sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Introvertin vapaapäivä

Annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi hotelliyön parhaassa seurassa: yksin itseni kanssa.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Noin vuorokauden mittaiset karkumatkat ovat minun tapani pärjätä lapsiperhearjessa. Ensimmäisen yksinäisen hotellireissun tein kun esikoiseni oli vähän yli vuoden, sen jälkeen niitä on kertynyt säännöllisesti, noin kaksi tai kolme vuodessa.

Edellisestä kerrasta on jo liian kauan, mikä alkoi näkyä pään hajoamisena. Taisin kuvitella, että töissä vietetty aika on "omaa aikaa", mutta eihän se niin ole. Töissäkin minua odottavat velvollisuudet ja kilometrin mittainen tekemättömien asioiden lista, vaikka kaksivuotiaan uhmaraivareilta siellä vältynkin.

Siispä pakkasin eilen aamulla reppuuni hammasharjan, kirjan ja tietokoneen ja lähdin minilomalle kotikaupunkiini. Kävin kirjastossa, sushilounaalla, päiväleffassa, ja vietin hyvän tovin hotellihuoneessa katsellen Star Wars -aiheisia YouTube-videoita. Siskoni liittyi seuraan hotellin aulabaariin, jossa joimme lasilliset kuohuvaa merkkipäiväni kunniaksi.



Moni varmaan viettäisi tällaisen ajan ystävien kanssa, eikä muista ihmisistä eristäytyen. Niin minäkin ehkä olisin tehnyt aikana ennen lapsia. Tässä elämäntilanteessa parasta rentoutumista on kuitenkin se, ettei tarvitse ottaa kenenkään muun tarpeita huomioon kuin omansa.

Nautin naurettavan paljon siitä, että sain valita lounasravintolan ja leffan ihan vain oman mieleni mukaan. Pieniä asioita, mutta jos valtaosan ajastaan käyttää siihen, että luovii kolmen muun ihmisen tarpeiden ristiaallokossa, on ihanaa välillä miellyttää vain itseään.

Nautin myös hiljaisuudesta. Hotellihuoneessa kuuluu vain ilmastoinnin hiljainen hurina, en koe tarvetta täyttää tilaa musiikilla. En kaipaa keskustelua, on mukavaa olla puhumatta kenellekään. Lapsiperhearki on tehnyt minusta varsinaisen erakon.

Karkuretkeni on muutaman tunnin päästä ohi, ja minä palaan kotiin taas mukavampana äitinä ja vaimona. Ihan vielä en kuitenkaan ole saanut tarpeekseni.

Haaveissa siintää aika, jolloin saisin taas kokea tylsistymisen riemun. Se hetki, kun olen jo siivonnut, käynyt lenkillä, sheivannut, järjestänyt kaapit, käynyt leffassa, taidenäyttelyssä, brunssilla, lukenut, kanava- ja nettisurffannut, juonut itseni humalaan, hoitanut lasten vaateostokset, vaihtanut kukkiin mullat, nähnyt ystäviä, nukkunut päiväunet, enkä keksisi enää mitään tekemistä.

Jotain, mitä odottaa?

8 kommenttia:

  1. Mäkin mietin, vieläkö joskus elämässä tulee sellaista. Veikkaan, että ei sinä samana aikakautena, kun elämään kuuluu myös lasten vaateostosten tekemistä. ;-)

    Mutta ehkä sitten kun lapset eivät enää asu kotona.

    Sitä odotellessa täytyy ottamalla ottaa omia minibreikkejä ja nauttia niistä täysin siemauksin

    Mä olin tässä pitkästä, pitkästä aikaa ystävien kanssa ulkona. Olen koko alkuvuoden panostanut aina tilaisuuden tullen erakkominäni hyvinvointiin. Nyt oli aika kiva olla vaihteeksi sosiaalinenkin. Täytyisi muistaa pitää huoli tuosta ystäväpuolestakin, kun se parhaimmillaan on niin kovin antoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, joka tapauksessa jotain, mitä odottaa :) Olkoonkin, että siihen menee vielä 15 tai jotain vuotta.. Sillä välin minibreikit auttavat pitämään pään kasassa.

      Mä lähdin suoraan hotellilta ystävänpäiväbrunssille kavereiden kanssa. Sekin on kovin antoisaa, ja hyvä tosiaan muistaa huolehtia siitäkin puolesta.

      Poista
  2. Onneksi olkoon :)! Ja itseä pitää helliä ja pitää huolta just silleen kun hyvä on <3! Ainoa tyyppi jota pitää sietää koko elämänsä :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)!

      Kyllä, se on just näin! (Pikkusiskon luuli, että meillä oli miehen kanssa riita, kun minä yövyin hotellissa. Sitten hän vietti aamupäivän meillä ja totesi, että onhan näissä pellavapäissä hieman tekemistä..)

      Poista
  3. Ooo, kuulostaa ihanalta! Ja todellakin ymmärrän sinua. Olen itse juuri hekumoinut haaveella "kun saisi olla edes päivän yksin (kotona)". Millaista luksusta yksin oleminen voikaan olla kun siitä niin harvoin saa nykyään nauttia...

    VastaaPoista
  4. Vau, kuulostaa ihanalta.
    Mun piti ottaa kanssa vuorokauden, kahden vapaa täällä mutta meiltä loppui kesken sekä aika että rahat, mutta viikonloppuna lähden päiväksi pois kotoa (odotan aikaa, että voin olla yksin päivän kotona ilman muita ihmisiä, ja siinähän odotan :D ). Hekumoin eniten ajatuksella kuudesta tunnista bussissa, eväiden, lehden, kirjan ja päiväunien parissa. Paras olisi, ettei yksikään lapsiperhe tule pilaamaan rauhaani. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääh sori sori, oon unohtanut vastata :(

      Kuusi tuntia bussissa? Oliko kivaa? Mä tykkään junamatkustamisesta, voin samaistua :)

      Poista