lauantai 6. helmikuuta 2016

Kasvissyöjän vegaanihaaste

Olen ollut kasvissyöjä noin 13 vuotta.

Lopetin ensin punaisen lihan syönnin, nopeasti perässä seurasivat siipikarja ja kala. Kananmuna ja maitotuotteet jäivät osaksi kasvisruokavaliota. Alkuun en kokenut tarvetta niiden poistamiselle, sittemmin koin munattoman ja maidottoman ruokavalion turhan hankalaksi - etenkin, kun syön paljon kodin ulkopuolella.

Kasvissyöntini taustalla ei ole halu suojella eläimiä, vaan itsekkäämmin huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta. Karjankasvatus aiheuttaa liikennettä suuremmat kasvihuonepäästöt, ja liikakalastus uhkaa jo kolmasosaa maailman kalakannoista. Pihvin ja makkaran jättäminen pois omalta lautaselta on minulle pieni arjen ekoteko, ja lihattomaan ruokavalioon totuttuani en ole sitä oikeastaan edes kaivannut.






Viime vuodet omatuntoa on kolkutellut juuston kulutus: juuston hiilijalanjälki on noin viisinkertainen maitoon verrattuna, joten se olisi seuraava looginen askel kohti pienempää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä. Hyppy lakto-ovo-vegetaristista vegaaniksi tuntuu kuitenkin paljon suuremmalta kuin lihasta ja kalasta luopuminen yli kymmenen vuotta sitten.

Lihaton lokakuu ja tammikuinen vegaanihaaste ovat tehneet hyvää työtä kasvissyönnin normalisoinniksi rohkaistessaan ihan tavallisia sekasyöjiä vähentämään lihaa lautaseltaan. Olennaista ei lopulta ole täyskäännös vegaaniksi, vaan kasvisten osuuden lisääminen omassa ruokavaliossa.

Itse en ole rohjennut vegaanihaasteeseen vielä ryhtyä. Minua ei tarvitse vakuuttaa siitä, että kasviksista saa maukkaan ja ravitsevan aterian, sillä perheemme arkiruokiin kuuluu monta täysin eläinkunnan tuotteista vapaata pöperöä. Soijanakki-juureskeitto tai bataattikookoskeitto ovat muutama esimerkki, joiden vegaanisuuden tajusin vasta asiaa erikseen mietittyäni.

Mutta sitten on se mutta. En osaa luopua aamukahvini maidosta, eikä soija-, kaura- tai manteliversio ole vielä vakuuttanut. Rrrrakastan juustoja, jotka muodostavat ison osan proteiininsaannistani. En osaa kuvitella leivonnaisia ilman kananmunia, maitoa JA voita (letut? pannukakku? muffinssit? pulla?).

Uskon, että perheemme ruokailutottumukset ovat pääosin ekologisia jo nyt, ylenpalttista juustonkulutusta lukuunottamatta. Vaikka muut kolme perheenjäsentä ovat sekasyöjiä, yhteisillä aterioilla syömme kaikki kasvisruokaa. Ruokaostokset hoitava puoliso on innostunut satokausikalenterista niin, että kauppakassista saattaa löytyä neljä pussillista keltajuuria tai reilu kilon punakaali, joiden parissa saan käyttää mielikuvitustani ja kekseliäisyyttäni taikoessani niistä maukkaat ja vaihtelevat ateriat useampana päivänä peräkkäin. Ruokajätettä meillä tulee harvoin, sillä hyödynnämme ahkerasti pakasteita ja itse olen erikoistunut tekemään arkiruokaa siitä, mitä kaapista löytyy.

Mutta jokin siinä vegaanihaasteessa on jäänyt kaivelemaan. Ehken ryhdy totaalikieltäytyjäksi maitotuotteiden ja kananmunan suhteen, mutta voisin etsiä repertuaariini vielä muutaman vegaanireseptin.

Ennen kaikkea haluaisin oppia valmistamaan juhlavaa ruokaa pelkistä kasvikunnan antimista. Olen kutsunut ystäviä kylään Earth Hour -illalliselle maaliskuussa, ja olisi mukava yllättää sekä vieraat että itseni kolmen ruokalajin vegaaniherkuilla.

Löytyisikö lukijoilta ideoita tai peräti reseptejä? Viime vuonna onnistui ilman suurempaa päänvaivaa sekä alkuruoka (salaattia fenkolista ja omenasta orvokin kukilla koristeltuna) että jälkiruoka (Jädelinon vegaaninen tummasuklaasorbetti), pääruuaksi tarjosin bravuuriani eli sienirisottoa (ja mitä on risotto ilman parmesaania? Pelkkää riisiä).

Pääruokaideat ovat siis hakusessa, joten auta, kiltti internet!

30 kommenttia:

  1. Vegaanihaasteeseen voi osallistua vuoden ympäri, mut siitä ei pidetä niin isoa ääntä muulloin. Kannattaa kokeilla, uutiskirjeistä saa tosi paljon vinkkejä ja inspiraatiota. Näin entisenä sekasyöjänä on ollut myös huippua tajuta miten valtavan laaja maailma vegaanipuolella odottaa, kun kokkausinspiraatio on ryöminyt pohjamudissa urautuneiden tapojen kans. Tulee testattua erilaisia juttuja ihan uudella innolla, kun on uusia jänniä raaka-aineita käytettävänä, ja vaikka en täysvegaaniksi alkaisikaan, niin ainakin kauratuotteet ja tofu on tulleet jäädäkseen mun keittiöön. Suosittelen siis, ihan vaikka vaan uutiskirjeiden ja reseptipankin takia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en tiennytkään, kiitos vinkistä!

      Helppoja arkiruokia minäkin kaipaan enemmän listalleni. Vegaaniruokia meillä jo aika paljon syödäänkin ihan huomaamatta, mutta kieltämättä samat ruuat pyörivät aika tiheästi. Vaihtelu virkistäisi :)

      Poista
  2. Muffinssit ja pulla on ainakin tosi helppoa tehdä vegaanisesti! Muffinsseista tosin ainakin omassa leivonnassani tulee silloin pääasiassa banaanille maistuvia, se on pieni rajoite. Pullaan (ja lettuihin) taas käytetään nesteeksi vissyvettä ja pullaan ei tarvitse munia lainkaan muutenkaan. Tavallisiin lettuihin toki tarvitsee ja on ihan totta, että voi hakkaa margariinit mennen tullen ja vielä kerran takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli muffinsseihin tulee kananmunan sijasta banaania? Itse olen laittanut taikinaan myös pari desiä maitoa, millä se korvataan?

      Letut on niin isosti maitoa ja munia, että mua epäilyttää aivan todella paljon niiden vegaaniversio :) Ehkä satsaan alussa juuston vähentämiseen, ja lettujen vuoro tulee vasta joskus todella paljon myöhemmin :D

      Poista
    2. Maidon tilalle vaan jotain kasvismaitoa tai vaikka mehua :)

      Poista
    3. Okei, tuota voisi joskus kokeilla. On sen verran helpon kuuloista, ja tuskin makuunkaan niin kovasti vaikuttaa.

      Poista
  3. Olet varmaan perehtynyt ja minä en, siksi kysyn:

    Onko ympäristölle pahaksi, kun kuljetetaan Suomeen kookosta ja soijaa? Eikös ne tule jostain Thaimaasta ja Vietnamista? JA eikö noissa maissa ole paljon antibioottiresistenssiä ja supersaastuneita viidakoita, jossa on vieläkin napalmia ja öljykatastrofeja?

    Aivan täysin mutulla sanon! Oma ruokavalio on hirveä sekoitus, mutta en koskaan syö viinirypäleitä, mangoja, kaakaota, Amerikan tuotteita, Aasian nuudeleita. Yritän ostaa vain eurooppalaista, ja olen luullut että näin rahti ei ainakaan saastuta enkä saa mitään toisen maailmansodan aikaisia viidakkomyrkkyjä. Tästä syystä en ikinä osta aasialaisia pähkinöitäkään.

    Ja siis, minulla on ollut vain vatsanpohjafiilis, eli ihan päin mäntyä saatan olla mennyt.

    Nuppu, joka yrittää elää vaan ahvenanmaan omenoilla suunnilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä saasyoda.fi on aika hyvin selitetty ruuan ympäristövaikutusten mittakaava.

      Ruuan alkutuotannosta syntyy valtaosa sen päästöistä, ja kuljetusten ollessa nykyään varsin tehokkaita, on kuljetuksen ympäristökuorma hyvin pieni alkutuotantoon verrattuna. Ympäristönäkökulmista on siis tehokkaampaa jättää liha pois ruokavaliosta kuin suosia kotimaista. Mikään ei tietenkään estä tekemästä molempia.

      (Oma mutuni tosin sanoo, että jos sydäntalvella on saatava tomaatteja, espanjalaiset ovat ympäristöystävällisempi valinta kuin kotimaiset kasvihuonetomaatit.)

      Sivu asettaa mittasuhteeseen myös itsekin kritisoimani ruuan muovipakkaukset: tiestitkö, että yhden ainoan kinkkusiivun tuotannon ympäristökuorma on suurempi kuin leikkelepakkauksen?

      Viidakkomyrkyistä en mitään tiedä, eikä nopea googlaus tuottanut luotettavan oloisia tuloksia, joten pidän pähkinät jatkossakin ruokavaliossani :)

      Poista
    2. Mutta onko ne espanjalaiset tomaatit yhtä eettisiä kuin suomalaiset? Olen ymmärtänyt että työolosuhteet noilla tomaattitiloilla voivat olla aika järkyttävät, samoin kuin monissa aasiassa erilaisilla hedelmäpelloilla jne. Tämä on näitä kysymyksiä, että suo siellä vetelä täällä. Tässä tullaan varmaan pitkälti siihen, mikä itse kullekin on se tärkein juttu, eikä niitäkään oikein voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Tai siis jokainen tietysti laittaa omassa päässään, mutta mitään universaalia absoluuttista totuutta ei varmaan ole. Että vastustaako ilmastomuutosta, vai yrittääkö tukea kotimaista työllisyyttä, vai kehittää ihmisoikeuksia, tai eläinten oikeuksia, vai meneekö terveellisyys edellä... Oikein syöminen on ihan älyttömän vaikeaa.

      Poista
    3. Jäin oikein miettimään tätä. Onko todella niin, ettei voi laittaa paremmuusjärjestykseen? Vai onko pikemminkin niin, että vaikka tiedämme, mikä tuo järjestys olisi, meiltä puuttuu kanttia tehdä oikea valinta?

      Jos tämä olisi tehtävä lukion filosofian tunnilla, niin eikö todella löytyisi oikeaa vastausta? Olisiko opettaja sitä mieltä, että jokaisen suhteellinen totuus on oikea?

      Eikö sellaisessakin tilanteessa, jossa ei ole täydellistä ratkaisua, voi löytyä silti se paras - tai vähiten huono?

      Eikö voisi punnita eri vaihtoehtojen paremmuutta asettamalla ne järjestykseen suhteessa aiheutuneen haitan suuruusluokkaan ja kärsijöiden määrään?

      (Tomaattiesimerkkiin löytyy muuten hyvin yksinkertainen, vieläkin parempi ratkaisu, jonka olen itse jättänyt käyttämättä: jätä tomaatit talvella kokonaan syömättä.)

      Poista
    4. Tätä just tarkoitan, että oikein syöminen on vaikeaa. Siis täydellinen ratkaisu olisi varmaankin syödä kotimaista luomua, lähinnä kauden kasviksia ja riistaa. Mutta kuinka realistinen vaihtoehto se on? Mun resursseilla ei onnistuisi. Enkä oikeastaan edes haluaisi syödä noin rajoitetusti, mutta vaikka haluaisinkin, niin arjen ruokahuolto menisi huomattavasti hankalammaksi kuin mitä se nyt on. Ja sitten siinä tulee juuri tuo, minkä itsekin otit esiin, eli että miten paljosta sitä olisi valmis luopumaan? Ei hedelmiä, ei tuoreita vihanneksia...

      Luulen että me kaikki laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen, mutta meillä vaan on eri perustelut. Sitä tarkoitan sillä, ettei absoluuttista totuutta ole. Esimerkiksi on ihan hyvin perusteltua valita espanjalainen tomaatti, jos asiaa perustelee ympäristövaikutuksilla. Mutta yhtä hyvin perusteltua on valita suomalainen tomaatti, koska silloin tukee suomalaista työllisyyttä ja kansantaloutta. Mutta kumpi näistä on sitten parempi vaihtoehto, niin mielipiteitä on molemmilta kannoilta, mutta kuka voi sanoa kumpi niistä olisi _parempi_ ts. oikeampi mielipide? Minä en ainakaan pysty. Sitten jos jättää sen tomaatin kokonaan syömättä, niin onko sekään kenenkään etu?

      Poista
    5. Mun mielestä ilmastonmuutos on suurempi paha, koska se koskettaa koko maapallon väestöä, ja on vaikutuksiltaan katastrofaalinen: lopputuloksena on nälänhätää, pakolaisuutta, sotia, hirmumyrkyjä, ja näiden seurauksena lopulta kuolemaa, jolta me rikkaat länsimaalaisetkaan emme voi välttyä.

      Suomalainen työllisyys ja kansantalous kärsii hyvin minimaalisesti tähän verrattuna. Maanviljelijä joutuu tinkimään elintasostaan, kuluttaja jää ilman tomaattia.

      En mitenkään pysty asettamaan näitä kahta samalle viivalle, tasa-arvoisiksi haitoiksi, vaikka kuinka yritän. Se, että itse ostan tomaattia ympäri vuoden, ei ole osoitus vaihtoehtojen paremmuuden epäselvyydestä, ainoastaan kyvyttömyydestäni tinkiä omasta elintasostani ja mukavuuksista, joihin olen tottunut.

      Mutta voidaan toki todeta, että olemme eri mieltä. Nämä keskustelut harvemmin päättyvät mitenkään rakentavasti, todennäköisempää on vain loputon vänkääminen, jonka lopputuloksena molemmat ovat entistä syvemmällä omassa poterossaan.

      Poista
  4. Meillä on samoin, että minä olen lakto-ovo-vege ja muu perhe sekasyöjiä. Meillä tosin tehdään kahta ruokaa. Teen itselleni kasvisruoan ja muu perhe syö sekaruokaa. Meillä ku mies ja lapset ei niin välitä tofusta ym. mitä syön paljon. Minä taas en voi sietää soijanakkeja, joita muu perhe söisi. Toki meillä on varmasti keskivertoperhettä enemmän kasviksia ja kasvisruokaa. Koko perheen herkkua on mm. bataatti-porkkana-linssisosekeitto.
    Toisella lapsella oli pienempänä allergioita, joten maidoton, munaton ja gluteeniton ruokavalio tuli tutuksi. Kun allergioista on päästy, en halua palata niin rajoittuneeseen ruokavalioon. Kauramaito on meille kuitenkin jäänyt pysyvästi, lapsi on niin tottunut sen makuun ettei halua juoda tavallista maitoa. Ravitsemusterapeutti suositteli tarjoamaan mielummin kauramaitoa kuin vettä ruokajuomaksi. Eikä se nyt niin hullua ole kahvinkaan seassa. Joskus on tullut hätäpäissään kokeiltua, kun tavallinen maito onkin ollut aamulla loppu ja katastrofi käsillä ;)
    Leivonnassa kananmunan tilalla voi käyttää psylliumia. Lettuihin voi laittaa vissyä, kauramaitoa, soijamaitoa tms.
    Minä olen myös alkanut miettiä juuston ja maitotuotteiden käyttöä. Havahduin siihen, että usein saan kaikki päivän proteiinit maitotuotteista. Olen yrittänyt laajentaa proteiininlähteitä ja vähentää maitotuotteiden käyttöä. Vatsa ei kuitenkaan kestä papuja ja linssejä usein =( En kuitenkaan kannata ehdottomuutta tässäkään asiassa, joten minusta on hyvä, että pyrkii syömään monipuolisesti liikoja niuhottamatta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin esikoinen tykkää kauramaidosta. Itse ihastuin kaurakermaan, joka toimii ruuanlaitossa mielestäni aivan yhtä hyvin kuin lehmänmaidosta tehty kerma. Kahvin seassa en tosin itse ole kauramaitoon tykästynyt (olin pari kuukautta vegaaniruokavaliolla esikoista imettäessäni allergiaepäilyjen takia, ja kahvini join sen ajan mustana).

      Mitä on psyllium ja mistä sitä saa?

      Minäkin olen monipuolisuuden kannalla, ja en tähän elämäntilanteeseen halua tilannetta, jossa en esim. pystyisi työasioissa syömään ravintoloissa. Kasvisruokia saa jo oikeastaan mistä tahansa, mutta vegaaniruokaa tarjoavat ravintolat ovat todella harvassa.

      Mutta vähentämään pystyy aina, ja mietinkin, että jospa tekisin jatkossa vähän useammin sen vegaaniversion. Muu perhe tuskin edes huomaa :)

      Poista
    2. Psylliumia saa ihan ruokakaupoista. Itse ostin omani Prismasta, kun kokeilin näitä taivaallisen hyviä rieskoja http://terveellisetherkut.fitfashion.fi/2016/01/20/chia-bataattirieskat-gluteeniton-vegaani-lintutila-siltajoen-sirkus/
      Psyllium tuo taikinaan sitkoa, jota on vaikea saada erityisesti gluteenittomiin leivonnaisiin. Mutta mietin, että noissa rieskoissa psylliumin voisi korvata munilla. Nuo rieskat on ehdottomasti kokeilemisen arvoisia, helppoja tehdä ja varmasti lapsetkin tykkäävät!
      Juuri näin olen itsekin alkanut ajatella, että vähentää kyllä pystyy, mutta ehdottomuuteen ei tarvitse mennä. Elämä menisi turhan vaikeaksi juurikin työtilanteissa, kyläillessä jne.

      Poista
  5. Soijasta vaan tulen kommentoimaan: "Keskiverto suomalainen kuluttaa keskiverto EU-kansalaisen lailla keskimäärin 61 kiloa soijaa vuodessa, josta suurimman osan tietämättään. Soijaa ei löydy vain kasvisyöjien lautasilta, sillä 75 prosenttia kaikesta tuotetusta soijasta käytetään eläinten rehuksi." http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3375380-suurin-osa-soijasta-menee-elainten-rehuksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, soijalesitiininä ja eläinten rehun kautta tosi tuttu nimi tuoteselosteissa.

      Nuppu

      Poista
  6. Täällä Kamomillan konditoria-blogissa on hyviä vegaanisia leivonta-reseptejä ja mm. vinkkejä kananmunan korvaamisesta leivonnassa: http://www.kamomillankonditoria.com/p/kananmunatta-keittiossa.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääkin tutkia. Vaikka pakko myöntää, luulen, että leipominen on keittiössäni se viimeinen linnake, jossa haluan käyttää eläinkunnan tuotteita :) Jopa juuston vähentäminen alkaa tuntua helpommalta kuin kananmunattomat ja maidottomat letut :) Tai rahkasta ja jogurtista luopuminen. Askel kerrallaan!

      Poista
  7. Hei, kurkkaapa Chocochili-blogi ja Elina Innasen keittokirjat. Paljon hyviä ja helppoja reseptejä. Olen itse sekasyöjä mutta löytänyt sieltä paljon hyviä ideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kurkkaan!

      Huomaan, että itseäni viehättää eniten sellaiset reseptit, jotka ovat vegaanisia ihan luonnostaan. Heti kun reseptissä lähdetään korvaamaan munaa jollain ja maitoa jollain, huomaan epäluulojen nostavan päätään :) Vähän kuten lihan (lihattomuuden) kanssa: tykkään eniten sellaisista kasvisruuista, joissa ei ole mitään lihan korviketta, rsim. sienirisotto tai tomaattipasta :)

      Poista
  8. Tää on ollut viime aikoina paljon mielessä. Tämä Espanjahan on - kuten nyt about kaikki maat Pohjoismaiden ja suurimpien eurooppalaisten kaupunkien ulkopuolella- kasvissyöjän painajainen (terv. nimim. kanaa munakoisogratiinissani), eli vaikka nyt olisi jo hinku ryhtyä vähentämään radikaalisti ruokavaliosta kananmunia ja maitotuotteita niin se tekisi elämän aika hiton vaikeaksi (ja se tuntuu olevan muilta osa-alueilta jo vaikeaa). Täällä meidän perhe syö paljon enemmän lihaa (lapset ja mies siis, koska täällä on jotenkin hankalampi tehdä kasvista, ja vastaavasti koska joukossa on yksi lihansyöjä enemmän niin olen ollut joustavampi enkä pakottanut kaikkia syömään linssipapumömmöjäni). Olen ajatellut että jos vain pystyn ja voin perehtyisin täkäläiseen lihantuotantoon vähän paremmin, koska vaikka liha on halpaa niin se on kuulemma laadukkaampaa kuin Suomessa ja näen paljon maaseudulla lehmiä ja lampaita laiduntamassa... mietin siis lähinnä eettisyyttä, ekologisemmaksihan se ei muutu vaikka saisivatkin vaeltaa Espanjan vuoristossa.
    Itselläni on täällä lipsahtanut kalan kanssa, jota Suomessa syön aika maltillisesti: Täällä tonnikalapihvit (kyllä, ehkä sitä pahinta vielä) ovat puoli-ilmaisia ja niiiiin hyviä.
    Odotan innolla ensi kuukauden kynttiläillallista, saa nähdä lähdenkö kotiin taas kauheassa hutikassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italia on kasvissyöjän paratiisi! Valtaosa primi piatteista (pastat, risotot, monet keitot ja salaatit) on vegeä, ihan vaan siksi että italialaiset on aina osanneet arvostaa kasvisruokaa. Espanja onkin sitten ihan eri maata (mä olen saanut siellä kasvisruokaani jauhelihaa).

      Mulla on joku kamala asennevamma munatonta ja maidotonta ruokaa kohtaan. Kuulostan tekosyineni varmaan ihan samalta kuin pinttynyt lihansyöjä, joka ei osaa kuvitella ruokaa ilman eläintä :) No, aion ottaa sellaisia minikokoisia askeleita. Kokeilen paria uutta reseptiä (söin tänään vegaanilounaan!), vähennän vähän juuston käyttöä ja laitan kaurakerman taas ostoslistalle.

      Minäkin odotan, ehkä ollaan kaikki kauheassa hutikassa :)

      Poista
  9. Me osallistuttiin vegaanihaasteeseen, jonka muistin sattumalta kun ehdotin miehelle vuoden vegaanikokeilua. Katsottiin Cowspiracy ja Forks over knives, niiden jälkeen mun oli todella vaikea perustella itselleni enää (mooonta vuotta jatkunutta) lakto-ovoilua. Vegaanius on niiiin paljon helpompaa kuin koskaan kuvittelin. Luulin sen olevan pelkkää luopumista, mutta sehän on tuonut aivan valtavasti lisää! Kokkausintoa, uusia ruokatuttavuuksia, makumaailmoja jne. Tää tuntuu niin hyvältä kaikin tavoin, ettei jää varmasti tähän vuoteen.

    Lapset jatkaa päiväkodissa lakto-ovoina, pienin on käytännössä kokonaan vegaani kunnes menee hoitoon syksyllä. Kotivegaanius on ainakin helppoa. En ole vielä joutunut tilanteisiin joissa punnitaan vakaumus vs. kohteliaisuus/valinnanvara. Joka tapauksessa tämä oli meille paras päätös hetkeen. Ei ole tarkoitus nyt vyöryttää kenenkään niskaan mitään vegaaniuden ilosanomaa, vaan kertoa oma kokemus, miten olen ollut vilpittömän hämmästynyt, miten helppoa lopulta kaikki on ollut. Kunhan vaan teki päätöksen. Kaupasta löytyy nykyään todella hyvin korvaavia tuotteita. Kahvin kanssa juon joko Oatlyn kauramaitoa (vaati ihan lyhyen totuttelun) tai soijamaitoa, molemmat toimii hyvin. Mies on tehnyt monesti superhyviä vohveleita, joista ei varmasti arvaisi että niistä "puuttuu" jotain. Suosittelen osallistumaan vegaanihaasteeseen ihan jo niiden uutiskirjeiden takia, sieltä löytyy paljon reseptejä ja inspiraatiota. Voi kuoria kermat päältä siitä. Jokainen pienikin muutos on kuitenkin hyvästä. Vegaanihaasteen fb-ryhmä on täynnä ihania, tsemppaavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Vielä pari kuukautta sitten ajattelin, että kaunis ajatus mutta en pysty/vaikeaa/tiukkapipoista/nillitystä. Nyt en voisi olla tyytyväisempi. On rauhallisempi omatunto. Mutta edelleen, pienetkin askeleet paljon parempi kuin ei yhtään mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa, miten paljon kannustavia kommentteja tämäkin tekstini sai aikaan :) Mulla on tällä hetkellä ihan samanlaisia kaunis ajatus mutta en pysty.. ajatuksia kuin sulla oli, mutta ehkä ne rauhoittuvat ajan kanssa.

      Mä otan sellaisen pääruokavegaanihaasteen, että yritän opetella nyt alkuun pari vegaanista pääruokaa lisää. Ensisijaisesti niin, että jättäisin juuston pois - muiden maitotuotteiden tai kananmunan suhteen mulla ei ole samanlaista angstia.

      Poista
  10. Itsekin vasta aloittelen vegaanista leipomista, mutta ainakin nämä muffinit olivat todella hyviä. Itse käytin kasvismaitona kauramaitoa. http://kanelikaruselli.blogspot.fi/2013/08/mehevat-ja-kardemummaiset.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen helppo ja hyvä oli tämä kakku, jonka voi tehdä ihan ilman koristelujakin: http://www.kinuskikissa.fi/haamumetsan-suklaakakku/

      Poista
    2. Kiitos. Tuo muffinssiohje vaikutti ihan tavalliselta muffinssiohjeelta, mutta maito on korvattu soijamaidolla ja kananmuna jätetty pois. Tätä voisi kokeilla (paitsi taidan itse käyttää kauramaitoa, se on mielestäni parempaa).

      Suklaakakun resepti hämmentää minua. Millä täyte hyydytetään? Itse olen käyttänyt agar agaria liivatteen sijasta, mutta tuossa Kinuskikissan reseptissä näyttää olevan vain soijavispiä, ruokosokeria ja suklaata?

      Poista
    3. Kyllä se kakku hyytyi ihan vaan jääkaapissa. Tuli sellaista kuohkeaa ja moussemaista. Hyvin maistui lapsillekin! :)

      Poista