lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hyvä sohva eli miten ostoskriteerit muuttuvat vanhemmuuden myötä

Vertailimme kälyn kanssa sohvia.

"Tämä on tosi hyvin säilyttänyt muotonsa, vaikka lapset ovat pitäneet tässä pomppukouluja jo neljä vuotta."
"Joo, ja noi irrotettavat konepestävät päälliset on tosi kätevät. Saa oksennukset ja pissat pestyä pois näppärästi."
"Lisäksi tuosta väristä ei pienempiä räkä- ynnä muita tahroja edes erota."
"Sohvatyynyistä saa rakennettua hyvän majan. Joskus niistä tehdään myös esterata olohuoneen lattialle."


Jonnekin hyvin kauas on menty siitä, kun huonekalujen hankinnassa tärkeintä oli, miltä se näyttää.

(Paitsi että tästä sohvasta en luovu, ennen kuin lapset ovat täysin sisäsiistejä.)

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Elina Lepomäki heittää kuin tyttö

Olen tässä vähän miettinyt Elina Lepomäkeä.

En jaksa innostua keskustelusta, jossa väitetään hänen saaneen osakseen epäreilua kohtelua Kokoomuksen puheenjohtajakisassa, koska on nainen. Sanon vain, että kummallista on, että Stubbia saa arvostella liiasta hymyilystä, triathlon-harrastuksesta ja narsismista, koska hän ei ole nainen, mutta Lepomäkeä ei saa arvostella liian vähästä hymyilystä, kylmyydestä ja oletetusta tunteettomuudesta, koska hän on nainen.

Vai kenen mielestä tasa-arvoa on, että vain miehiä saa kritisoida? (Sanna Ukkola kirjoitti tästä minua paremmin muutama päivä sitten.)

Naiskortin heiluttelussa riittäisi toki jutun aihetta, mutta sen sijaan halusin puhua Lepomäen kampanjasloganista.

Mies paikallaan.

Hesarissa slogania kehuttiin kekseliääksi. Mitä en nyt tajua, kun mielestäni sukupuolistereotypia on stereotypia silloinkin, kun sitä viljelee omasta sukupuolestaan. Ei naisia väheksyvä kielenkäyttö ylevöidy sillä, että sanoja on itsekin nainen.

Miksei Nainen paikallaan? Lepomäen mukaan slogan on "ilmentymä teekkarihuumorista, joka naurattaa pääsääntöisesti vain esittäjäänsä". Itse en voi välttyä tulkinnalta, että Lepomäki halusi korostaa päättäväisyyttään, kokemustaan ja johtamiskykyään, ja koki, että miehenä tämä onnistuu paremmin kuin naisena. Siispä kisataan yhtenä jätkistä.

**

Onko sillä sloganilla nyt niin väliä? Heh heh, läppä läppänä, ja vähän huumorintajua kehiin.

Kyllä sillä on väliä, millaisia ominaisuuksia liitämme puheessamme sukupuoliin. Annan konkreettisen esimerkin tämän tekstin otsikossa, ja avaan sitä alla.

Kuinka moni mietti otsikon luettuaan, että väheksyn Lepomäen heittämistaitoa?
Ajatteliko kukaan, että otsikko on kehu?

Sukupuoleen liitetyt ennakkoasenteet istuvat niin tiukasti, että niitä on vaikea huomata. Omille ennakkoluuloilleen on yleensä erityisen sokea. Nainen yhtä lailla kuin mieskin saattaa toistaa alentavia ajatusmalleja naissukupuolesta tiedostamattaan. Kuten, että tytöillä ei pelaa käden ja silmän välinen koordinaatio yhtä hyvin kuin pojilla, mistä johtuen heittäminen sujuu tytöillä vähän niin ja näin.

Että kun sanon "heittää kuin tyttö", moni kääntää sen mielessään automaattisesti muotoon "heittää huonommin kuin poika".

**

Silloin tällöin tuotemyyntiä vauhdittamaan tarkoitettu mainos iskee pintaa syvemmälle. Kuukautissuojamainokset ovat yleensä naiiveja ja korneja, mutta Always tekee #LikeAGirl-mainoksellaan virkistävän poikkeuksen.

Mainoksen alussa koekuvaukseen tulleita teini-ikäisiä pyydetään juoksemaan, heittämään, tappelemaan jne. kuin tyttö. Seuraavaksi kamera kuvaa nuoria toistamassa hyvin stereotyyppistä kuvaa siitä, mitä "kuin tyttö" tarkoittaa. Hupsua, heikkoa, epävarmaa.

Sama tehtävä annetaan tytöille. He eivät vielä tiedä, että "kuin tyttö" tarkoittaa heikompaa ja huonompaa, joten he juoksevat nopeasti, heittävät voimakkaasti ja tappelevat sisukkaasti. Eräs mainoksen tyttö vastaa kysymykseen "mitä tarkoittaa juosta kuin tyttö?" "että juoksee niin nopeasti kuin pystyy".

(Mainos on ilman muuta tiukasti konseptoitu, roolitettu ja käsikirjoitettu. Siitä huolimatta, tarina resonoi arkipäivän kokemusten kanssa siitä, miten tyttöyteen tai naiseuteen suhtaudutaan. Tai mihin asenneansoihin itsekin huomaamattaan välillä astuu.)



Jos nyt Elina sattuisit lukemaan tämän tekstin, minulla on vieno pyyntö. Ensi kerralla kun haet johonkin luottamustehtävään, laita sloganisti ihan rohkeasti "Nainen paikallaan".

Koska ei naiseudessa ole mitään vikaa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Väliin jäänyt puolimaraton




Harvoin on harmittanut niin paljon, kuin kuluneella viikolla tajutessani, että osallistumisestani Helsinki Half Marathonille ei tänä vuonna tulisi mitään.

Olin saanut oikean jalan säärivamman kuntoon, mutta sitten iski flunssa.

Voi perhana. Rahallinen menetys ei kirpaissut, sainhan lääkärintodistuksella siirrettyä ilmoittautumiseni ensi vuodelle.

Mutta kaikki ne talven pimeydessä, jäätävässä loskassa ja -12 asteessa tehdyt lenkit tuli nyt juostua tavallaan turhaan. Kesän alussa häämöttävä puolimaraton oli se motivaattori, jonka avulla en jäänyt sohvalle köllöttelemään, vaan vääntäydyin lenkille silloinkin, kun ei huvittanut.

Eilen katselin somessa kateellisena kaikkia niitä upeita onnistujia, jotka juoksivat HHM-mitalin kaulaansa. Oli laiha lohtu päästä perheen kanssa Lintsille, kun olisin paljon mieluummin ollut itsekin ottamassa itsestäni mittaa 21,0975 kilometrin matkalla.

Tänään keräsin itseni ja ilmoittauduin Espoon Rantamaratonille.