luulisi hänen järjestäneen mielenosoituksia koko ikänsä.

Emilia, mä olen susta aivan hemmetin ylpeä. Toivottavasti olet itsekin. Sä olet mun arjen sankari. Moni meistä on ahdistunut rasismin ja vihapuheen noususta maassamme, sinä ryhdyit toimeen. Ja kun ryhdyt toimeen, niin voi pojat, panet todellakin tuulemaan!

**

Pelko on katala tunne. Minua inhottaa, että pelkään. En pelkää turvapaikanhakijoita, mutta pelkään näitä "kansan syvien rivien" ja "naisten turvallisuuden" puolesta toreilla marssivia some-trolleja, jotka toivovat suvakkihuorille joukkoraiskausta.

Nolottaa, mutta pelkään, että tällaisten tekstien perusteella he löytävät minutkin, ja pikkublogini, jossa tähän asti keskustelu on ollut asiallista ja kiihkotonta (myös maahanmuutosta, ja myös silloin, kun kommentoija on ollut eri mieltä kuin minä).

Mutta pakkohan se on ääneen sanoa. En hyväksy rasismia, enkä hyväksy naisten turvallisuuden ottamista rasismin keppihevoseksi. En hyväksy raiskauksia, en hyväksy polttopulloiskuja, en hyväksy väkivallalla uhkailua.

Ei siis minunkaan nimissäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti