sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Sammutitko valot eilen?

Järjestin perinteisen (eli tänä vuonna toista kertaa) Earth Hour -illallisen eilen. Hyvässä seurassa, viinin siivittämänä keskustelu kumpuili isosta aiheesta toiseen niin kiivana, että joskus puolilta öin joku meistä kysyi: "Olisiko tänään pitänyt sammuttaa valot?"

Tavallaan olisi. Valojen sammuttaminen on tempauksen alkuperäinen idea, tapa kertoa, että olen mukana.

Illallisen jäljet

Toisaalta olen itse tyytyväinen suunnasta, jonka WWF on Earth Hour -kampanjoinnille ottanut. Tänä vuonna kynttiläillallisteeman keskiöön on nostettu ruoka, ja aivan oikein.

Ruoka aiheuttaa noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä – yhtä paljon kuin liikenne. Yksinkertaisin ruokaan liittyvä ympäristöteko, jonka jokainen meistä voi tehdä, on vähentää lihan syöntiä.

Olen aiemmin kirjoittanut, että ympäristökeskustelussa ahdistaa ehdottomuus: ilmastotekoja vähätellään etsimällä yksilön arjesta asia, jossa valinta ei ole ollut ympäristöystävällinen. Olen kasvissyöjä, mutta syön juustoa, eli onko kasvissyöntini merkityksetöntä? Liikun pääsääntöisesti jalan tai julkisilla, mutta perheessämme on auto, joten onko työmatkakävelyni arvotonta?

Itse uskon siihen, että iso muutos saavutetaan pieni askel kerrallaan. Vaatimus ei saa olla kaikki heti nyt, koska silloin isot massat kääntävät asialle selkänsä. Yhteiskunnan rakenteiden pitää tehdä muutos arjessa helpoksi: Helsingissä on parhaillaan menossa tällainen muutos, kun liikennettä suunnitellaan pyöräilyn ja kävelyn ehdoilla.

Riikka Suominen kirjoitti Vihreään lankaan pari päivää sitten kriittisen puheenvuoron Earth Hour -tempauksesta. Suomisen mukaan Earth Hour on ilmastotyölle suorastaan haitallista. Pahimmillaan ajattelemme, että tunnin valojen sammutuksella toivomme hoitaneemme ilmastonmuutoksen pois päiväjärjestyksestä.

Suomisen ajattelussa on tuttua ympäristökeskustelun ehdottomuutta. Valojen sammuttaminen tunniksi on näpertelyä, joka ei vaikuta mihinkään.

Olen itse aiemmin ajatellut samoin. Sitten mietin, että ehkä valojen sammuttaminen voisi toimia monelle tarpeellisena ensimmäisenä askeleena. Seuraavalla illallisella kenties punainen liha vaihtuu kalaan, ja kolmannen jälkeen kasvisruokapäivää vietetään useammin kuin kerran vuodessa. Matka valojen sammuttamisesta poliittisten tai yrityspäättäjien painostamiseen on kieltämättä pitkä, mutta ilman pieniä askeleita matka jäisi kokonaan tekemättä.

Muuttuiko maailma kynttiläillallisemme johdosta? Ehkä vähän. Tarjosin vierailleni alusta loppuun vegaanisen aterian, ensimmäistä kertaa ikinä. Vierastukseni vegaaniruokaa kohti on murentunut merkittävästi. Yksittäisenä tekona se on vähän, mutta osana isompaa kokonaisuutta välttämätön askel ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

6 kommenttia:

  1. Kiitos vielä eilisestä, ruoka oli herkullista, terveellistä ja ekologista, vaikka ehkä ne kaksi ruokalusikallista hunajaa tuhosivatkin kaiken :D.
    Ja seura oli parasta. Ens kerralla opiskelen vähän tilastoja etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa, älä opiskele :) Ei minullakaan mitään tilastoja ollut, kunhan möyhysin.

      Mun ajatukset väestönkasvun hillitsemisen keskeisyydestä ilmastokriisiin kumpuaa Alan Weismanin kirjasta Maailma täynnä meitä, josta bloggasin puolisentoista vuotta sitten.

      En muista tarkkaan, mutta mielestäni kirjassa kerrottiin jonkun ympäristötutkijan laskeneen, millaiselle väestömäärällä pystyisimme ylläpitämään jokseenkin samanlaista elintasoa ja elämäntapaa kuin nyt. Kerskakulutuksen jatkumista ei asetettu tavoitteeksi, mutta kaupunkiasutuksen säilyminen, mahdollisuus matkustaa myös oman pitäjän ulkopuolelle, tieteen, tutkimuksen ja kulttuurin säilyminen sekä tietysti nykyisenkaltainen lääketiedo olivat arvoja, joiden haluttiin säilyvän. Luku, johon tutkijat päätyivät, oli kaksi miljardia.

      Meitä on nyt 7 miljardia, ja jos mikään ei muutu, tämän vuosisadan loppuun mennessä meitä on 11 miljardia. En edes uskalla ajatella maailmaa, jossa neljä miljardia ihmistä enemmän on kuluttamassa luonnonvaroja, jotka eivät meinaa riittää tälle nykyisellekään jengille.

      Poista
  2. Hitsi joo, pahoittelut niistä tuomistani hunajista palleroiden sisällä! Mun osaltani vegaanius - so close.

    Kiitos Saara, oli niin kivaa. <3

    VastaaPoista
  3. Nämä teidän illalliset ja keskustelut kuulostavat kyllä niin ihanilta. ^_^

    VastaaPoista