tiistai 5. heinäkuuta 2016

Talo Italiassa




Vaikka ei se oikeasti mikään talo ollut. Asunto, jossa oli keittiö, olohuone, makuuhuone ja parveke. Italian koti, kuten lapset sanoivat.

Parvekkeelta pystyi huutelemaan naapuriasunnon lapsille hyvät huomenet, makuuhuoneeseen mahtui koko perhe nukkumaan - omiin sänkyihinsä, vaikka yleensä unille mentiin kylki kyljessä ja aamurutiineihin kuului leppoisa loikoilu nelistään vanhempien parisängyssä.

Keittiön pöydän ääressä maistuivat eri versiot pastasta tuoreilla kasviksilla, kylppärissä pyykkikone pyöritti puhtaaksi jäätelötahraisia vaatteita.





"Äiti, miksi me oltiin siellä Italiassa vain viikko?"
"Rakkaani, sitä minäkin mietin."

Olisipa ollut hauskaa olla pienessä järvenrantakylässämme niin pitkään, että jokainen mukulakivinen pikkukatu olisi tullut koluttua, läheisen kahvilan käsintehdystä jäätelöstä kaikki maut maisteltua, rantabulevardin jokainen metri juostua ja tutkittua vuorenrinnettä ylös kipuavat polut yksi kerrallaan.

Kuinkahan monta viikkoa olisi mennyt siihen, että koti Italiassa olisi muuttunut arkiseksi ja tylsäksi, piha-altaan leikit jo niin nähdyiksi ja huikeat järvimaisemat tavallisiksi.

Arvaan, että aika monta.




5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niitä kyllä riitti :) Maisemat olivat myös ylsi tärkeimmistä kriteereistä kohteen valintaan :)

      Poista
  2. Kuulostaa täydelliseltä (mutta liian lyhyeltä) lomalta. Ehkä syksyllä viiniä ja sitten sinä ja Valeäiti voitte tartuttaa ikuisen Italia-kuumeen mulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, täydellistä, mutta liian lyhyt oli.

      Ja miksi odottaa syksyyn, kun viiniä voi juoda kesälläkin?

      Poista
    2. No mä kyllä juon ahkerasti viiniä kesällä, mutta ihan väärässä maassa! Ja elokuu on aika horroria, vaikka aina toki joku rakonen viinille ja lomamuisteloille ja ehkä pienelle yhteiskuntakriittiselle keskustelullekin löytyy!

      Poista