lauantai 18. kesäkuuta 2016

Elina Lepomäki heittää kuin tyttö

Olen tässä vähän miettinyt Elina Lepomäkeä.

En jaksa innostua keskustelusta, jossa väitetään hänen saaneen osakseen epäreilua kohtelua Kokoomuksen puheenjohtajakisassa, koska on nainen. Sanon vain, että kummallista on, että Stubbia saa arvostella liiasta hymyilystä, triathlon-harrastuksesta ja narsismista, koska hän ei ole nainen, mutta Lepomäkeä ei saa arvostella liian vähästä hymyilystä, kylmyydestä ja oletetusta tunteettomuudesta, koska hän on nainen.

Vai kenen mielestä tasa-arvoa on, että vain miehiä saa kritisoida? (Sanna Ukkola kirjoitti tästä minua paremmin muutama päivä sitten.)

Naiskortin heiluttelussa riittäisi toki jutun aihetta, mutta sen sijaan halusin puhua Lepomäen kampanjasloganista.

Mies paikallaan.

Hesarissa slogania kehuttiin kekseliääksi. Mitä en nyt tajua, kun mielestäni sukupuolistereotypia on stereotypia silloinkin, kun sitä viljelee omasta sukupuolestaan. Ei naisia väheksyvä kielenkäyttö ylevöidy sillä, että sanoja on itsekin nainen.

Miksei Nainen paikallaan? Lepomäen mukaan slogan on "ilmentymä teekkarihuumorista, joka naurattaa pääsääntöisesti vain esittäjäänsä". Itse en voi välttyä tulkinnalta, että Lepomäki halusi korostaa päättäväisyyttään, kokemustaan ja johtamiskykyään, ja koki, että miehenä tämä onnistuu paremmin kuin naisena. Siispä kisataan yhtenä jätkistä.

**

Onko sillä sloganilla nyt niin väliä? Heh heh, läppä läppänä, ja vähän huumorintajua kehiin.

Kyllä sillä on väliä, millaisia ominaisuuksia liitämme puheessamme sukupuoliin. Annan konkreettisen esimerkin tämän tekstin otsikossa, ja avaan sitä alla.

Kuinka moni mietti otsikon luettuaan, että väheksyn Lepomäen heittämistaitoa?
Ajatteliko kukaan, että otsikko on kehu?

Sukupuoleen liitetyt ennakkoasenteet istuvat niin tiukasti, että niitä on vaikea huomata. Omille ennakkoluuloilleen on yleensä erityisen sokea. Nainen yhtä lailla kuin mieskin saattaa toistaa alentavia ajatusmalleja naissukupuolesta tiedostamattaan. Kuten, että tytöillä ei pelaa käden ja silmän välinen koordinaatio yhtä hyvin kuin pojilla, mistä johtuen heittäminen sujuu tytöillä vähän niin ja näin.

Että kun sanon "heittää kuin tyttö", moni kääntää sen mielessään automaattisesti muotoon "heittää huonommin kuin poika".

**

Silloin tällöin tuotemyyntiä vauhdittamaan tarkoitettu mainos iskee pintaa syvemmälle. Kuukautissuojamainokset ovat yleensä naiiveja ja korneja, mutta Always tekee #LikeAGirl-mainoksellaan virkistävän poikkeuksen.

Mainoksen alussa koekuvaukseen tulleita teini-ikäisiä pyydetään juoksemaan, heittämään, tappelemaan jne. kuin tyttö. Seuraavaksi kamera kuvaa nuoria toistamassa hyvin stereotyyppistä kuvaa siitä, mitä "kuin tyttö" tarkoittaa. Hupsua, heikkoa, epävarmaa.

Sama tehtävä annetaan tytöille. He eivät vielä tiedä, että "kuin tyttö" tarkoittaa heikompaa ja huonompaa, joten he juoksevat nopeasti, heittävät voimakkaasti ja tappelevat sisukkaasti. Eräs mainoksen tyttö vastaa kysymykseen "mitä tarkoittaa juosta kuin tyttö?" "että juoksee niin nopeasti kuin pystyy".

(Mainos on ilman muuta tiukasti konseptoitu, roolitettu ja käsikirjoitettu. Siitä huolimatta, tarina resonoi arkipäivän kokemusten kanssa siitä, miten tyttöyteen tai naiseuteen suhtaudutaan. Tai mihin asenneansoihin itsekin huomaamattaan välillä astuu.)



Jos nyt Elina sattuisit lukemaan tämän tekstin, minulla on vieno pyyntö. Ensi kerralla kun haet johonkin luottamustehtävään, laita sloganisti ihan rohkeasti "Nainen paikallaan".

Koska ei naiseudessa ole mitään vikaa.

19 kommenttia:

  1. Hyvin puet taas ajatuksesi! On hämmästyttävää, kuinka yhtäkkiä viime aikoina taas on ollut useampi kohu sukupuolistereotypioiden kohdalla. Ensin isompi Lepomäestä ja sen jälkeen pienempi siitä huikean pätevästä futiksen naisjuontajasta. Ja elämme kuitenkin vuotta 2016 :/ Koska tulee se vuosi, kun on normaalia että nainen on puolueen pj-ehdokas tai juontaa maskuliinista urheilukisaa? I just wonder.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä mietin, että jos Lepomäki itse ei olisi tehnyt sukupuolestaan niin isoa numeroa, niin olisivatko muut tehneet?

      Se on mun mielestä ihan normaalia, että ison puolueen puheenjohtajakisaan lähtenyt kohtaa arvostelua. Ei se johdu sukupuolesta, vaan siitä, ettei kukaan meistä voi miellyttää kaikkia. Stubb ärsyttää tosi monia, ja kyllä sen on mediasta huomannut. Kataista kutsuttiin pitkään Jyrki-boyksi, ja jos se ei ole halventava nimitys, niin en tiedä mikä on.

      Siitä jalkapallojuontajasta en mitään tiedä, kun en ole yhtään peliä katsonut :) Mun korviini on kantautunut vain, että onpa pätevä.

      Poista
  2. Oi että, kiitos, tää oli jotenkin. Olen juoksulenkin jälkeisissä endorfiineissäni, mutta mua alkoi vähän itkettää liikutuksesta ja ilosta. Kiitos.

    Mä niin tykkään tehdä asioita kuin tyttö. Siis niin hyvin kuin osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään tehdä asioita kuten tyttö. Se on ihan parasta, eikä tulisi mieleenkään esitellä itseäni miehenä ;D.

      Toi oli oikeasti aika harvinaislaatuinen mainos. Eli hyvä :)

      Poista
  3. Loistoteksti! Naiseudesta ja tyttöydestä puhumisen tapoihin pitää kiinnittää niin paljon huomiota, sillä valitettavasti taitaa vieläkin olla niin, että nainen on monessa asiassa altavastaaja. Feminismillä on vielä paljon tehtävää tässäkin yhteiskunnassa.
    Hyvä, että otit esille tärkeän aiheen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mutta samalla on hyvä muistaa, että naisen asema paranee koko ajan.

      Esimerkiksi Sheryl Sandberg käytti kirjassaan kuuluisaa Howard/Heidi-esimerkkiä, jossa yliopisto-opiskelijoille kerrottiin menestyneen yrittäjän tarina sillä erolla, että puolet opiskelijoista kuulivat yrittäjän olevan mies (Howard) ja puolet kuulivat tämän olevan nainen (Heidi).

      Kun tutkimus tehtiin ensimmäistä kertaa, opiskelijat arvioivat Heidin ikävämmäksi tyypiksi kuin Howard. Sandberg käytti tätä esimerkkiä osoittaakseen, että urallaan menestynyt nainen kohtaa enemmän ja kohtuuttomampaa arvostelua kuin mies.

      Kuitenkin kun koe toistettiin vuosia myöhemmin, huomattiin, ettei Howardin ja Heidin "pidettävyydessä" ollut enää suuria eroja (itse asiassa Heidistä pidettiin vähän enemmän). Tutkijat selittivät muutosta sillä, että naisia on jo niin paljon johtavilla paikoilla, etteivät he enää ole opiskelijoiden mielestä outoja.

      Ja se mikä ei ole outoa, on mukavaa. (Ja kääntäen, oudoista asioista ei pidetä, koska outo on vierasta eli pelottavaa.)

      Mä uskon, että me nykyajan kasvattajat saamme suuren muutoksen aikaan, kun emme enää pakota poikiamme nielemään kyyneleitään sanomalla "pojat eivät itke" ja sallimme tytöillemme muitakin rooleja kuin hoivaaja tai avuton prinsessa.

      Ehkä meidän lapsemme vastaavat kuten mainoksen tyttö, että tehdä jotain "kuin tyttö" tarkoittaa tehdä se niin hyvin kuin osaa.

      Poista
  4. "Nainen paikallaan" ei ole sanonta siinä missä "mies paikallaan" on. Ensimmäisessä on selkeä yhteys jälkimmäiseen ja sitä käyttäessä herää kysymys, miksi naiseutta sitten pitäisi niin paljon korostaa. Itse jopa koen mies-sanan sukupuolineutraalina, onhan se käytetty palomiehissä ynnä muissa. Väistämättä "nainen paikallaan" tuo myös mieheen naisen paikan - keittiön XD (siksi ihan hyvä, ettei Elina käyttänyt tätä sloganinaan). Ehkä siitä pitäisi saada kasvatettua sanonta siinä missä mies-versiostakin. Täytyy alkaa viljellä myös "koira paikallaan" yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, totta tuokin. (Ja OMG, ei tullut mieleenkään tuo perinteinen paikka nyrkin ja hellan välissä, ihan totta, se ei olisi ollut kauhean hyvä mielikuva :D)

      Ehkä pikemminkin voi kysyä, pitikö se sukupuoli laittaa sloganiin lainkaan?

      Poista
  5. Mielenkiintoinen aihe, mäkin olen miettinyt Elina Lepomäkeä. Mutta ensin täytyy sanoa, että en ymmärtänyt otsikkoa. Aloin miettiä, että heittää mitä? Päättelin että läppää, ja jäin sitten pohtimaan että miten tytöt heittää läppää eri tavalla kuin pojat. Että näin eri tavalla voi otsikon spontaanisti tulkita (väärin).

    Mun mielestä koko kisassa sukupuoli oli toissijainen asia. Tuosta sloganista luin vasta sitten kun kisa oli käynyt, ja ymmärrän sen vitsin siinä. Olihan koko kisa sellainen, että siellä on kaksi vakavasti otettavaa miestä, ja sitten tää yksi nuori tyttö joka muistettiin joskus mainita. En voi olla ajattelematta, että jos Lepomäen tilalla olisi ollut vaikka Ville Rydman tai joku muu nuorista miehistä, kohtelu olisi ollut erilaista.

    Täytyy sanoa, että vaikka en seurannut kisaa kovin tarkasti enkä ollut ehdokkaiden teeseistä hirveän hyvin perillä, Lepomäki veti pisteet kotiin toteamalla, että on mieluummin kylmä asiantuntija kuin kuuma kissa. Naisten oletetaan edelleen haluavan olla tavalla tai toisella kuumia, ja jos naista ei tämä asia kiinnosta, häntä pidetään outona. Miesten ei tarvitse olla fyysisesti puoleensavetäviä, mutta jos nainen ei yhtään yritä miellyttää ulkoisesti, hän saa osakseen karsastusta. Siksi arvostan Lepomäen kommenttia, koska se sanoutui irti tästä yhteiskunnallisesta rakenteesta.

    Mutta sloganista vielä. Eikö tässä vapaassa maailmassa saa jokainen edustaa sitä sukupuolta mitä haluaa? Jos Elina kokee olevansa politiikassa enempi mies, niin mikäs minä olen sitä kiistämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että jos kahta ministeriä vastassa olisi ollut kuka tahansa suht tuntematon ensimmäisen kauden kansanedustaja, asetelma olisi ollut sama. Itse bongasin mediasta ensin kehut Lepomäen asiaosaamisesta, vasta ihan loppumetreillä tuli tämä sukupuoliasia.

      Mutta ihan haukkana en kisaa seurannut, että sellaisia sivustakatsojan huomioita nämä.

      Mua puolestaan ärsytti se kuuma kissa -heitto, koska se toisti niin vahvasti sitä stereotypiaa, että nainen ei voi olla sekä älykäs että puoleensavetävä. Ikään kuin ne jotenkin sulkisi toisensa pois, ja kuuma nainen olisi automaattisesti bimbo. (Sitä paitsi, mun mielestä just älykkyys on seksikästä, joten Lepomäellä olisi hyvät edellytykset olla myös kuuma kissa ;) )

      Ja joo, mietinkin koska keskustelu siirtyy siihen, ettei saa puhua sukupuolesta lainkaan, vaan viitata Lepomäkeen "naisoletettuna" sen sijaan, että sanoo "nainen".

      Poista
  6. Minäkin koen olevani töissä mies, koska olen siellä rohkea ja otan riskejä.
    Tuntuu, että maskuliininen puoli on silloin enemmän päällä ja tunnistan jotain iskässäni näkyneitä ominaisuuksia ihan ryhdistä lähtien.

    Tulin tänne kysymään vähän aiheen vierestä. Onko muillakin havaittu sitä, että "temperamenttinen" on negatiivinen ilmaus? Tein viikonloppuna sukututkimushaastatteluja. Kuulin taas sellaisia lauseita, että "Aapo Mikael Pentinpoika oli oikein taitava seppä ja ihan hieno mies, VAIKKA olikin aika temperamenttinen."

    Ainakin meillä tunnutaan pitävän mieluisimpana luonteena sellaista, joka ei koskaan suutu, joka ei kiihdy ja joka on aina hyvällä tuulella. Pätee miehiin ja naisiin. Parempi tarjoilija ravintolassa on se, joka on tyyni kuin viilipytty, jos saa soppakattilan paidalleen, kuin se, joka sadattelee kun kuuma keitto on ympäri rinnuksia.

    Onko muilla vastaavaa?

    Nuppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OLEN huomannut! Temperamenttinen tarkoittaa yhtä kuin kiivas / tulistuva ja se on yhtä kuin epäsuotuisa luonteenpiirre.

      Tosin taitaa olla kulttuurisidonnaista tämä, kun etelämpään mennään niin kiivastuminen ja malttinsa menettäminen (tai toisin päin: hellien tunteiden voimakas ilmaisu) eivät ole niin pahasta.

      Tuohon "kuin mies" asiaan on pakko tarttua. Mä olen naisena kuunnellut koko ikäni ohjeita siitä, kuinka sukupuoleni pitäisi olla enemmän kuin mies. Pitäisi neuvotella palkka kuin mies, edetä uralla kuin mies, johtaa kuin mies.

      Ja mä olen täydellisen kyllästynyt siihen. En mä halua olla kuin mies, mä olen erinomaisen tyytyväinen naisena. (Sitäpaitsi, ei ne miehet mitenkään sukupuolena ylivoimaisia ole. Henkilöiden väliset erot on suutia, ihan kuten meillä naisillakin.)

      Mä olen myös töissä itsevarma, äänekäs, kunnianhimoinen ja rohkea. Kuten nainen :D

      Poista
    2. Onpas hyvä että muutkin on huomannu saman. Tuo temparamenttisuuden mollaaminen tekee pahaa, kun onhan ihmiset syntymästään asti erilaisia ja vauvatkin itkee kuumassa autossa vaihtelevalla ärsytyskynnyksellä.

      Haittaako, jos luonnehdin itseäni maskuliiniseksi töissä? Tarkoitan että aiheuttaako se hallaa niille, joita on väheksytty naissukupuolen takia? Se olisi nimittäin ihan kyllin hyvä syy mulle vaieta omasta tuntemuksesta, yhteisen asian edistämiseksi.

      Nuppu

      Poista
    3. En osaa sanoa kuin omasta puolestani, mutta minua ärsyttää luonteepiirteiden tyypittely maskuliiniseksi tai feminiiniseksi. Mun mielestä se supistaa sitä skaalaa, jolla on ok ilmaista tunteita. Jos hellyyttä pidetään naisellisena ominaisuutena, on miehen vaikeampi ilmaista hellyyttä, koska se on akkamaista, ja naisen on vaikeampi olla jämäkkä, jos ajatellaan, että se ei ole naisellista.

      Mun mielestä on myös ongelmallista, että temperamenttipiirteitä arvotetaan lyömällä niihin maskuliininen tai feminiininen leima. Samalla arvotetaan myös sukupuoli, ja se on mielestäni todella huono juttu.

      Lisäksi mä haluaisin tosi kovasti eroon ajatuksesta, että työssä menestyäkseen pitää olla hyvä jätkä.

      Poista
    4. Ymmärrän, ja hyvin kerrot syy-seuraussuhteistakin, hoksaan logiikan hyvin.

      Ajattelen, että minussa luultavasti ärsyttävät jotkin asiat muita ihmisiä, ja tuntemukseni että olen töissä äijämäinen, on ainakin nyt yksi nimetty sellainen ärsyttävä asia. Toisten ärtyminen ei kuitenkaan tunnu riittävältä syyltä sensuroida itseäni, kun se tuntuisi turhan varovaiselta polulta. Se tarvitsee isomman syyn, ja sellainen voisi olla juurikin jokin yhteiskunnallinen juttu, naisten tasa-arvon edistäminen tai muu.

      Haluaisinkin vielä siis rohkaista kertomaan, jos tämä tapaus olisi juuri sellainen. Aavistelen, että on, mutta haluan olla tavallaan varma, koska hintana on tietyllä tavalla kuitenkin itsensä rajoittaminen.

      Nuppu

      Poista
    5. Haluan vielä täsmentää, että mun mielestä ei ole mitään vikaa siinä, että nainen on töissä äijämäinen. Mua häiritsee ainoastaan se, että tietynlaista käyttäytymistä kutsutaan äijämäiseksi. Eikö voisi vain sanoa, että on itseensä luottava, rohkea, päättäväinen ja periksiantamaton? Koska totta vie niitä ominaisuuksia löytyy molemmista sukupuolista.

      Mutta älä nyt sentään itseäsi rajoittamaan lähde! Tämän keskustelun erinomaisen hyvä lopputulema olisi, että jäät pohtimaan, miksi meillä on tapana kutsua tiettyä käyttäytymistä maskuliiniseksi ja toisenlaista feminiiniseksi ja onko sillä kuinka paljon kaikupohjaa todellisuudessa.

      Poista
    6. Ymmärsin niin hyvin, mitä tarkoitat. Minä puolestani epäonnistuin kertomaan, mistä omalla kohdallani on kyse. Minulla tosiaan tunne on sellainen, että ollessani töissä luottavainen ja itsevarma, tunnen oloni miehiseksi. Tunnen, että minulla on sellaisia ominaisuuksia, joita minun mielikuvissani on enemmän miehillä. Eli jos ketään ei suuremmin haittaisi, sillä sanalla kuvaisin itseäni.

      Halusin kysyä - se tärkein kysymys siis oli - että miten tämän kokemuksen kanssa olisi parasta menetellä? Onko tavastani nimetä kokemus miehiseksi haittaa esim. kasvaville tytöille, tai naisten palkkaneuvotteluille? Eli ydinkysymykseni on, voiko yksittäinen henkilökohtainen kokemus ääneen lausuttuna olla haitallinen jonkin yhteiskunnallisen epäkohdan korjaamistyössä?

      Nuppu

      Poista
  7. En tiedä Elina Lepomäestä mitään, hyvä kun nimen tunnistan – on ollut kiireinen kevät. Mutta yhdyn tekstisi ajatuksiin silti! Tuo mainos on minusta erittäin kuvaava, vaikka toki käsikirjoitettu onkin, muistan miltei kyyneleen tirauttaneeni kun näin sen ensimmäisen kerran.

    Olen paasannut naisasiasta omassa blogissa nyt jo toistamiseen viime aikoina, joten en lähde toistamaan itseäni. Mutta jos jorinani jäävät lukematta, tässä tärkein: suosittelen lämpimästi teosta "Vapaa nainen törmää todellisuuteen". Naisasiaa käsitelty virkistävän laaja-alaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin sun kirjoituksen, ja todella mielenkiintoiselta kirjalta vaikuttaa!

      Poista