lauantai 11. helmikuuta 2017

Hyvä pomo

Minulla on nopeasti laskettuna ollut noin tusinan verran esimiehiä. Pomot ovat vaihtuneet tiuhempaan kuin työpaikat, ja kenties siksi kukaan ei ole erottunut ylitse muiden erinomaisena esimiehenä. Olisi tuossa joukossa saattanut muutama helmi ollakin, mutta kun kenenkään kanssa ei esimies-alaissuhde ole kestänyt vuotta pidempään, en varsinaisesti voi sanoa olleeni mahtavan johtajan vaikutuksen alaisena.

Mikä on tavallaan sääli. Luen aina suurella mielenkiinnolla urallaan pitkälle edenneiden henkilöhaastatteluja talouslehdistä, ja moni tuntuu kertovan, että huipulle on auttanut hyvä esimies. Olen vähän kade.

Huonoja pomoja historiastani kyllä löytyy. Yhdellä oli tapana räjähdellä töissä, ja jos se ei auttanut, itkeä. Kun kyse oli ensimmäisestä valmistumisen jälkeisestä työpaikastani, olin hieman ihmeissäni että mites tähän nyt pitäisi työntekijänä suhtautua.

Toinen esimies otti tekemäni esitysmateriaalin, vaihtoi kansilehdelle oman nimensä ja esitti hengentuotteeni alan seminaarissa omanaan. Kannan vieläkin hieman kaunaa.

Kolmas kommunikoi kanssani vain sähköpostitse, vaikka istuimme samassa pöytäryhmässä.

Neljäs kertoi kehityskeskustelussa ainoan haasteeni olevan se, että olen "nuori, nainen ja nätti".

Viides lörpötteli henkilökohtaisia asioitani avokonttorissa (mitäs kerroin).

Yksi kesto-ihmetyksenaiheeni onkin, miten niin sosiaalisesti kyvyttömiä tyyppejä päästetään vastaamaan muiden ihmisten työstä.

Ja nyt olen itse esimies.

Hui ja vau.

Monen vuoden urahaave on vihdoin toteutunut, ja jo muutaman kuukauden olen vetänyt yli10 asiantuntijan tiimiä. Takana on monta kehityskeskustelua, tiimipalaveria ja muutama palkkaneuvottelu. Paljon ihmisiin tutustumista ja luottamuksen rakentamista.

En ole aikoihin ollut näin innoissani mistään.

Harjoittelen vielä montaa asiaa, mutta tämä rooli tuntuu hyvältä. Se tuntuu omalta. Olen saanut olla omalla osaamisalueellani tähti sen verran pitkään, että nyt on hauskaa nostaa muita esiin. Olen sen verran sinut itseni kanssa, ettei haittaa, vaikka teen virheitä enkä tiedä kaikkea.

Mutta vähän kyllä kaipaisin esikuvaa, josta ottaa mallia. Jonka hyviä käytänteitä voisin apinoida ja ottaa omakseni.

Nyt toimin hieman käänteisesti: mietin jokaista huonoa pomoani, ja miten heidän käytöksensä on tuntunut minusta pahalta. Ja yritän tehdä kaiken aivan toisin.

Pohdin, miten haluaisin itseäni johdettavan, ja yritän löytää ohjenuoraa siitä. Opettelen tuntemaan jokaisen ihmisenä. Osoitan, että luotan. Annan vastuuta ja vapautta. Pyydän palautetta ja myönnän, kun olen väärässä. Katson silmiin, pysähdyn kuuntelemaan, hymyilen. Kysyn mitä kuuluu, miten voisin auttaa sinua onnistumaan. Kerron omista tavoitteistani, ajatuksistani, ja pyydän näkemystä.

Luulen, että olen oikeilla jäljillä. Mutta auta minua vähän: kerro, mikä sinun mielestäsi tekee lähiesimiehestä loistavan? Entä mitä virheitä kannattaa yrittää välttää?