lauantai 11. helmikuuta 2017

Hyvä pomo

Minulla on nopeasti laskettuna ollut noin tusinan verran esimiehiä. Pomot ovat vaihtuneet tiuhempaan kuin työpaikat, ja kenties siksi kukaan ei ole erottunut ylitse muiden erinomaisena esimiehenä. Olisi tuossa joukossa saattanut muutama helmi ollakin, mutta kun kenenkään kanssa ei esimies-alaissuhde ole kestänyt vuotta pidempään, en varsinaisesti voi sanoa olleeni mahtavan johtajan vaikutuksen alaisena.

Mikä on tavallaan sääli. Luen aina suurella mielenkiinnolla urallaan pitkälle edenneiden henkilöhaastatteluja talouslehdistä, ja moni tuntuu kertovan, että huipulle on auttanut hyvä esimies. Olen vähän kade.

Huonoja pomoja historiastani kyllä löytyy. Yhdellä oli tapana räjähdellä töissä, ja jos se ei auttanut, itkeä. Kun kyse oli ensimmäisestä valmistumisen jälkeisestä työpaikastani, olin hieman ihmeissäni että mites tähän nyt pitäisi työntekijänä suhtautua.

Toinen esimies otti tekemäni esitysmateriaalin, vaihtoi kansilehdelle oman nimensä ja esitti hengentuotteeni alan seminaarissa omanaan. Kannan vieläkin hieman kaunaa.

Kolmas kommunikoi kanssani vain sähköpostitse, vaikka istuimme samassa pöytäryhmässä.

Neljäs kertoi kehityskeskustelussa ainoan haasteeni olevan se, että olen "nuori, nainen ja nätti".

Viides lörpötteli henkilökohtaisia asioitani avokonttorissa (mitäs kerroin).

Yksi kesto-ihmetyksenaiheeni onkin, miten niin sosiaalisesti kyvyttömiä tyyppejä päästetään vastaamaan muiden ihmisten työstä.

Ja nyt olen itse esimies.

Hui ja vau.

Monen vuoden urahaave on vihdoin toteutunut, ja jo muutaman kuukauden olen vetänyt yli10 asiantuntijan tiimiä. Takana on monta kehityskeskustelua, tiimipalaveria ja muutama palkkaneuvottelu. Paljon ihmisiin tutustumista ja luottamuksen rakentamista.

En ole aikoihin ollut näin innoissani mistään.

Harjoittelen vielä montaa asiaa, mutta tämä rooli tuntuu hyvältä. Se tuntuu omalta. Olen saanut olla omalla osaamisalueellani tähti sen verran pitkään, että nyt on hauskaa nostaa muita esiin. Olen sen verran sinut itseni kanssa, ettei haittaa, vaikka teen virheitä enkä tiedä kaikkea.

Mutta vähän kyllä kaipaisin esikuvaa, josta ottaa mallia. Jonka hyviä käytänteitä voisin apinoida ja ottaa omakseni.

Nyt toimin hieman käänteisesti: mietin jokaista huonoa pomoani, ja miten heidän käytöksensä on tuntunut minusta pahalta. Ja yritän tehdä kaiken aivan toisin.

Pohdin, miten haluaisin itseäni johdettavan, ja yritän löytää ohjenuoraa siitä. Opettelen tuntemaan jokaisen ihmisenä. Osoitan, että luotan. Annan vastuuta ja vapautta. Pyydän palautetta ja myönnän, kun olen väärässä. Katson silmiin, pysähdyn kuuntelemaan, hymyilen. Kysyn mitä kuuluu, miten voisin auttaa sinua onnistumaan. Kerron omista tavoitteistani, ajatuksistani, ja pyydän näkemystä.

Luulen, että olen oikeilla jäljillä. Mutta auta minua vähän: kerro, mikä sinun mielestäsi tekee lähiesimiehestä loistavan? Entä mitä virheitä kannattaa yrittää välttää?

12 kommenttia:

  1. Hyviä mietteitä ja ajankohtaisia omasta näkökulmasta, työntekijän näkökulmasta. Sinulla on harmillisia esimieskokemuksia, joiden kääntäminen sinun voitoksesi tekee sinusta takuulla hyvän esimiehen :) Selkeästi jo oletkin sitä.

    Viime aikojen huomioitani on se, että on tärkeää että pomo oikeasti haluaa tietää miten työntekijät jaksaa - hän näkee vaivaa kuunnella, olla läsnä. Ja tosiaan, tuo vapauden antaminen ja luottamus, saa takuulla monen työntekijän antamaan parastaan ja puhkeamaan kukkaan. Antaa luvan kokeilla ja epäonnistua. Ottaa rentoa yhdessäolo aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minulla onneksi ollut hyviäkin esimieskokemuksia - sellaisia, että jos olisimme saaneet jatkaa yhdessä pidempään, olisi suhteesta varmasti muodostunut hyvä. Ehkä harmillista on, että olen työskennellyt yrityksissä, joissa esimies-alaissuhdetta ei ole vaalittu, vaan on vaihdeltu tiimejä ja esimiehiä hyvin tiuhaan. Olisi mielenkiintoista tietää, onko tällainen kovinkin yleistä? Sillä oma kokemukseni on, että hyväkään esimies ei oikein saa vaikutusta aikaan, jos alaiset jatkuvasti vaihtuvat.

      Uskon myös siihen, että esimiehen aito kiinnostus alaisiaan kohtaan ratkaisee jo todella paljon. Paras kaveri ei tarvitse olla, mutta aito välittäminen on hyvä asia. Ja että esimies näkee roolinsa palvelutehtävänä alaisia kohtaan, eikä toisinpäin, että alaiset palvelevat esimiestä. Mä näen, että mun tärkein onnistuminen on se, jos osaan auttaa alaisiani onnistumaan omassa työssään. Silloin myös mun omat tavoitteet täyttyvät.

      Poista
  2. Mun on pakko kommentoida sen verran toiseen suuntaan, että omasta mielestä hyvän esimiehen ei tarvitse olla muuten mitenkään läheinen. Tai että mielestäni se ei kuulu välttämättömänä hyvään esimieheyteen vaan se on eri asia. Monella on erikseen työminä ja moni haluaa pitääkin sen erillään muusta elämästään. Itselläni on aivan mahtava esimies, mutta emme puhu kovinkaan paljon muusta elämästä tai tunne toisiamme kauhean hyvin, eikä se ole minusta ikinä ollut ongelma. Hän on mahtava esimies siksi, että hän hoitaa omat työnsä aina esimerkillisesti, ei kaada tunteitaan tai huonoja päiviään töihin, ja luottaa minuun. Minulla on arvostettu olo töissä ja saan mielekkäitä tehtäviä. Se riittää, enkä kaipaa yhtään, että hän kysyisi aamuisin miten teillä nukuttiin viime yönä tms :)
    Toimiston toisinajattelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen osittain samaa mieltä. Läheinen ei tarvitse olla, eikä se ole minullekaan tavoite.

      Mun tavoite on palvella omia alaisiani siten, kuin he itse kokevat tarvitsevansa. Mulla on sellaisia alaisia, jotka mielellään juttelevat myös työn ulkopuolisesta elämästä, ja se on ookoo. Sitten on sellaisia, joiden kanssa puhutaan vain työstä, ja sekin on ookoo.

      Mä olen itse vahvasti kokonainen ihminen, eikä mulla ole erikseen työ- ja muuta elämää, ainoastaan yksi kokonainen elämä, jonka eri osaset vaikuttavat toisiinsa. Siksi mä itse juttelen myös töissä muustakin kuin työstä, ja saatan kysäistä maantantaina kollegalta, miten viikonloppu meni. Joku vastaa siihen laveammin, toinen sanomalla "ihan hyvin".

      Mä pidän tärkeänä, että olen herkkänä alaisten viesteille, ja osaan olla kyselemättä työn ulkopuolisista asioista silloin, kun toinen ei halua kertoa. Mutta toisaalta pidän ihan hyvänä, että muistakin asioista jutellaan silloin, kun molemmat ovat siihen valmiita.

      Nuo ominaisuudet, mitä luettelit, ovat minullekin tärkeitä. Esimiehen ammattitaito, työmoraali, tunteiden hallinta, luottamus on hurjan tärkeitä. Omassa roolissani esimiehenä yksi keskeisimmistä tehtävistä on, että alaisillani on mielekkäitä tehtäviä ja että he kokevat olevansa arvostettuja.

      Poista
  3. Vau. Ensiksikin: Onnittelut. Vaikka en sua työkuvioista tiedäkään en voisi kuvitella, ettetkö olisi mitä loistavin esimies. Onhan sulla kaikki edellytykset siihen: Paitsi että olet viisas ja empaattinen, osaat kuunnella, olet rohkaiseva ja kannustava, kriittinenkin, mutta ennen kaikkea ihminen joka ymmärtää miten kokonaisuudet toimivat ja millaisista osista kokonaisuudet syntyvät.

    Mä olen aina ollut yksi johdettava monen muun joukossa, joten olen pitänyt tärkeimpinä ominaisuuksina esimiehessä oikeudenmukaisuutta (ts. tasapuolisuutta; ei sitä, että kaikkien täytyy saada sama liksa tai samat jutut vaan se, että henkilökohtaiset mieltymykset eivät vaikuta vaan tulos), sitä, että uskaltaa antaa vastuuta ja seuraa alaisen kehitystä, myös se että vastaanottaa itse palautetta "kentältä" ja kykenee sitä käsittelemään – vieläkin näkee esimiehiä, joille ihan asiapohjainen palaute käy tunteisiin, mutta kyse on luultavasti enemmän persoonasta kuin asemasta.

    Mutta vielä kerran, hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ymmärrän mainitsemasi tasapuolisuuden niin, ettei pomolla saisi olla suosikkeja. Olen samaa mieltä, mutta toisaalta sitäkin mieltä, että tasapuolisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien kanssa pitäisi olla samanlainen suhde. Jokainen on kuitenkin omanlaisensa yksilö, ja myös tuen ja sparrauksen tarve vaihtelee.

      Joidenkin kanssa myös luottamuksen rakentaminen ottaa enemmän aikaa, ja suhde saattaa siksi olla etäisempi. Mulle on tärkeää, että olen jokaisen käytettävissä, mutta kaikki eivät välttämättä kaipaa sitä samalla tavalla.

      Poista
    2. Joo siis missään nimessä en ajatellut, että kaikkien kanssa pitäisi olla samanlainen suhde tai edes keskinäinen henki – omiin kokemuksiin vaikuttaa ajat rividuunarina, jossa pärstäkerroin vaikutti esim. vuorojen jakamiseen, reklamaatioiden käsittelyyn ja etenemiseen (ihan siis todennetusti, meillä kun "tulos" oli niin selkeän numeerista ettei siinä muita perusteluja oikein voinut käyttää). Tässä tietenkin näkyy se, että mun työkokemukset on erilaiselta alalta ja sektorilta, jossa myös rakenne on erilainen kun esimiehellä on 60 alaista, jotka kaikki tekevät samaa suorittavaa työtä samoilla standardeilla ja tavoitteilla.

      Poista
    3. Juu ymmärsin :)

      Mutta kyllä sitä tasapuolisuuden tunnetta pitää omassa roolissakin pohtia. Luulen, että jos suhde ei ole esimiehen kanssa kunnossa, niin helpommin tulee sellaisia ajatuksia, että suositaan muita epäasiallisilla perusteilla.

      Poista
  4. Mulla on ollut pitkäaikaisia ja hyviä esimiehiä, jotka ovat olleet samalla varsin vaativia. Joukkoon on myös mahtunut sellaisia, joiden kommenttien takia on mennyt yöunet. Nyt kun olen vaihtanut erityyppiseen työpaikkaan, minulla tuntuu olevan aivan todella mukava esimies, jonka kanssa voi jutella kaikesta ja joka kannustaa, tukee jne. Samalla olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan asiantuntijaorganisaatiosta sitä, että esimies puskee eteenpäin, vaatii parempia suorituksia ja edellyttää omien rajojen ylittämistä, sillä oppiminen ja kehitys tapahtuvat usein lievässä epämukavuustilassa. Itsekin kipuilen, miten vaatia ja saada aikaan hyviä suorituksia ja kehitystä olematta samalla kuitenkaan kusipää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan, että tämä vaatimisen teema on minulle hieman etäinen. Itse kaipaan esimieheltä ennen kaikkea sparrausta: että on joku, jonka kanssa pallotella ajatuksia, ja joka auttaa ajattelussa eteenpäin, kun olen itse jumissa. Joskus mulla on ollut tällainen suhde esimieheni esimieheen, jos oman esimiehen asiantuntemus ei ole ollut sillä tasolla, että hän olisi sparraukseen pystynyt.

      Mutta kuvaamani sparraus on mielestäni aika etäällä siitä, mitä itse miellän vaatimiseksi. Enkä osaa omaakaan roolia ajatella sellaiseksi, että mun pitäisi vaatia kasvua, vaan enemmänkin, että autan siinä ja luon mahdollisuuksia, ja laitan alaisiani paikkoihin, joissa heidän on pakko oppia uutta (mutta toisaalta joihin uskon heidän potentiaalinsa riittävän).

      Poista
  5. En tiedä (tai muista) tarkemmin että minkälaisella alalla työskentelet mutta esimiehen tärkein ominaisuus on mielestäni se, että oikeasti tietää ja ymmärtää mitä alaiset tekevät. Tämä saattaa kuulostaa jotenkin naurettavalta, mutta ainakin nyt parissa paikassa kun olen siirtynyt kaupan kassalta toimistohommiin tämä ei ole todellakaan ollut itsestäänselvyys.

    Toivoisin myös että puuttuisit asiaan jos työmäärät kasaantuvat epätasaisesti ja jos ne kiltit ja tunnolliset alaiset eivät osaa itse sanoa ei. Tärkeää on mielestäni myös että kertoo syyt muutoksien taustalla. Näin alaiselle tulee tunne että häntä kunnioitetaan. Eli erittäin simppeleitä juttuja.

    Olen myös varma että sinulla on kaikki edellytykset olla todella hyvä esimies! Tsemppiä uusiin kuvioihin :)

    -Jenni T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole yhtään naurettavan kuuloista mielestäni. Esimiehen on tosi vaikea sparrata alaistaan eteenpäin, jos ei ymmärrä, mitä alainen tekee. Mulla on muutaman alaiseni kanssa tämä haaste, ja kaikkien kanssa se haaste, että työskentelemme harvoin yhdessä samoissa projekteissa. Näin ollen mulla kestää aika kauan hahmottaa eri tyyppien vahvuudet ja heikkoudet, ja olen aika paljon muilta keräämäni palautteen varassa.

      Samoin tunnistan mainitsemasi tarpeen puuttua epätasaiseen työn jakautumiseen. Meillä on varsin itseohjautuva työkulttuuri, ja toisilla on paremmat valmiudet hallita työkuormaansa kuin toisilla. Eli mun pitää olla hereillä tukemassa siinä.

      Minäkin uskon, että mulla on edellytykset kunnossa, vaikka montaa asiaa harjoittelen vielä. Muutamalta alaiselta olen jo saanut todella hyvää palautetta, ja ensi viikolla kuulen kaikilta alaisiltani anonyymisti kerätystä palautteesta, miten olen onnistunut tähän mennessä.

      Poista