keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Järki seuraa perässä

Teen elämän isot päätökset sydämellä. Tiedäthän: pitäisikö mennä naimisiin, kuinka monta lasta yritetään, tuleeko tästä asunnosta kotimme, onko meillä siihen varaa, mikä minusta tulee isona, onko tämä polku, joka sinne vie.

Matkan varrella ja jälkikäteen yritän rationalisoida. Kirjoitan ylös plus- ja miinuslistaa perustelemaan aivoille sitä päätöstä, jonka sydän jo tietää tehdyksi.

Toisinaan kuvittelen olevani nimenomaan järki-ihminen. Teen listoja, tutkin vaihtoehtoja, punnitsen hyvät ja huonot puolet, kysyn kokemuksia. Mittavan tutkimustyön jälkeen teen tasan tarkkaan sen, mitä sydän oli alun alkaen halajanut.

Vaikka järki huutaisi "Älä hullu käänny siihen suuntaan!", sydän on jo puoli kilometria sillä tiellä.

Joskus sydän tekee tyhmästi, valitsee väärin, tulee järjen sättimäksi: "Mitäs mä sanoin". Mitään peruuttamatonta pahaa ei kuitenkaan käy, vaan sekä järki että tunteet tulevat hivenen viisaammiksi.

Harkita se ei vieläkään osaa, sydän parka. Se saattaa haluta jotain niin kovasti, että näkee tarjotun vaihtoehdon sellaisena vaikka väkisin. Kun se on saanut ajatuksen kytemään, ei se päästä siitä irti. Mikään muu ei enää kelpaa. Täyttä vauhtia vaikka päin tiiliseinää!



Järki tekee suunnitelmia, aikatauluttaa haaveet. Sydän riuhtoo irti, tekee mitä lystää.

Järki on hidas, sydän nopea. Kun molemmat ovat vihdoin samassa pisteessä, oikoreittiä paikalle pinkonut sydän mutisee: "Kauanpa se kesti".

Joskus järki toppuuttelee ihan syystä. Sydän on häilyväinen, eikä aina tiedä, mitä haluaa - luulee vain. Järjen pakottaessa lisää miettimisaikaa, sydän saa tahtonsa selkiytymään.

Hyvin se silti menee. Sydän ei kenties tiedä, mitä tekee, mutta se tekee sen tunteella.

Ehkä hyvä vain, että juuri sydän on tiukemmin ohjaksissa kiinni.

7 kommenttia:

  1. :) olipas kaiken kaikkiaan ihana ja viisas teksti. Mä ja mun sydän ja aivot toimitaan kans just noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän opin sua tuntemaan, sitä enemmän musta tuntuu, että meissä on samaa :)

      Poista
  2. Täällä kans samanlainen tunteella eteenpäin menijä. Järki kyllä yrittää roikkua perässä ja tekee parhaansa, mutta minkäs teet - se jää kyllä auttamatta kakkoseksi :) Ja ehkä hyvä just niin.

    VastaaPoista
  3. Tämä kuvasi hyvin myös omaa päätöksentekoprosessiani. Sillä erotuksella tosin, että toisinaan järki ei ehdi ollenkaan mukaan koko kuvioon, vaan pääsee vaan päivittelemään jälkikäteen, mitä sydän onkaan saanut taas aikaiseksi. Silloin toisinaan toivoisin osaavani välillä antaa itselleni enemmän aikaa päätöksentekoon, viime vuosina olen koettanut opetella kestämään epävarmuutta ja ottaa harkinta-aikaa. Että edes tuollainen kuvaamasi illuusio järjenkäytöstä olisi useammin osa prosessia. :)

    Onneksi asioilla on tapana järjestyä - ja toisaalta maailmankaikkeutta ei voi hallita vaikka kuinka suunnittelisi. Päätti niin tai näin, varmaa on, että muutoksia osuu elämän tiellä eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla paras kombo on just se, että järki jarruttelee hieman. Harkinta-aika näyttää, haluanko tätä todella vai tempauduinko vaan johonkin ajatukseen mukaan :)

      Ja sitten joissain asioissa olen hyvinkin järkevä. Ehkä sellaisissa, jotka ei sydäntä pahemmin kiinnosta :D

      Poista